Hei ja kiva, kun sinäkin olet täällä.
Minä olen Annakaisa Vääräniemi, 44, Adventurista-bloggaaja. Rakastan Japania, vihreää teetä ja uusia seikkailuja.
Synnyin ja kävin kouluni Oulussa. Kun olin lapsi, matkustelimme perheeni kanssa paljon Lapissa. Kävimme usein myös Ruotsissa, ja teimme muutamia lomamatkoja Etelä-Eurooppaan.
Yläasteen jälkeen lähdin vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan. Se oli huikea seikkailuvuosi 16-vuotiaalle koululaiselle. Pääsin käymään muun muassa New Yorkissa, Kalliovuorilla ja Meksikossa.
Samalla sain keskittyä kalifornialaiskouluissa luoviin juttuihin, joita rakastan: keramiikan ja korujen tekemiseen, piirtämiseen ja näyttelemiseen.
Kun saavuin vaihtarivuoden jälkeen Suomeen, suoritin lukion alta pois 1,5 vuodessa eikä yliopisto-opintoihin mennyt paljon kauemmin. Olen tehnyt toimittajan ja toimitussihteerin töitä 19-vuotiaasta lähtien, ja toiminut myös tuottajana ja esihenkilönä – josta sain aikoinaan Taloussanomien journalistipalkinnon. Nyt työskentelen BusinessOulussa Communications and marketing managerina.
En ehtinyt mukamas matkustella, kun olin parikymppinen eli reppureissaajien kultaiässä. Työnsin matkahaaveeni pois mielestä ja uskottelin itselleni, että kansainvälisten kuvapankkien selaaminen töissä riittää. Kävin kesätöissä Saksassa ja olin puoli vuotta toimittajana Kanadassa.
Kesti 15 vuotta, kun aloitin kunnolla rakkaan harrastukseni – reissaamisen. Olin 31-vuotias, kun lähdin elämäni ensimmäiselle kunnon reppureissulle ja soolomatkalle. Lissabonilainen majatalo oli vaatimaton ja vähän ränsistynyt, mutta se oli täydellinen tukikohta tuolla seikkailulla.
Portugalin-reissun jälkeen ei ollut enää paluuta entiseen. Reissukuumeeni leimahti liekkeihin ja uudet kohteet pyörivät mielessäni koko ajan. Suunnittelin lomani aina perinteisten sesonkien ulkopuolelle ja pätkin ne pienempiin osiin, mutta lähes aina ne kestivät vähintään kaksi viikkoa. Pian ne venyivät kuukauden pituisiksi. Kävin muun muassa tanssimassa salsaa Kuubassa, oppimassa kehitysyhteistyöstä Mosambikissa ja joogasin Balilla.
Tein reissuni usein yksin, mutta lähdin matkalle myös ystävieni kanssa. Ilman ihania matkakumppaneitani tuskin olisin koskaan päätynyt Trans-Siperian junamatkalle tai Etelä-Korean ja Pohjois-Korean rajalle, DMZ-vyöhykkeelle. Soolomatkoillani olen kuitenkin vasta ymmärtänyt oikeasti, miten hieno paikka tämä maailma onkaan ja miten ystävällisiä sen ihmiset ovatkaan.
Sitten isoveljeni kuoli yllättäen ja ymmärsin, että haaveita on syytä toteuttaa nyt eikä sitten joskus. Aloin unelmoida entistä pidemmästä reissusta. Sellaisesta, joka tehdään vain kerran elämässä.
Tämä blogi syntyi vuonna 2017, kun päädyin todelliseen irtiottoon. Pidin kymmenen kuukauden opintovapaan, opiskelin etänä ja seikkailin 16 eri maassa. Rakastuin tuolla sapatilla Japaniin, ja palasin sinne vuorotteluvapaalla kuudeksi kuukaudeksi 2019–2020.
Olen käynyt 72 valtiossa. Matkajuttuja olen tehnyt moniin lehtiin, kuten Matkaoppaaseen ja Me Naisiin. Seikkailuni ovat päätyneet myös lehtien sivuille, esimerkiksi Ilta-Sanomiin ja Kalevaan.
Rakastan uusia paikkoja ja ihmiskontakteja, mutta Japani on nyt vienyt sydämeni. Ei ole päivää, etten ajattelisi Japania. Sielläkin riittää vielä paljon uusia elämyksiä koettavaksi ja sen läntinen osa, Kyushu, tuntuu kodilta.
Tässä blogissani kerron Japanin lisäksi muista kiinnostavista paikoista ja asioista – varsinkin lempijuomastani (vihreästä) teestä. Myös koiramaisiin juttuihin voi törmätä, sillä matkaan kotimaan kohteissa usein shiba inuni Mikin kanssa. Erityinen intohimoni ja voimavarani ovat kotikaupunkini Oulu sekä ylipäätään ihmiset, joihin törmään reissuillani; heidän tarinoitaan on aina myös ilo kertoa.
Jos sinulla on mielessä jokin aihe, josta haluaisit lukea tai olisit valmis kertomaan itsestäsi Adventurista-blogissa, jätä viestiä vaikkapa palautelomakkeella. Jos haluat tehdä kanssani yhteistyötä, ota yhteyttä.
Näitä ja kaikenlaisia muitakin viestejä voi lähettää myös alla olevalla lomakkeella.
Tervetuloa mukaan Adventuristan seikkailuihin.
