Teetä ja reissutarinoita
Vielä 2017, 2018 ja 2019 luulin, että nuo vuodet ovat niitä upeimpia matkavuosia. En ollut väärässä, sillä ne olivat huippuvuosiani. Mutta vuosi 2020 oli lopulta elämäni paras reissuvuosi, joka toi paljon uusia oivalluksia.
Huuruinen nurmikko. Aamun ensimmäiset valonsäteet. Onnesta kiljuva, sykkyrällä ravaava kippurahäntä. Etähalaukset. Onnenkyyneleet. Mustikkakeitto ja kauraleipä.
Parasta on kirjan lukeminen. En enää kaipaa fyysistä paperikirjaa enkä edes tablettia, sillä olen oppinut lukemaan kirjoja kännykältä.
Romanttisia joenrantakävelyitä kevätillassa. Niin viehättäviä japanilaisia puutarhoja, että voisin itkeä pelkästään ensimmäisen puun näkemisestä.
Join melko monta kuppia vihreää teetä, enimmäkseen Japanissa.
Nautin myös matchaa, mutta vähemmän kuin osasin kuvitella.
Nyt korona-aikaan en ole käynyt kampaamossa, ja sehän näkyy päässäni. Säästyyhän tässä ajassa rahaa, mutta kyllä kampaamoreissut ovat aina niin piristäviä, että kaipaan jo niitä. Viimeksi kävin kampaamossa täällä Fukuokassa helmikuussa. Silloin päähäni laitettiin musta väri, koska se oli ainoa, jossa ei ollut mukana vaalennusaineita. Tykkäsin paluusta mustiin hiuksiin, mutta niiden ylläpitäminen Japanin kirkkaan auringon […]