Kun vietin kesälomaani heinäkuussa 2026 Slovenian Ljubljanassa, huomasin, että retkivaihtoehtoja riittää joka ilmansuuntaan. Minua houkuttelee yleensä kaupungit enemmän kuin vaikkapa luontonähtävyydet, joita Sloveniassa riittää paljon.
Sen jälkeen kun näin mainoksen, jossa tarjottiin kyytejä edullisesti Ljubljanasta Italian Triesteen, päätös syntyi nopeasti.
Ja tuo päiväretkivalinta oli napakymppi – kannatti suunnata naapurivaltioon.
Triesteä kuvaillaan usein kaupungiksi, jossa Wien, Venetsia ja Ljubljana kohtaavat hyvällä tavalla. Ymmärrän hyvin vertauksen. Kaupungista löytyy mielestäni eniten venetsialaista vesistötunnelmaa ja wieniläistä eleganssia. Ehkä myös ripaus ljubljanamaista rentoutta.
Liikenne vaikuttaa jo kuitenkin heti ensimetreillä Ljubljanaa ja varsinkin sen vanhaa kaupunkia vilkkaammalta.
Trieste ei tunnu tyypilliseltä italialaiselta turistimagneetilta. Se on ennen kaikkea satamakaupunki, jossa paikalliset ihmiset asuvat ja viettävät arkeaan. Siellä useimmat ravintolat ovat kiinni iltapäiväsiestan ajan.
Turistikrääsäkauppoja on vähän, ja jopa tavallisen matkamuistopaidan löytäminen osoittautui yllättävän haastavaksi. Italian lisäksi muita kieliä en juurikaan kuullut päivävierailuni aikana.
Kokoaan suurempi kaupunki
Triestessä asuu noin 200 000 ihmistä, joten se on väkiluvultaan Ljubljanaa pienempi. Silti kaupunki tuntui minusta selvästi suuremmalta ja eloisammalta.
Ehkä kokovaikutelman luovat kaupungin leveät kadut, massiiviset aukiot, satama-alueet ja meren läheisyys. Arkkitehtuuri on näyttävää ja paikoin suorastaan monumentaalista. Triestessä kannattaa muistaa katsoa myös ylöspäin – talojen julkisivuissa riittää yksityiskohtia, joita katutasosta ei heti huomaa.
Toisaalta, kaupungissa on syytä katsella alaskin, sillä kadut eivät ole kaikkialla tasaisia. Triestestä löytyy myös korkeuseroja. Kadut nousevat ja laskevat ja luovat Ljubljanaa kerroksellisemman näkymän.
Penkkejä tuntui olevan vähemmän kuin rajan takana Ljubljanassa, vaikka no, esimerkiksi Triesten rantabulevardi tarjoaa mukavia paikkoja hengähtää merimaisemia katsellen. Ja kahviloitahan Triestessä riittää.
Piazzoilla kahvilakulttuurin ytimessä
Triesten tunnetuin nähtävyys on Piazza Unità d’Italia, valtava aukio, josta näkee suoraan Adrianmerelle. Sitä pidetään yhtenä Euroopan suurimmista merenrantaan avautuvista aukioista. Vierailupäivänäni sinne rakennettiin juuri suurta esiintymislavaa viikonlopun konsertteja varten.
Aukion laidalla sijaitsee historiallinen Caffe degli Specchi, yksi kaupungin tunnetuimmista kahviloista. Siellä olisin voinut helposti viettää kokonaisen iltapäivän ihmisiä katsellen. Talon erikoisuus ei ollut minulle kahvi vaan japanilainen banchatee, jota en olisi odottanut löytäväni italialaisesta kahvilaklassikosta.
Triestessä kahvikulttuuri näkyy kaikkialla. Siinä missä Ljubljana tuntuu nykyisin täyttyvän trendikkäistä kahviloista ja jopa kuplateepaikoista, Triestessä tunnelma on perinteisempi. Käteistä on syytä varata mukaan, sillä kaikissa paikoissa kortti ei käy maksuvälineenä.
Kaupungista löytyy niin sanottuja vanhoja kirjailijakahviloita, joissa on aikanaan istunut muun muassa James Joyce. Jotenkin jännä sattuma, että kirjoitan parhaillaan esikoisromaaniani ja päädyn tällaiseen kaupunkiin, jossa sijaitsee kokonaan oma museo pyhitettynä kirjallisuudelle. Siellä en vieraillut, vaan päivän maksetun kulttuurikokemuksen kävin nauttimassa ITS Arcademyssä. Se on Italian ensimmäinen nykyajan muotimuseo.
Vierailuni aikaan ITS Arcademyssä oli esillä näyttely Exposure – The Power of Being Seen, joka tarjosi erittäin kiehtovan kurkistuksen popkulttuurin kulisseihin. Pääsin ihailemaan vaatteita ja asusteita, joita ovat käyttäneet muun muassa Lady Gaga ja Harry Styles.
Merta, laitureita ja lokkeja
Yksi Triesten parhaista puolista on mielestäni meri.
