Kuva kelta-mustasta kurpitsasta laiturilla näytti epätodelliselta. Japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman taideteoksen ympärillä siinsi vain sininen meri ja taivas.
Tuo kuva jäi vuosiksi pyörimään päähäni. Haluan nähdä Naoshiman taidesaarelle pystytetyn kurpitsan omin silmin. Haluan kokea tuon saaren tunnelman.
Nyt se bucket list -toiveeni on toteutettu. Pääsin näkemään tämän kuuluisan teoksen ja paljon muuta Naoshimalla.
Päästäkseen Tokiosta Naoshimalle on otettava juna ensin Okayaman prefektuuriin. Sinne pääsee noin kolmessa tunnissa Japanin pääkaupungista. Minun reittini vei Okayamasta vielä paikallisjunalla Unoon, jonka satamasta otin lautan taidesaarelle.
Olisin halunnut yöpyä Naoshimassa, mutta saarella ei ole paljon majapaikkoja ja varaukset pitää tehdä todella hyvissä ajoin. Päätin reissustani noin viikon sisällä Japaniin saapuessani. Telttapaikan olisin löytänyt; jospa vain olisi ollut teltta ja makuupussi mukana.
Olin yötä Uno-Tamano-alueella ja 20 minuutin aamulautta Naoshimaan mahdollisti pitkän päiväretken. Vain hetkeä ennen kuin alus lähti liikenteeseen, lautalla puhdistettiin ikkunoita, jotta turistit saivat ihailla merinäkymää. Turkoosi meri liukui ohitse ja muutama kalakin siellä näytti aallokoissa pomppivan.
Ensimmäisenä lauttarannassa näkyi Yayoi Kusaman puna-musta kurpitsa. Vastaan tuli myös satoja isoja sudenkorentoja.
Bussipysäkillä Naoshiman satamassa alkoi syntyä heti jonoa. Noin 0,65 eurolla pääsi matkustamaan haluamansa matkan saarella. Kuumana kesäpäivänä bussin ottaminen puoliväliin saarta helpottaa kummasti jaksamista taidekohteissa ja mäkisten reittien kulkemisessa.
Muutoinhan saari on pieni. Poikittain se on vain noin kuutisen kilometriä. Moni vuokraa sähköpyörän ja kulkee sillä gallerioiden sekä nähtävyyksien välillä. Taidetta on myös museoissa, vanhoissa taloissa ja pihamailla.
Ensimmäinen kohteeni oli kelta-musta kurpitsa. Bussi sitä kohti täyttyi nopeasti turisteista ja osa jonottajista jäi odottamaan seuraavaa kyytiä. Kuumana kesäpäivänä liiskauduimme minibussissa toisiimme ja tunsimme lämmön, jopa hien.
Toisella puolella saarta on myös ilmaisia museobusseja eri reiteillä. Kurpitsalaiturilla oli myös jonoa ja innokkaita selfieiden ottajia; tämä taitaa ollakin saaren suosituin kuvauspaikka.
Odotin omaa kuvausvuoroani noin vartin. Tokion jonoihin ja ruuhkiin tottuneena se odotusaika ei tuntunut juuri miltään. Vaikka saaren majoituspaikat olivat täynnä ja lautat toivat lisää porukkaa, tuntui saari välillä kuin autiosaarelta juurikin Tokioon verrattuna. Pysyviä asukkaita saarella on noin 3000.
Olisin voinut jäädä ihailemaan kurpitsaa vaikka koko päiväksi. Kun laituri tyhjeni kokonaan muista turisteista, näky oli vieläkin epätodellisempi kuin aiemmin näkemissäni kuvissa. Pelkästään tätä kurpitsaa varten kannatti matkustaa Japanin taidesaarelle. Tuntui kuin Halloween tuli tänä vuonna pikkuisen aikaisemmin. Tai joulu.
Rannat ja vanhojen talojen muodostamat asuinalueet olivat kiinnostavinta saarella. Naoshima-halli oli pysäyttävä näky, kuten myös upea Gotanji-ranta.
Mieleen jäi myös Benesse Housen taidemuseo ympäristöineen sekä erinomainen lounas museoravintolassa. Jotkut museot olivat myyneet jo lippunsa kyseiselle päivälle, joten en päässyt kaikkiin kohteisiin. Eipä kyllä olisi ollut aikaakaan yhteen päivään sisällyttää näitä hienoja paikkoja, ellei olisi halunnut juosta täysillä kohteesta toiseen.
Yli satavuotiaiden talojen, vehreän luonnon ja modernin taiteen kontrastit olivat suuria, mutta kaikilla on oma erityinen paikkansa ja merkityksensä Naoshimassa.
Olisin kyllä viihtynyt toisen tai kolmannenkin päivän Naoshimassa. Se oli yksi syys-lokakuisen Japanin-reissuni kohokohdista. Mutta onneksi aina voi suunnitella uusia reissuja.
Ja ehkä mikä parasta, matkalla Naoshimaan päädyin yöpymään ja jopa pidentämään yöpymistäni Tamanossa. Se piti olla vain majapaikka ennen Naoshimaa, mutta jotenkin ihastuin tuon pikkukaupungin tunnelmaan ja etenkin hotelliini, joka oli reissuni edullisin – ja kenties tyylikkäin. Ainakin erikoisin.
Vai miltä kuulostaa hotellihuone keirin-radan reunalla? Pystyin ihailemaan merimaisemaa ja samalla kilpapyöräilykisoja omalta parvekkeeltani. Television kautta olisi voinut tehdä vedonlyöntiäkin. Japani on todellinen teemahotellien unelmamaa. Ehkä siitä enemmän jossain postauksessa taas.
1 comment
Vaikka Japani, ja monet paikat siellä ovatkin itselleni hyvinkin tuttuja, en ollut kuullutkaan tästä. Täytyypä laittaa tämä tulevia reissuja silmällä pitäen mieleen, vaikka todennäköisesti ei ihan lähiaikoina noille seuduille Japania osutakaan.