Twitter-viesti muutti oululaisen Jennin elämän: rakastui japanilaiseen mieheen ja opiskelee nyt ilmailualaa Tokiossa

Nainen voi lähteä Oulusta, mutta Oulu ei lähde naisesta. Jo ensimmäisistä lauseista kuulee tutun murteen, kun Jenni Annunen kertoo japanilaisesta elämästään:

– Nyt on ehkä paras keli! Kesällä täällä tullee niin kuuma, että lähen silloin käymään kotona porukoitten luona. Ei tarvitse mennä kuin ovesta ulos, niin hiki valluu.

Jenni, 25, asuu tällä hetkellä Chibassa ja opiskelee naapurikaupungissa Tokiossa ilmailualaa, joka antaa hänelle mahdollisuuden työskennellä joko stuerttina tai maapalveluissa. Kevät tuli rytinällä metropoliin ja viime päivinä aurinko on lämmittänyt sen parhaimmillaan yli 25 asteeseen. Paikalliset kulkevat aurinkosuojan alla ja käärivät käsiinsä uv-hihat. Jenni antaa vaaleiden hiustensa liikkua vapaasti auringossa, kun hän kulkee pitkin kotikaupunkinsa katuja.

Välillä naisen vaaleus herättää suurta huomiota paikallisissa:

– Olen kuullut monet kerrat kommentteja vaaleista hiuksistani ja isoista silmistäni, vaikka ne eivät mielestäni ole edes isot. Japanilaiset veikkaavat usein, että olen kotoisin Venäjältä. Kun he sitten kuulevat, että olenkin Suomesta, olen jutellut monet kerrat Muumeista ja Marimekosta, Jenni kertoo.

Aina vaaleus ei kuitenkaan herätä pelkästään positiivista huomiota. Jennin mukaan hänen ympärillään junassa saattaa olla tyhjät penkit, vaikka muuten juna olisi täynnä.

– Japanilaiset näkevät kaikki eurooppalaiset samanlaisina ja saattavat hieman vierastaakin meitä. Japani on vieläkin hieman sisäänpäin lämpiävä maa.

Kaikesta huolimatta Jenni viihtyy hyvin Tokion seudulla eikä ole ihan heti suunnitellut muuttavansa sieltä mihinkään. Miten hän päätyi alun perin Japaniin? Ja millaista hänen elämänsä on? Jenni vastasi 12 kysymykseen ja kertoo japanilaisesta elämästään.

 

1. Kuka olet ja mitä opiskelet?

Olen kotoisin Oulusta. Lukion jälkeen opiskelin japanologiaa eli japanin kieltä ja kulttuuria Vaasan FKF:ssä (Fria kristiliga folkhögskolan). Se on osa Tukholman yliopistoa, josta siis valmistuin kandiksi. Koulutukseen kuului myös vuoden vaihto-opiskelu Japanissa ja tein sen Chiban yliopistossa.

Valmistumiseni jälkeen pidin puolisen vuotta vapaata Suomessa, kunnes muutin Japaniin vuoden 2018 alussa ja aloin opiskella ilmailualaa tokiolaisessa collegessa.

 

2. Mistä Japani-innostuksesi alkoi?

Olin ala-asteella, kun sain aina sairaana valita jonkun kivan kirjan tai lehden. Yhden kerran löysin oululaisesta marketista japanilaisen sarjakuvalehden. Se oli mustavalkoinen manga, jossa oli nättejä piirustuksia ja kiva tarina. Se unohtui melko pian, mutta kun olin 11-vuotias, muutimme Kiiminkiin ja pakkaamisen yhteydessä törmäsin uudestaan lehteeni. Siihen mennessä kauppoihin oli tullut monenlaista mangaa, ja ajattelin, että pitääpä alkaa lukea niitä kunnolla.

Pian aloin katsoa anime-elokuvia, kuuntelin japanilaista musiikkia ja katsoin japanilaisia tv-sarjoja. Kieli tarttui päähän ja luin japaninkielisiä teoksia, mutta en ollut puhunut japania kenenkään kanssa. Lukiossa opiskelin lisää japania, mutta siellä kävin vain puolet ykköskurssista. Opetus oli liian hidasta ja minulle se sisälsi liian tuttuja asioita.

Japanologian opinnot olivat varasuunnitelmani, sillä hain myös muualle opiskelemaan, mutta en päässyt. FKF:ssa ei ole pääsykokeita, joten he toivottivat minut tervetulleeksi.

