Japani on monipuolinen kohde. Tämä on helppo paikka kulttuurinnälkäisille, ruoanystäville ja bilettäjille. Muutaman viikon lomalla on vaivatonta liikkua paikasta toiseen ja tutustua pintapuolisesti maan tarjoamiin huvituksiin. Niitä riittää; Japanissa ei voi olla koskaan tylsää.
Mutta kun täällä on kerran jo seikkaillut, halusin tälle reissulleni myös syvällisempää tietoutta. En ole ehtinyt toteuttamaan haaveitani esimerkiksi erilaisista lyhytkursseista tai rentouttavasta onsen-päivästä (ainakaan vielä), mutta olen onneksi päässyt tutustumaan moneen mielenkiintoiseen juttuun. Ja usein vieläpä pitkän kaavan kautta.
Olen ollut onnekas ja olen saanut tutustua Japanissa moniin paikallisiin sekä ulkomaalaisiin ihmisiin, joilta olen imenyt paljon kulttuuritietoutta. Etenkin japanilaisten omat tavat ja perinteet kiehtovat, ja ne ovat tulleetkin paljon tutummaksi tällä reissulla. Edellisellä Japanin-matkallani keskityin maan kauneuteen ja rauhallisuuteen Tokiosta Miyajimaan. Samalla kaipasin ja vaikeroin.
Tämä kevät on ollut paljon hiekkarantaa ja hanamia. Okinawalta Chibaan. Mutta jotenkin tuntuu, että olen oppinut vasta näinä Japanin-kuukausinani jotain uutta itsestäni, kun katselen tätä koko opintovapaakauttani taaksepäin. Listaus oivalluksistani ja hyvinvointiasioista löytyy täältä.
Mitä pidempään olen ollut Japanissa, sitä enemmän opin, että pienten söpöjen juttujen taustalla on myös pimeämpi puoli. Se, josta vaietaan vaikkapa mediassa. Lehdistönvapaus on heikko, alkoholistien hoitopaikkoja on vähän, naisten asema voisi olla parempi. Ystävät ja jopa tuntemattomat ovat puhuneet näistä asioista kanssani, mutta he eivät halua välttämättä kertoa kasvoillaan vaikeista asioista edes suomalaisessa blogissa.
Kaikesta huolimatta, olen kokenut Japanissa täydellistä omotenashia, vieraanvaraisuutta. Minut on otettu joka paikassa vastaan todella kohteliaasti ja kohdeltu kuin perheenjäsentä. Rakastan japanilaisia ja olen oppinut täällä niin paljon.
Mitäpä japanilaiset ystäväni ja opettajani ovat minulle opettaneet tästä kiehtovasta maasta ja sen kulttuurista? Tässäpä muutamia ajatuksiani, jotka ovat jääneet mieleen näiden viisaiden ihmisten, Japanin-kevääni senseiden kanssa hengailusta. Osa oli jo tiedossakin, mutta kaikki viisaat opetukset vaativat aina toistoa. Olkoon tämä muistilistanani vaikkapa arjessani.
1. Järjestys luo hyvää mieltä
En ole muistanut konmarittaa matkalaukkuani enää näin loppureissustani (alkumatkasta se oli kyllä maritettu huolella). Mutta olen alkanut pitää huolta entistä enemmänkin yleisestä järjestyksestä esimerkiksi majapaikassani. Vessassa ne neljä kosmetiikkatuotettani ovat aina suorassa rivissä. Vaatekaapissani tai naulakossa on silitettyjä vaatteita, mikäli asunnossani on silitysrauta.
Pienissä japanilaiskodeissa järjestyksen puute korostuu helposti. On helpompi asua vaikkapa yhdeksän neliön kodissa, kun kaikki tavarat ovat siististi paikoillaan ja ne luovat osaltaan harmoniaa ja sitä kautta hyvää mieltä. Matkalla se on entistä helpompaa, kun mukana ovat vain ne tärkeimmät jutut. Ja mitä enemmän pääsen kurkkaamaan japanilaiskoteihin, sitä enemmän haluan entistä simppelimmän kodin itsellekin. Kun ympärillä on järjettömän monipuolinen materialistinen maailma, yksinkertainen kotipesä tuo turvaa ja siellä on helpompi hengittää, kun ympärillä on vähemmän omaa tavaraa.
