Runsaasti valoa, harkittuja varjoja ja vaaleita pintoja. Suorien linjojen symmetriaa ja pehmeää kaarevuutta. Alvar Aallon museo Jyväskylässä tarjoilee älyttömän paljon silmäkarkkia – mutta miksi en ole löytänyt tätä paikkaa aiemmin?
Alvar Aalto -museo on osa Aalto2-museokeskusta, joka avattiin uudistuneena vuonna 2023. Museo on kuitenkin ollut paikallaan vuodesta 1973 lähtien.
Kun opiskelin ja työskentelin aikoinaan Jyväskylässä, valkoinen museorakennus sijaitsi aivan kampuksen ja jopa työpaikkani Jyväskylän ylioppilaslehden naapurissa, Alvar Aallon kadulla.
Häpeäkseni paljastan: en käynyt tuolloin kertaakaan tässä museokeskuksessa, josta löytyy myös Keski-Suomen museo. No, taisi olla opiskeluvuosina aivan muuta tekemistä kuin vierailla museossa.
Keski-Suomen museo jäi yhä toistaiseksi välistä, kun piipahdin lokakuussa 2025 Aalto2-keskuksessa. Tällä kertaa halusin keskittyä suuren suomalaisen arkkitehdin, muotoilija Alvar Aallon elämään. Nauttia hänen käsittämättömän hienoista töistään ja modernista muotokielestä esimerkiksi huonekalujen sekä lasiesineiden kautta.
Yksistään AALTO – työ ja elämä -näyttely on hengästyttävän laaja ja superkiinnostava, ja siihen saa kulumaan halutessaan monia tunteja. Välillä voi istua vaikka hänen suunnittelemaansa kirkonpenkkiin ja katsoa dokumentteja tai nauttia iltapäiväteestä Aalto2-cafeessa. Sieltä muuten saa muun muassa paikallisen Teeleidin teetä sekä arkkitehdin nimikkoleivonnaista, Alvarin kakkua.
Myönnän myös, että en ole mikään Aallon töiden supertuntija, joten näyttely tarjosi minulle paljon uutta, kiinnostavaa tietoa esimerkiksi hänen estetiikastaan ja puuntaivutuskokeiluista.
Erityisen haltioissani katselin hänen suunnittelemiaan huonekaluja sekä valaisimia. Miten upeita klassikkoja hän on suunnitellutkaan ja miten hyvin ne ovat pitäneet arvonsa. Päiväunelmissani sisustaisin kotini juuri näillä huonekaluilla, ainakin yhdellä valaisimella ja nojatuolilla.
En ehkä täysin ihannoi jotain 1940-luvun kotien väri- ja tyylimaailmaa ruskeine mattoineen ja isoine putkiradioineen, mutta jo silloin Aalto kiinnitti huomiota huonekalujen kepeyteen ja yhdisteltävyyteen; minimalismi ja helppous kiinnostavat henkilökohtaisesti.
Museovierailulla koin monia nostalgisia fiiliksiä, jotka liittyvät Jyväskylän-vuosiini.
Museorakennuksesta löytyy monia samoja elementtejä kuin Jyväskylän yliopiston päärakennuksesta – paikasta, johon astuin sisään ensimmäisenä Jyväskylässä ja tein siellä pääsykokeeni.
Korkeat, monesta suunnasta valoa tulvivat tilat, marmoripinnat ja raskaat ulko-ovet muistuttivat myöhemmistä hetkistäni yliopiston päärakennuksessa. Aalto suunnitteli muuten koko Jyväskylän yliopistokampuksen pääosan vuosina 1951–1971.
Pieni, mutta tärkeä kokemus museossa sattui, kun pääsin puhumaan siellä muutaman sanan japania ja tapaamaan japanilaiset turistit. Ai jai, sehän aina ilahduttaa tällaista Japanin ystävää. Olen huomannut Japanissa vieraillessani, että japanilaisetkin rakastavat Aallon designia.
Aalto-faneille Jyväskylä onkin mitä mainioin paikka vierailla: Visit Jyväskylän mukaan kaupungista löytyy arkkitehti Aallon kohteita enemmän kuin mistään muualta maailmasta.
Vaikka Aalto ei kuuluisikaan suosikkisuunnittelijoihin, kannattaa Aalto2-museo ottaa käyntikohteeksi Jyväskylässä ja sivistää hetki itseään kaiken sen kauneuden ja käytännöllisen, elämänlaatua korostavan arkkitehtuurin keskellä. Harmoninen museorakennus antaa täydellisen pakopaikan kaupungin hulinasta.
”Tarkoituksena on tehdä pienestä ihmisestä hivenen onnellisempi tarjoamalla hänelle ympäristö, joka on juuri hänelle sopiva eikä tee hänestä standardisoinnin pakkopaidassa elävää.” Alvar Aalto, 1942
1 comment
Alvar Aallon kohteissa on useammassa tullut tutustuttua. Kiinnostavia ovat. Museossa ei ole tullut käytyä, mutta kuulostaa kiinnostavalta tämäkin. Mukavaa, kun museokorttikin käy.