 

3. Miten päädyit opiskelemaan ilmailualaa Japaniin?

Kandin tutkintoni jälkeen olisin voinut hakea vaikka opiskelemaan japanilaisen yliopiston maisteriohjelmaan, mutta en ole yhtään tutkijatyyppi. Haluan opiskella käytännönläheisesti suoraan sellaiselle alalle, jossa tykkään tehdä töitä. Lentokentät ja ilmailuala ovat aina kiehtoneet minua. Pääsen tulevassa työssäni käyttämään kieliä ja työskentelemään ihmisten kanssa.

Kun olin tekemässä japanologian kandityötä Chibassa, päätin, että haen Tokioon collegeen, jossa on International communication and culture -niminen laitos. Japanilainen poikaystäväni oli bongannut sieltä kahden vuoden airline-lyhytkoulutuksen, ja hän auttoi minua hakemaan sinne.

 

4. Kerro lisää: miten tapasit poikaystäväsi? Ja milloin?

Olin tutustunut poikaystävääni Chiban yliopistossa jo vaihdossa ollessani vuonna 2016. Hän oli osa opiskelijaryhmää, joka huolehti vaihtareista ja järjesti kaikenlaista ohjelmaa heille. Olimme hyviä kavereita koko vuoden, mutta emme mitään enempää. Minulla oli silloin 13 neliön opiskelija-asunto ja hänellä omansa.

Kun tulin viime vuonna 1,5 kuukaudeksi tänne uudestaan kandin vuoksi alkuvuodesta 2017, aloimme seurustella. Yhtenä iltana laitoin Twitteriin viestiä tutuille, että haluaako kukaan lähteä baariin. Hän tuli ja olimme ensimmäistä kertaa kahdestaan. Aikaisemmin ympärillämme oli aina ollut ystäviämme.

Ehdimme olla viikon yhdessä. Sen jälkeen vierähti lähes yhdeksän kuukautta, kunnes hän tuli käymään Suomessa parin viikon lomalla. Siitä kesti pari kuukautta ja muutin lopulta hänen luokseen Japaniin.

 

”Toisinaan minusta tuntuu, että olen päällepäsmäröimässä. Sellaista äitimeininkiä on esimerkiksi huomauttaa poikakaverilleni, että mikä tämä pyykkiläjä on.”

 

5. Millaista arki on japanilaisen kumppanin kanssa?

En pysty ainakaan vertaamaan sitä suomalaisen kanssa elämiseen, sillä minulla on aina ollut vain japanilaisia poikakavereita.

Poikakaverini on nyt 22-vuotias, eli olen häntä muutaman vuoden vanhempi. Meillä on samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia, mikä helpottaa elämää, sillä entisten kanssa minulla ei ole niin paljon yhteisiä intressejä. Tykkäämme molemmat muun muassa urheilusta, musiikista ja tietyistä televisiosarjoista.

Hän on erittäin kiltti ja huomaavainen, mutta välillä minua väsyttää, kun ei ole omaa rauhaa. Toinen saattaa olla myös epäjärjestelmällinen eikä siivoa tarpeeksi, mutta kun asun hänen kotonaan, en viitsi siellä paljon järjestellä paikkoja. Toisinaan minusta tuntuu, että olen kuitenkin vähän päällepäsmäröimässä. Sellaista äitimeininkiä on esimerkiksi huomauttaa, että mikä tämä pyykkiläjä on.

 

 

6. Mistä te riitelette kotona?

Meillä ei ole koskaan mitään riitoja. Olen niin sisällä japanilaisessa kulttuurissa, että tiedän, mikä on normaalia ja mikä ei. Olen tottunut täällä kaikkeen. Saatamme olla usein hiljaa poikakaverini kanssa pitkiäkin aikoja emmekä puhu silloin ylimääräisiä, ja tiedän, ettei aina tarvitse puhua. Kumppanin kanssa on hyvä olla, vaikka ollaan vaiti. Teemme molemmat pitkiä päiviä koulussa ja asumme yhdessä, joten tarvitsemme välillä myös omaa tilaa ja aikaa.

En ole tavannut vielä hänen perhettään, joka kyllä tietää meistä. Hänen isänsä ja siskonsa iloitsevat suhteestamme, mutta hänen äidilleen se on vielä kova pala.

 

7. Miten viihdyt koulussa? Kerro vähän opiskeluistasi japanilaisessa collegessa.

Ensimmäisestä päivästä saakka meitä on valmennettu työnhakuun. Japanissa se on iso juttu. Kaikki opiskelijat hakevat töitä samaan aikaan. He hankkivat mustan puvun ja tyylikkäät kengät. Esimerkiksi it-alaa opiskeleva poikakaverini on nyt siinä vaiheessa.

