Laulumeditaatiota Ulan Batorissa, rauhoittavaa meditaatiota Tokiossa, kävelymeditaatiota Balilla.

Olen käynyt monissa paikoissa matkoillani meditoimassa, jos siihen on ollut tilaisuus. Joskus se mahdollisuus on kävellyt suoraan eteeni, kuten tapahtui Tokiossa karkkimiehen kohdattuani. Tai Mongoliassa, johon olin saapunut päivää ennen ystäviäni ja kiertelin hämmentyneenä pääkaupungin katuja. Buddhalaistemppelin meditaatioilmoitus herätti mielenkiintoni ja astuin keskelle laulavia munkkeja. Mikäpä siinä, istua lattialla ja keskittyä hetkeen, vaikka laulun sanoista en ymmärtänyt mitään.

Balilla menin elämäni ensimmäiselle Qigong-tunnille hieman jännittyneenä. Alkujännitys ei lauennut ihan heti, sillä ohjaajamme ei puhunut yhtään englantia. Mutta kiltisti tein samoja liikkeitä kuin hänkin – tai ainakin yritin. Huomasin 1,5 tunnin aikana, että en vilkuillut kertaakaan kelloa.

En myöskään ajatellut tulevia aamiaistreffejä tai päivän kirjoitushommia. Nautin jokaisesta liikkeestä ja tunnin lopuksi minulla oli upeampi olo kuin pitkään aikaan. Sain niin paljon energiaa, että jätin aamuteeni väliin kokonaan. Kaikki eivät pidä Qigongia meditaatioharjoituksena, mutta minulle tuo harmonisten liikkeiden, hengityksen ja ajatusten yhdistävä treeni oli täydellinen meditointihetki.

Olen meditoinut noin seitsemän vuotta enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Olen huomannut viime vuosina, että toiminnallinen meditaatio sopii minulle parhaiten. Balin joogatunneilla viime vuonna aamulla tykkäsin käydä noilla Qigong-tunneilla ja valitsin usein illan rentoutukseksi kävelymeditaation.

1,5 tunnista puolet oli varsinaista kävelyä. Ensimmäisellä kerralla keskittyminen kävelemiseen huoneen poikki tuntui minusta kohtuuttoman vaikealta tehtävältä. Mutta mikä keveys ja rauha iskikään sen jälkeen. Toisen kerran jälkeen jo tunnin aikaisissa askeleissani oli mahtavaa kepeyttä. Kolmannella suorastaan leijuin ja hehkuin.

Äänikrantun meditaatiot

Nyt reissussa pyrin meditoimaan joka päivä. Viime kuukausina olen päässyt harvoin ohjatuille meditaatiotunneille, vaikka niitäkin esimerkiksi täällä Japanissa on paljon. En muka ehdi, vaikka tykkään kyllä paljon ohjatuista tunneista.

Onneksi olen löytänyt suosikkini, jota voin tehdä kotona. Se on viiden minuutin kehomeditaatio, jossa on loistava äänite. Minulla meni kauan, että löysin itselleni sopivan meditaationauhan. Olen hieman äänikranttu; mikä tahansa ja kenen tahansa ääni ei sovi ohjattuun rentoutushetkeeni. Ärsyynnyn helposti muun muassa, jos puhujalla on tapana maiskuttaa liikaa kieltään tai jos taustalta kuuluu jotain kohinaa.

Tai hetkinen, vielä palatakseni edelliseen: eihän meditaatio aina minulle tarkoita pelkkää rennon olon hakemista, vaan saan usein siitä älyttömästi virtaakin. Siksi aloitan mieluusti aamuni meditaatiolla. Joskus saatan illallakin laittaa tuon nauhan pyörimään, jos minun täytyy keskittyä johonkin vaativaan hommaan vielä. Siinä käydään läpi jokainen ruumiinosa vuorotellen ja keskitytään hengitykseen.

Mutta millaisia muita vaikutuksia olen huomannut meditaatiosta? Tässäpä joitakin ajatuksiani:

1. Saan paljon energiaa meditoinnista, kunhan se on vain säännöllistä. Jos takana on pidempi tauko, vaikkapa viikon, ensimmäiset meditoinnit tuntuvat raskailta. Kun taas huomaan, millainen olo meditoinnin jälkeen tulee, en halua olla ilman.
2. Jos edessä on pitkä päivä, saatan meditoida helposti kahden eri projektin välillä. Se ikään kuin puhdistaa ajatukseni ja pystyn paremmin keskittymään toiseen.
3. Meditaatio ylläpitää muutenkin keskittymiskykyäni. Kun herään aamulla, saatan uudesta päivästä innoissani sännätä jutusta toiseen, ellen ole meditoinut. Mutta kun vietän viisi minuuttiakin äänitteeni kanssa, ajatukseni pysyvät paremmin koossa ja keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Ikään kuin muistini olisi tehokkaampi meditoinnin jälkeen.
4. Olen saanut meditoinnista ja läsnäolosta paljon apua positiivisen kehomielikuvan rakentamiseen. Toiminnalliset kehomeditaatiot antavat luvan keskittyä omaan ruumiinrakenteeseeni ja sen toimintaan. Tunnen ääriviivani paremmin ja uskon kehoni toiminnallisuuteen koko ajan yhä paremmin. Minulla on vahva ruumis ja meditointi, kuten vaikkapa jooga, ruokkii sitäkin ajatusta.
5. Meditaatio on tuonut muutakin positiivista ajattelua elämääni. Itsetuntoni kehittyy päivä päivältä varmemmaksi. Toteutan rohkeammin haaveitani ja koen, että elän merkityksellistä elämää.
6. Stressinsietokykyni on ollut aina vahva, mutta meditaation kunniaksi voin laskea sen, että hallitsen stressiä nyt paremmin kuin aiemmin. Yksi keino on se, että en enää stressaa niin pienistä asioista kuin ennen. Tai jos sittenkin stressaan, pyrin karistamaan nämä ikävät jutut päästäni mahdollisimman nopeasti. Tunteita tulee ja menee, niihin on turha takertua.
7. Olen oppinut tyyneyttä ja rauhallisuutta. En ole niin äkkipikainen kuin ennen. Lasken nämäkin meditoinnin ansioksi.
8. Elän sujuvammin tässä hetkessä. En enää mieti niin paljon menneitä enkä murehti tulevaa.