2. Toisia kohtaan tarvitaan jatkuvaa kunnioitusta
Käyntikortin ojentaminen kahdella kädellä. Kumartaminen. Kaupasta lähtijän saatteleminen. Aluksi tuntui, että kaikki tämä kohteliaisuus on aivan liikaa. Että en osaa ottaa sitä vastaan. Mutta sittemmin olen tottunut siihen. Olen alkanut ymmärtää, että se on japanilaista kunnioittamista ja se tapahtuu jokaista asiaa sekä toimintoa kohtaan. Olipa kyseessä sitten luonnon ihme, materialismin tuote tai ihminen, tuttava tai kokonaan uusi persoona.
Myös järjestyksestä ja omasta ulkoasusta huolta pitäminen on kunnioitusta niin itseään, tavaraa kuin toista kohtaan. Esimerkiksi rikkinäiset sukat eivät kuulu Japaniin (eivätkä muuallekaan): ne voi heittää huoletta roskiin ja ostaa uudet vaikkapa sadan jenin kaupasta. Pienikin reikä sukassa on japanilaisten mielestä noloa ja vastuutonta itsestään huolehtimista, kertoi yksi mahtava sensei. Ja minähän uskon viisaampiani, opettajiani – ja se mikä myös on todellista kunnioitusta.
3. Aikatauluista ei lipsuta
En ole missään muussa maassa tottunut niin kellon tarkkaan menoon kuin Japanissa. Kulkuvälineet toimivat sekunnilleen, tapaamisiin tullaan mieluummin muutamaa minuuttia aiemmin, ryhmämatkat on aikataulutettu tiukkaan eikä lipsumisen varaa ole edes minuuttiakaan.
Edes ystävän tapaamisesta ei ole syytä myöhästyä. Siksipä matkantekoon kannattaa Japanissa varata aina hieman enemmän aikaa kuin Google maps osoittaa. Juna- ja metroasemat ovat valtavia ja niissä eksyy helposti. Japanilaiset onneksi auttavat mielellään turistia, vaikka he eivät aina osaakaan samaa kieltä, mutta se odottaja kärsii silti. Onneksi japanilaiset ymmärtävät sen, että kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa. Esimerkiksi sää tai onnettomuus ovat sellaisia, että silloin vain täytyy odottaa kärsivällisesti, koska niille emme voi tehdä mitään.
Enää en koskaan halua olla mistään myöhässä.
4. Pienet sanat tekevät päivän
Siinä missä pienet eleet osoittavat kunnioitusta, myös pienet sanat ovat tärkeitä. Kun asiakas astuu kauppaan, häntä otetaan vastaan aina hymyllä ja toisinaan jopa äärimmäisen kovalla tervehdyksellä. Kiitos-sanaa viljellään pienissäkin tilanteissa: kiitos kun tulit Airbnb-vuokralaisekseni. Kiitos kun kävelit kanssani tämän matkan pysäkiltä kotiin. Kiitoksia vielä hississä, kotiovella, tekstiviesteissä.
Anteeksipyytelyä katutöiden haitasta, englanninkielisen menun puuttumisesta, kukkien kastelusta jonka ääni saattaa kantautua sisälle saakka. Ruokatervehdys ennen ruokailua ja loppukiitos. No joo, kaikki japanilaisetkaan eivät kuulemma sano näitä asioita sydämestään, mutta he sanovat ne silti – ja se saa seuralaisen aina hyvälle mielelle.
5. Puhtaus on puolielämää
Japanilaiset kaupungit ovat niin puhtaita, että niissä voisi astella jatkuvasti avojaloin. Viikonloppuisin siellä näkee kyllä helposti baarissa kävijöiden oksennuksia, mutta nekin yleensä siivotaan heti pois kuin mahdollista. Asunnonomistajat ja baarinpitäjät on velvoitettu pitämään huolta ympäristöstään. Kodit ovat puhtaita ja moni muun muassa vaihtaa pyyhkeensä joka päivä.