Kaupungin keskusta avautuu suoraan Adrianmerelle, eikä rantaan tarvitse matkustaa erikseen. Nautin kävelystäni erityisesti Molo Audacella, pitkällä laiturilla, joka ulottuu kauas merelle. Se näyttää olevan myös paikallisten suosikkipaikka hengailuun.
Jos olisin ehtinyt, olisin ottanut laiturilta veneen Muggiaan, jota suositellaan retkikohteeksi Triestestä. Lauttamatka kestää puolisen tuntia ja perillä odottaa söpö kylä. Lauttoja lähtee tunnin välein.
li 30 asteen helteessä en jaksanut suorittaa nähtävyyksiä kovin tehokkaasti päiväretkeni aikana. Sen sijaan istuskelin aukioilla ja laitureilla, katselin merta ja nautin satamakaupungin elävästä tunnelmasta ilman karttaa ja nähtävyyslistaa. Tällaista leppoista, kirjoitusvapaata aikaa kaipasin eniten reissullani. Keskustassa on helppo suunnistaa vaikkapa merinäkymien ja kirkon tornien avulla.
Maistuvan lounaan ehdin aloittaa ennen kuin paikallinen lokki kiinnostui siitä, hyökkäsi ja kaatoi lautaseni syliin. Kuulin, että kyseisellä aukiolla ei kannata laskea edes kännykkää pöydälle pitelemättä sitä, sillä se saattaa päätyä lokkien saaliksi.
Meren läheisyys näkyy myös Triesten ravintoloissa. Tarjolla on runsaasti mereneläviä, ja esimerkiksi rakastamaani tonnikalaa esiintyy ruokalistoilla mainion paljon. Triestellä on oma kanaalinsa, Canal Grande di Trieste, jonka varrella sijaitsevat monet kaupungin tunnetuimmista ravintoloista, rakennuksista ja kirkoista.
Halvempi kuin Venetsia
Trieste vaikuttaa edullisemmalta kuin vaikkapa Venetsia, jonne pääsee junalla 1,5 tunnissa. Ljubljanaa halvempaa Tristessä on majoittautua ja nauttia kahvia sekä viintä.
Kaupungissa ei ole metroa, enkä käyttänyt bussejakaan. Keskusta on kompakti, ja päärautatieasemalta kävelee jättipiazzalle noin vartissa.
Yksi kaupungin erikoisuuksista on Tram di Opicina, historiallinen raitiovaunu, joka yhdistää keskustan Karst-ylänkölle.
Se ei ole ihan tavallinen ratikka. Osa matkasta kulkee kuulemma jyrkkää rinnettä pitkin erityisen köysitekniikan avulla. Ylhäältä avautuvat maisemat kaupungin ja meren yli. Tähän kyytiin minulla ei riittänyt aikaa, koska se oli Triesten ainoa paikka, jossa näin lyhyen turistijonon koko päivän aikana.
Retki, jonka tekisin uudelleen
Päiväretkeni onnistui helposti GoOptilla, joka hakee hotellin ovelta kyytiin. Kun vertasin hintaa bussivaihtoehtoon, jossa olisi pitänyt lähteä aamulla taksilla asemalle ja jatkaa sieltä linja-autolla, jaettu kuljetus tuntui hinnaltaan varsin kilpailukykyiseltä.
Mitä aiemmin kyydin varaa, sen edullisemmaksi se tulee. Maksoin menopaluusta 60 euroa; bussikyyti olisi maksanut suuntaansa 29 euroa. Matkaa Ljubljanasta Triesteen on noin 75 kilometriä. Aamukyyti kesti 1,5 tuntia, mutta illan rekkaruuhkissa yli kaksi tuntia. GoOpti muuten markkinoi Ljubljanasta Venetsiaan matkaa peräti 14 eurolla.
Trieste ei ehkä tarjoa yhtä paljon maailmankuuluja nähtävyyksiä kuin Venetsia, mutta se ei ole niin sokkeloinen ja turistinen eikä kalliskaan. Juuri siksi pidin siitä.
Triestessä ei tarvitse kiirehtiä nähtävyydeltä toiselle – ellei halua. Voi istua historiallisessa kahvilassa lukuisilla aukioilla, katsella merelle ja ihmetellä rantojen touhuja sekä antaa leppoisan italialaiskaupungin tehdä vaikutuksen omalla tahdillaan.
Jos Ljubljana alkaa tuntua tutulta ja kaipaa päiväksi hieman menevämmän kaupungin sykettä, Trieste on erinomainen vaihtoehto päiväretkelle tai miksi ei vaikka pitkälle viikonloppulomalle. Suosittelen sitä lämpimästi.
Minua vähän kaduttaa, että vietin vain päivän Triestessä. Mutta olen todella kiitollinen, että ehdin käydä kaupungissa – jossa olisin helposti voinut viettää koko lomaviikkoni. En tosin tiedä, olisinko silloin ollut yhtä tuottelias kirjoittaja, koska kaupungin virikkeet olisivat helposti vieneet huomioni ja aikani.
1 comment