”En suosittele, etenkään lasten kanssa.”
”Ahdistava paikka.”
”En menisi sinne yksin – en ainakaan naisena ilta-aikaan.”
Tällaisia arvioita luin nettipalstoilta ennen vierailuani Metelkovassa. Ja tottahan toki tällaiset kommentit saivat kiinnostumaan paikasta yhä syvemmin.
Slovenian pääkaupungin Ljubljanan ydin eli vanhakaupunki on rauhallinen, vehreä ja sanoisinko, että myös huoliteltu. Joenrannat täyttyvät kesällä paikallisista kahvittelijoista, koirien ulkoiluttajista ja jäätelöä syövistä turisteista. Siksi tuntuu lähes oudolta, että vain noin kilometrin päässä keskustan suloisesta idyllistä sijaitsee kaupungin ehkä ristiriitaisin alue.
Metelkova on entiselle sotilasalueelle organisoitu autonominen kulttuurikeskus. Se sai kuulemma alkunsa vuonna 1993, kun aktivistit ja taiteilijat valtasivat käytöstä poistuneet armeijakasarmit estääkseen niiden purkamisen.
Vuosien aikana Metelkovan rakennuksista on kasvanut vaihtoehtokulttuurin keskus, jossa toimii klubeja, taidetiloja, työhuoneita, baareja ja erilaisia kulttuurijärjestöjä toimintoineen.
Alue ei ole suuri; se sisältää seitsemän rakennusta. Entiset kasarmitalot muodostavat muutaman sisäpihan ympärille rakentuvan kokonaisuuden, jonka voi kiertää kävellen melko nopeasti. Päivisin paikalla on usein rauhallista, mutta iltaisin Metelkova herää eloon konserttien ja muiden kulttuuritapahtumien myötä. Metelkova on nimensä mukainen paikka: meteli on kova.
Päivälläkin siellä saattaa olla bileet käynnissä. Vierailuhetkelläni heinäkuussa 2026 tunnelma oli kaikkea muuta kuin seesteinen, kaukana vanhankaupungin rauhasta.
Metelkovan alueella näkyi vain muutama turisti lisäkseni. Paikallisten joukossa oli paidattomia, sekavan oloisina ympäriinsä liikkuvia ihmisiä. Yksi soitti kitaraa ja lauloi. Toinen huuteli itsekseen. Näin myös henkilön pistämässä käsivarteensa. Kannabiksen tuoksu oli yksi alueen tunnistettavimmista piirteistä.
Tunnelma ei ollut uhkaava, mutta se oli todella levoton, ahdistavakin ja kaukana siitä huolitellusta Ljubljanasta, johon olen nyt lomaviikkoni aikana tottunut. Ja täytyy mainita, että olen vieraillut matkoillani muissakin karuissa paikoissa, kuten Maputon ja Buenos Airesin slummeissa. Päihteiden väärinkäyttäjiä ja kodittomia näkyy Suomessakin.
Moni matkailija käy Metelkovassa värikkäiden graffitien ja taideinstallaatioiden vuoksi. Rakennusten seinät, ikkunat, ovet ja lähes jokainen vapaa pinta on peitetty katutaiteella. Paikka näyttää siltä kuin joku olisi antanut taiteilijoille täydellisen vapauden koristella seiniä ja muuta ympäristöä.
Olisin halunnut jäädä katselemaan seinämaalauksia pidempään, mutta katsoin viisaammaksi häipyä nopeasti alueelta, kun muutkin turistit niin tekivät. Olenkin katsellut Metelkovan taidetta myöhemmin valokuvieni kautta.
Metelkovaa verrataan usein Kööpenhaminan Christianiaan. Vertailu on ymmärrettävä, sillä molemmat syntyivät vallatuille alueille ja molemmista kasvoi vaihtoehtokulttuurin keskuksia. Mutta Metelkova on kulttuurikortteli, huomattavasti pienempi kuin Christiania.
Kaupunki kontrasteja täynnä
Bongasin Metelkovan ytimestä kiinnostavan hostellin, Celikan, joka toimii entisessä, yli sata vuotta vanhassa sotilasvankilassa. Kun Jugoslavian armeija jätti Slovenian vuonna 1991, myös vankilarakennus jäi tyhjilleen.
Nyt turistit maksavat siitä, että he pääsevät yöpymään entisissä selleissä kaltereiden takana. Ei mikään harvinainen ilmiö, sillä olen yöpynyt esimerkiksi Kanadan Ottawassa vastaavanlaisessa hostellissa, joka on perustettu vankilan sellejä hyödyntäen.
Ljubljanan kontrastinen luonne korostuu juuri näillä kulmilla, koska aivan Metelkovan vieressä sijaitsee Ljubljanan moderni museokeskittymä. Samalla alueella ovat esimerkiksi nykytaiteen museo (Museum of Contemporary Art Metelkova MSUM) sekä Slovenian etnografinen museo, jossa voi perehtyä Slovenian sekä muiden kulttuurien historiaan ja perinteisiin. Lisäksi söpö vanhakaupunki on nurkan takana. Siellä tunnelma on kuin kauniista satukirjasta.
Mutta ehdottomasti Ljubljanassa kannattaa poistua vanhankaupungin ulkopuolelle – vaikka kohteena ei olisikaan Metelkova. Ydinkeskustassa ei juuri näy kiinnostavia katumaalauksia, rosoisia kahviloita eikä muuta normaalia paikalliselämää. Se on rakennettu turisteille. Monikerroksinen kaupunki avautuu parhaiten tutustumalla Ljubljanan muihinkin asuinalueisiin.