Temppeleihinkin mentäessä pestään kädet ja kurlataan suu. Yleiset vessat ovat Japanissa ehkä kaikkein siistimpiä, joihin olen missään törmännyt. Tosin nekään eivät ole niin siistejä, että japanilaiset suostuisivat harrastamaan niissä vaikkapa seksiä (intiimiin kanssakäymiseen voi onneksi aina hankkia vaikka tunnin huoneen Love-hotellista) tai vaihtamaan vaatteita.
6. Hidas syöminen on todellinen nautinto
Ai, että, vasta Japanissa olen alkanut todella nauttia opintovapaani mahdollistamasta ajasta, jota riittää vaikkapa hitaisiin teehetkiin ja illallisiin. En ole kahdessa kuukaudessakaan vielä kyllästynyt japanilaiseen ruokaan, kun esimerkiksi Balilla paikallinen ruoka alkoi tökkiä jo ensimmäisen kuukauden jälkeen.
Myönnän, että syömäpuikkojen täydellinen hallinta ei minulta vielä luonnistu. Se ei ole koskaan onnistunut, mutta onneksi senseini on huomauttanut, että vilkaisepa, japanilaisetkin pitävät puikkoja kaikki melkein eri tavoin.
Puikot pysyvät kuitenkin käsissäni ja huomasin, että kun viimeksi söin haarukalla ja veitsellä, se tuntui jo jotenkin hassulta. Liian helpolta ja nopealta.
Puikoilla voi kauhoa ruokaa nopeastikin, mutta minulla ei yleensä ole tuota kiirettä. Samalla nautin aina suunnattomasti japanilaisista ruoka-asetelmista. Täällä kaikki ainesosat tuodaan lounaallakin eri kupeissa pöytään. Ruoat maistuvat täysin eriltä, kun niitä ei sotke keskenään. Ja kauniit astiat ovat niin ilahduttava asia, että voisin pyöritellä niitäkin käsissäni monia minuutteja ja ihailla miniastioiden kauneutta.
7. Sisätossut ja pyyhkeet pelastavat monelta
Aluksi en ymmärtänyt yhtään sisätossujen, parveketossujen ja vessatossujen merkitystä. Mutta nyt Japanin viileässä keväässä olen huomannut, kuinka ihanan lämpimät ne ovat jalassa. Ne ovat kuin aamutee tai hyvänyönsuukko, jotka tekevät elämästä piirun verran miellyttävämpää.
Ja ne pikkupyyhkeet, joilla voi kuivata kädet yleisessä vessassa tai pyyhkäistä hikeä kaulalta, ovat niin käteviä!
8. Kärsivällisyyden opetteleminen kannattaa aina
Kärsivällisyys. Sitä Japani opettaa. Vaikka moni asia on täällä helppoa, siistiä ja kivaa, tarvitaan muun muassa ruuhkissa, metrokarttojen selvennyksissä ja wifin löytämisessä paljon kärsivällisyyttä. Eikä tuo taito ole pahitteeksi Japanin ulkopuolellakaan. Mutta onneksi on vielä tämä viisauskin:
9. Ongelmat voi lakaista syrjään
Japanilaiset hymyilevät aina. He hymyilevät pitkissä metrojonoissa, he hymyilevät viimeisellekin asiakkaalle kaupankassalla, he hymyilevät jopa täysin pulassa.
He peittävät usein ongelmiaan, mikä saattaa avoimelle ihmisille olla vaikea ymmärtää. Miksi niistä ei puhuta? Toisaalta useimmat ongelmat ratkeavat yleensä minuuteissa tai saman päivän aikana. Miksi niistä pitäisi puhua ja velloa huonoissa fiiliksissä, sanoi yksi senseistäni. Elämässä on paljon muutakin pohdittavaa kuin huonot hetket. Niiden murehtimiseen käytetään ihan liikaa aikaa. Mennyt on mennyttä ja ongelmat ongelmia. Usein ne eivät edes ole niitä, vaan asioita, joista ihminen on itse tehnyt jättimäisen pulman.
Hus vaan huolille ja tilalle kivoja asioita! Elämä on niin kawaii!
