Tiedän yhden paikan, jossa tee maistuu ylivoimaisesti parhaalta. Tänä vuonna olen ollut onnekas ja saanut maistella teetä kaksi kertaa tuollaisessa paikassa.
Teepelloilla.
On vaikea kuvailla, miksi tee maistuu minusta juuri peltojen keskellä maukkaimmalta. Mitkä tekijät siihen vaikuttavat? Tuoko lisäarominsa se, että olen teen alkuperäislähteillä? Näen vihreinä aaltoina mutkittelevat teepensaat hurmaavassa maisemassa?
Vai että olen taatusti teen ystävien seurassa? Sekö, että ympärillä olevat ihmiset osaavat arvostaa vihreää juomaa ja tarjoavat parasta laatuaan, antaa minullekin suuremman elämyksen kuin muualla?
Vuoden 2023 alussa pääsin vierailemaan Wakoenin teefarmilla. Lokakuussa puolestaan kävin Nagasakissa, Kyushun saarella, jossa olin Ikedoki-teen vieraana Sonogin teepelloilla. Sen jälkeen olen kaivannut joka päivä tuohon viehättävään, noin 8 000 asukkaan pikkukylään – joka on täynnä teetä ja teetarinoita.
Nagasakilla on surullinen historiansa. Mutta kaupunki on paljon muutakin kuin paikka, johon pudotettiin atomipommi. Satamakaupunkia ympäröivä Nagasakin prefektuuri on esimerkiksi vihreä keidas, jossa kasvatetaan huippulaatuista japanilaista teetä.
Matka Nagasakin keskustasta Higashi-Sonogiin on äärimmäisen lumoava. Hidas, tunnin junamatka kulkee välillä läpi vehreiden peltojen, vanhojen kylien sekä turkoosin veden äärellä. Tulee mieleen kuin olisin jossain Hayao Miyazakin elokuvan maisemassa.
Teekaupungin juna-asemalla iso mainos kertoo, että täällä todellakin pääsee tutustumaan vihreään juomaan. Kukaan ei ole asemalla tarkistamassa lippuja. Vessa on ensiluokkaisessa kunnossa ja aseman edessä on tietenkin useampi juoma-automaatti, josta voi ostaa vaikkapa jääteetä tai mehua.
Keskustassa tulee vastaan valaan kuvia; valaan lihaa on tarjolla monessakin paikassa, vaikka kaupungin edustalla Ōmuranlahdella niitä ei voi nähdä.
Täällä teefarmeilla tuotetaan paljon erityisesti tamaryokuchaa, kirkkaan vihreää syvähöyrytettyä teetä. Teenlehdet jäävät rullausprosessin aikana kiharamaiseksi. Valmiin juoman väri on kirkkaan vihreä ja maku on täyteläinen. Koko Japanin tuotannosta tamaryokuchaa on vain kolme prosenttia, eivätkä kaikki paikallisetkaan tunne tuota teetä.
Sonogin peltojen näkymä on huikean kaunis: teepensaiden rivistö laskeutuu Ōmuranlahdelle. Toisella puolella näkyy vuoristorivistö; olemme noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Lokakuussa pellot ovat täynnä avautuvia teepensaan kukkia – eivät vielä täydessä loistossaan, mutta selvästi osa jo nupuilla. Tätäkin tunnelmaa on vaikea kuvailla.
Edellisellä viikolla farmarit ovat olleet kiireisiä syksyisen sadonkorjuun kanssa. Tänä vuonna syyssadon korjaaminen viivästyi alueella kuuman kesän vuoksi. Syksyllä kuitenkaan yksikään farmari ei tuota tamaryokuchaa, ei ainakaan tänä vuonna, vaan pelloilta saadaan tuolloin esimerkiksi lehtiä hojichaan.
Kylmäuutettu tamaryokucha maistuu taivaalliselta peltoaukeaman keskellä. Myöhemmin pääsen hauduttamaan ja maistamaan sitä lämpimänä, kuten monia muitakin teelajeja. Ikedoki-teeprojekti tekee paikallisia teelajeja tunnetuksi ja järjestää turistikierroksia teen ystäville.
Kävin muun muassa teetehtaassa, joka on toiminnassa vain keväisin, koska siellä tuotetaan teetä vain kilpailuihin.
Päivän aikana näen kiinnostavia paikkoja, tutustun ihaniin ihmisiin sekä maistelen taas niin monia teitä, että illansuussa olen jo hyvässä ”teenousussa”. Muistan, että tuon ikimuistoisen päivän jälkeen unta saa odotella nagasakilaisessa majatalossa. Mutta se ei haittaa, koska ajatuksissani liikkuu monia Sonogiin liittyviä unelmia ja uusia juttuja. Tämä pieni maaseutukylä valloitti sydämeni ja on yksi niistä paikoista, jonne haluan vielä palata Japanissa.
2 comments
Olipa taas mukava lukea Japanista. Mielenkiinnolla odotan omaa tulevaa Japanin matkaa, joka tällä kertaa kohdistuu talviaikaan ja pääasiassa Hokkaidolle. Hyvin erilaisia maisemia siis luvassa, mutta minusta tuntuu siltä, että Japani on hieno kaikkina vuodenaikoina – toki riippuen vähän siitä, mihin matkustaa.
Oi että, Hokkaidon-matka kuulostaa huipulta. Ja kyllä, Japani on taatusti hieno kaikkina vuodenaikoina. Minun mielestäni myös kaikkialla Japanissa on hienoa; en ole törmännyt siellä yhteenkään paikkaan, josta en pitäisi.