Meillä on koulussa muun muassa käytöstapatunteja. Meille kerrotaan, miten kumarretaan oikein ja opimme muita japanilaisten pieniä, mutta kohteliaita tapoja. Miten asiakaspalvelussa seisotaan oikein. Miten jokin asia ojennetaan oikein. Miten asiakasta katsotaan silmiin oikein. Monelle japanilaiselle se on vaikeaa ja he katsovatkin usein asiakasta leukaan.

Opettajanamme on muun muassa Japan Airlinesin entinen työntekijä ja hänen tunnillaan olemme opetelleet muun muassa silence smilen. Meidän pitää hymyillä koko ajan. Se on sellaista lihastreeniä, joka vaikuttaa myös arvosanoihin. Jos tunnilla istuu velton ja passiivisen näköisenä, se pudottaa numeroa.

 

8. Onko jokin asia ihmetyttänyt opinnoissasi?

Olen koulun historiassa ensimmäinen länsimaalainen opiskelija ja opiskelen kokonaan naisten kanssa. Meillä on siis tyttökoulu eikä siellä ole miespuolisia opiskelijoita. Meno on yllättävän hyvä naisten kesken. Mutta meistä tulee varmaan pian miehiä, sillä kukaan ei enää peittele sanomisiaan. ”Sori, pakko mennä paskalle” on yksi lause, josta kuulee usein.

Muut opiskelijat ovat minua paljon nuorempia ja olen heille kuin isosisko.

Englannin tunneilla olen heille kuin apuopettaja, sillä opetus on niin yksinkertaista, että olen välillä tylsistynyt siellä.

Muutenkin opiskelu esimerkiksi Chiban yliopistoon verrattuna on pinnallista: olen kirjoittanut tunnin lopuksi muun muassa aineen aiheesta ”mitä bataatti merkitsee minulle”.

Viime viikolla rakensimme ryhmätöinä lennokkeja tietyistä materiaaleista ja opettaja tarkkaili ryhmässä työskentelemisen roolejamme.

 

”Olen kirjoittanut aineen muun muassa aiheesta ’mitä bataatti merkitsee minulle’.”

 

9. Kuinka paljon opintosi maksavat?

Hain opiskelemaan Japaniin itsenäisesti ja maksan kaiken itse, vaikka minua kutsutaankin koulussa vaihto-opiskelijaksi.

Yhteensä maksan yli 20 000 euroa kahdesta vuodesta. Ensimmäinen lukukausi maksoi 7000 euroa. Sen jälkeen summat ovat hieman pienempiä, noin 5000 euroa lukukaudesta.

Kirjoihin menee myös rahaa. Sekä tietenkin asumiseen ja matkoihin, joista maksan kuukaudessa nyt 200 euroa. Nyt asun vielä poikaystäväni kanssa eli asuminen on ilmaista, mutta kun saan virallisen viisumin, hankin oman asunnon lähempää. Olen joka päivä koulussa noin iltakuuteen ja sitten teen yli tunnin junamatkan. Kun käyn kaupassa ja olen syönyt kotona, kello saattaa olla jo puolikymmenen.

 

10. Miten rahoitat opiskelusi?

Juteltuani äidin kanssa päätin, että käytän omat säästöni tähän kouluun. Ehdin tehdä myöhemmin rahaa, kun olen töissä.

En tosiaan saa mitään tukea Suomesta. Koulusta voin hakea myöhemmin sisäistä apurahaa, joka kattaa noin kolmanneksen lukukausimaksuista.

Toivon, että viisumijuttujen selviämisen jälkeen löydän jostain osa-aikatyötä ja pystyn sillä kattamaan osan vuokrastani.

 

11. Mitkä asiat ovat yllättäneet sinut Japanissa?

Esimerkiksi viisumihakemuksissa on paljon paperihommaa. Suomessa kaikki on viety nettiin, mutta Japanissa kaikki pitää viedä papereina virastoon. Jotkut paperit jopa useita kertoja samaan paikkaan ja usealla kuvalla varusteltuna.

Täällä ei myöskään ole roskakoreja juuri missään.

 

12. Mitä kaipaat Suomesta tai mikä siellä on paremmin kuin täällä?

Äitiä. Puhdasta luontoa ja ruisleipää. Juustoa ja tiettyjä meikkejä, joita sainkin äskettäin postissa. Ihoni on sen verran vaalea, että minun on vaikea löytää täältä meikkejä.

Toisaalta, jos alkaa vertailla liikaa elämää Suomeen, on ehkä parempi muuttaa sinne kokonaan. Mutta kaikkeen tottuu. Tykkään ehkä liikaa Japanista, enkä ajattele edes Suomeen paluuta. Ensi vuonna aloitan työnhaun Japanissa. Haluan tehdä töitä täällä. Pidän itsestäni yksinkertaisesti enemmän. Japanissa minun on vapaampi olla.