En tiedä, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun luin uutisen japanilaisista robottikoirista. En kylläkään tehnyt kumpaakaan, sillä yritin käsittää uutista niiden tietojen pohjalta, joita minulla on japanilaisesta kulttuurista. Esimerkiksi, että kaikille asioille on oma jumalansa ja kaikkia asioita täytyy kunnioittaa.
Hieraisin kuitenkin silmiäni ja kysyin paikalliselta ystävältäni, että onhan tämä uutinen totta – eikä esimerkiksi mikään vitsi. Japan Times nimittäin kertoi tällä viikolla, että chibalaisessa temppelissä on järjestetty robottikoirien hautajaiset.
Temppeliin oli tuotu yli sata Sonyn Aibo-robottikoiraa siunattavaksi. It-jätti on lopettanut robottikoiriensa huollon ja moni korjausta kaipaava Aibo on valmis robottien hautausmaalle. Siksi papit järjestävät näitä seremonioita aina silloin tällöin.
Temppeliin oli tuotu siunattavaksi yli sata Sonyn Aibo-robottikoiraa.
Viimeisimmissä hautajaisissa oli mukana 114 robottikoiraa. Niiden mukana oli laput, jotka kertoivat niiden omistajistaan sekä kotipaikkakunnasta, kirjoittaa Japan Times. Perheenjäsenet kutsuvat robottikoiraansa yleensä nimellä, jonka he ovat antaneet, ja pitävät sitä lemmikkinään. Monille omistajille seremonia antaa lohdutusta ja jopa buddhalaistemppelin pappi uskoo, että kaikilla asioilla on sielu.
Olisin halunnut vierailla tuossa temppelissä, mutta se on toisessa päässä Chiban hallintoaluetta. Ja koska Chiba on pinta-alaltaan melkein jättimäisen Rovaniemen kokoinen, yksi Japanin suurimmista prefektuureista, sinne matkustaminen olisi ollut turhan työlästä.
Sen sijaan poikkesin tuossa lähellä olevassa Naritan Shinshojin-temppelissä, jossa en ollut aiemmin käynyt. Se on valtava buddhalaistemppeli lähellä Tokion Naritan-lentokenttää, noin 15 minuutin junamatkan päässä. Suosittelen vahvasti sitä vaikkapa lentojen välissä nähtävyydeksi, jos aikaa on enemmän kuin kolme tuntia ja haluaa kokea jotain paikallista – mutta ei välttämättä jaksa lähteä Tokioon saakka.
Minulla meni melkein koko päivä, kun seikkailin Naritan suurimmalla temppelialueella.
Ensinnäkin kävelymatkalla sinne on pari pitkää katua täynnä vanhoja japanilaisia taloja sekä liikkeitä, joissa on myytävänä kaikenlaista turistikrääsää ja paikallisia ruokaerikoisuuksia, kuten grillattua ankeriasta. Omotesando-katu voi olla etenkin loma-aikaan erittäin vilkas. Hämmästelin kuitenkin, että nyt Golden Weekillä siellä oli välillä todella väljää; suosituimpiin ankeriaspaikkoihin oli kyllä pitkät jonot.
Temppelialueella on monenlaista nähtävää. Sitä ympäröivät myös kauniit puutarhat ja metsät, joissa kannattaa kierrellä, mikäli aikaa on yhtään enempää. Yli tuhatvuotinen historia yhdistyy moderniin kaupallisuuteen ja ruokakulttuuriin – mikä on loistava yhdistelmä pikkuretken aiheeksi. Hyvällä tuurilla pääsee nauttimaan seremonioista tai munkkien musiikkiesityksistä.
Rauhallinen päivä tulikin oikein tarpeeseen täällä metropolin vilinässä. Yöllä sitten vähän rysähti, sillä Chibassa koettiin 4,6 magnitudin maanjäristys. Olin jo nukkumassa, kun tuntui, että joku puskee isolla autolla läpi seinän ja sänky tärisee paikoillaan. Mutta Tokion seudulla järistykset ovat tavallisia juttuja, ja talot rakennettu sen mukaan. Joten uusi päivä on alkanut taas!
Kuvat ovat Naritan Shinshojin-temppelistä toukokuulta 2018.
