Senchan lähteillä Saitamassa – teemuseo ja retrohenkisiä kauppoja

Keksejä, teetä, soijakastiketta, appelsiineja, jättimäinen keräkaali… japanilainen lahjakulttuuri on kyllä ihmeellinen.
Näitä ylläolevia olen saanut tuntemattomilta ihmisiltä tällä reissullani.

Kun ravintolassa on kuultu, että olen suomalainen turisti, pöytään on toimitettu lähes saman tien ekstraherkkuja. Teekaupassa on lahjottu shinchalla, tuolla arvokkaalla ensisadon teellä sekä muilla laatujuomilla.

Onneksi otin ylimääräisiä suklaarasioita ja muita Suomi-tuliaisia mukaan. Niitä olen yrittänyt jakaa vastalahjaksi. Mutta usein sen jälkeen, kun minä olen antanut lahjan, tuodaan eteeni usein vielä toinen lahja.

Sen jälkeen minun ei kannata enää antaa mitään, sillä lahjojen vaihto ei loppuisi muuten ikinä.

Ja jossain vaiheessa omatkin Suomi-lahjani loppuivat. Niitä ei ollut taaskaan riittävästi, vaikka luulin pärjääväni yli kymmenen kilon lahjasäkillä.

Joulun alla kävimme ystäväni kanssa Saitaman prefektuurissa kiertelemässä teefarmeja sekä tutustumassa muun muassa paikalliseen teemuseoon, joka sijaitsee Iruman kaupungin museon yhteydessä.

Yhdessä saitamalaisessa teepuodissa eteemme kannettiin muun muassa kaksi isoa kaalta sekä paikallinen nauris, jättikasvis kabu.
Enhän minä hotellihuoneessa voinut niistä kokata mitään, joten ystäväni sai ne.

Saitama esillä teemaratonilla

Vuonna 2021 pääsin osallistumaan japanilaiselle teemaratonille, jossa esiteltiin eri prefektuurien teetä. Tokion olympialaisten aikaan järjestetty online-teemaraton piti sisällään myös Saitaman – ja siitähän se idea sitten lähti.

Että joskus haluaisin käydä kurkkaamassa tuonkin alueen teepeltoja.

Onhan Saitama Tokion vieressä ja sinne ajaa reilussa puolessa tunnissa pääkaupungista. Myös junalla pääsee hyvin sinne Tokiosta. Hyvällä säällä matkamaisemasta voi bongata uljaan Fuji-vuoren.

Saitama lasketaan suur-Tokioon. Yksin Saitaman prefektuurissa on noin 7,5 miljoonaa asukasta.

Paksulehtistä teetä Sayamasta

”Shizuoka tarjoaa parhaat värit, Uji tarjoaa parhaat tuoksut, Sayama-tee puolestaan parhaat maut.”

Näin Saitaman Sayamassa on laulettu pitkään teepelloilla.

Ja totta, tee maistuu täällä niin tuoreelta. Vaikka on siinä väriäkin. Rikkaan makumaailman kerrotaan täällä usein olevan seurausta vuoristoisesta maastosta, jossa lämpötilavaihtelut ovat suuria ja talvella voi olla kylmäkin.

Sayaman teenlehtien sanotaan olevan kylmyyden vuoksi paksumpia kuin muualla, ja tämä selittää osaltaan vahvaa makua, joka mahdollistaa useamman haudutuskerran ilman että maku kärsii.

Itse teeviljelmiä emme sinänsä ehtineet paljon nähdä, koska vietimme aikaa teemuseossa ja lounastimme pitkän kaavan mukaan sen viereisessä ravintolassa. Tarjolla oli kuuden lajin lounassetti, jossa jokaisessa ruoassa oli mukana vihreää teetä. Oli muuten yksi parhaimmista aterioista, jonka nautin tällä lomalla Japanissa.

Aurinko ehti jo laskea, kun pääsimme takaisin tienpäälle. Sitä ennen vielä ihastelin teepuita, jotka sijaitsevat museon pihalla.

Irumassa sijaitseva teemuseo esitteli teen historiaa useasta maasta lähtien, kuten Intiasta ja Venäjältä. Japanin osuus oli melko pieni, mutta erittäin kiinnostava. Tosin kaikki tekstit olivat japaniksi ja jouduin turvautumaan tietenkin ystäväni käännösapuun.

Paikalla oli myös japanilainen opas, joka puhui englantia ja hänen sukunimensä oli yllättäen Kauppi.

Pienyrittäjien teekaupoissa

Museon lisäksi oli kiinnostavaa tutustua teeyrittäjien elämään Saitamassa sekä ajaa hämärässä läpi teepeltomaisemien.
Myymälöissä meitä vastaanottivat viljelijöiden vaimot, jotka tarjosivat teetä vapaalla kaadolla. Niin anteliaan teetarjoilun jälkeen oli melkein pakko ostaa jotain kaupasta – vaikkakaan se ei ollut pakollista.

Näiden teenaisten tapaaminen oli mielenkiintoista jo siksikin, että yleensä olen tavannut teepeltovierailuillani miehiä ja nämä ovat pitäneet yllä jutustelua. Seurasin heidän tapaansa hauduttaa teetä ja se oli aina erilainen. Myös saman teen, vaikkapa senchan maku vaihtelee saman alueen eri paikoissa.

Pienissä teekaupoissa oli jotain nostalgista. Ne eivät ole mitään moderneja paikkoja, vaan maaseudun tyyliin vähän retrojakin.
Nyt jenin kurssi tekee toki shoppailusta edullista Japanissa, ja teen hinta suoraan yrittäjältä ostettuna on naurettavan halpaa. Hinnat ovat noin kolmanneksen siitä, mitä maksaisin teestä suomalaisesta teekaupasta tilattuna.

Saitaman päätee on sencha. Pellot ovat paljon pienempiä esimerkiksi Kagoshimaan verrattuna ja toiminta vähemmän kaupallista kuin vaikkapa Shizuokassa, josta löytyy teen lisäksi monenlaisia teetuotteita matchakolasta vihreä tee -nuudeleihin.

Viljelijöillä on täällä teetilat lähellä kotiaan, ja kaikki tuotanto tapahtuu muutenkin lähiseudulla. Alue tuottaa noin prosentin Japanin vihreästä teestä.

Kävimme Koyamaen– ja Chamion-teemyymälöissä, joista saa ostettua paikallista teetä suoraan viljelijöiltä. Monessa paikassa pääsee keväisin myös poimimaan teetä ja osallistumaan erilaisiin teeaktiviteetteihin.

Teekierroksen jälkeen paluumatka Tokioon sujui hykerryttävissä tunnelmissa. Juttelimme ja myönsimme, että olimme molemmat ystäväni kanssa vähän kuin ”teehiprakassa”.

Seuraavana yönä nukahdin vasta aamuneljältä. Semmoiseen osasin kyllä varautua, kun maistelimme niin monia eri teelajeja ja vieläpä ilta-aikaan Saitamassa.