Helppoja meditaatiosuosikkejani x 3

1. Kävelymeditaatio

Jos ei ole vielä kertaakaan meditoinut, kävelymeditaatio voi olla paras vaihtoehto aloittaa. Ei kuitenkaan kannata aloittaa liian pitkällä ajalla, vaan viisi minuuttiakin riittää aluksi.

Kännykän voi asettaa soittamaan sopivan ajan päähän, niin ei tarvitse pohtia ajan kulumista.

Ensimmäisillä kerroilla on ehkä mukavampi, kun on valinnut selkeän linjan, jota pitkin kävelee päästä päähän. Tai joskus esimerkiksi saatan kiertää jonkun hiljaisen puiston reunojakin tai muita ääriviivoja pitkin.

• Aloitan aina seisomalla yhdessä paikassa ja tunnustelen kehoni tasapainoa sekä hengittelen koko ajan syvemmin.
• Kun lähden liikkeelle, askellan aluksi todella verkkaisesti. Keskitän ajatukseni liikkeelle lähtevään jalkaan ja jalkaterään, sen nousuun ja maahantuloon, tukijalan tuntemuksiin.
• Pysähdyn jokaisen askeleen jälkeen pieneksi hetkeksi ennen kuin otan uuden askeleen. Ja mahdollisella kääntöpaikalla saatan pysähtyä pidemmäksi aikaa.
• Käteni pidän yleensä selkäni takana yhdessä, jotta ne eivät ole heilumassa turhaan sivuilla.
• Katseeni pidän metrin päässä lattiassa, mutta joskus se saattaa olla kiinni edessä olevassa maisemassa.
• Jos katseeni tai ajatukseni alkavat harhailla, palautan sen nopeasti kiinni meditaatioon miettimällä kahta sanaa: ”minä kävelen”. Minä kävelen, minä kävelen, minä kävelen. Ensimmäisillä kerroilla ajatuksissani kävi tuo lause varmaan tuhansia kertoja, sillä keskityin siihen ruumiintuntemusteni lisäksi. Sittemmin olen alkanut keskittyä hengitykseeni ja yritän rytmittää sitä yhtä hitaaksi kuin askeleeni ovat.

Kävelymeditaation voi ottaa tavaksi vaikkapa kun käy työpäivän tai opiskeluhetken aikana vessassa tai kahviautomaatilla – jos ei haittaa, että ystävät saattavat ihmetellä, miksi toinen ei moikkaa.

2. Kehomeditaatio

Youtube ja kirjastot ovat täynnä meditaatioäänitteitä. Kehomeditaatio kannattaa aloittaa 10–20 minuutin harjoituksilla, jotta oppii kunnolla tekniikan ja saa rauhassa hengitellä. Kun taito on jo hallussa, voi siirtyä halutessaan lyhyempiin nauhoihin tai käydä itsenäisesti eri ruumiinosat läpi ja rentouttaa ne totaalisesti.

Voi olla, että pian huomaa viiden minuutin meditaation jälkeen haluavansa kuitenkin pidemmän harjoitteen. Meditointi on kivaa, kun siihen tottuu! Ja koska siitä tulee niin loistava olo, joskus minun tekee mieli jäädä meditaatiotilaan viiden minuutin äänitteeni jälkeenkin. Onneksi läsnäololla, keskittymällä hetkeen, voi pidentää tuota huippuoloa.

Muun muassa Mielenterveysseuralla on paljon meditointiharjoituksia netissä:

3. Värimeditaatio

• Asetun mahdollisimman mukavasti istumaan tai lepäämään ennen värimeditaatiota. Riippuen siitä, mitä haluan meditoinnillani, valitsen värin. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja käsityksensä väreistä. Jos haluan energiaa, valitsen punaisen värin. Jos kaipaan rauhallisuutta, valitsen valkoisen värin. Jotkut käyvät samalla kertaa läpi useampia värejä, mutta olen pitänyt tämän tekniikan simppelinä.
• Aloitan rentoutumalla ja keskittämällä ajatukseni hengittämiseen. Jos se on vaikeaa, keskityn pelkästään nenän kautta hengittämiseen. Suljen silmäni ja annan hengityksen kulkea koko kehoni läpi, varpaista päälakeen monta kertaa. Sen jälkeen ajattelen valitsemaani väriä, olkoon se vaikkapa punainen tällä kertaa, kuten tämän postauksen kuvat.
• Ajattelen ensin punaista kokonaisuutena ja viivyn tuossa näkymässä.
• Sitten mietin kaikkia niitä punaisia asioita, jotka ovat minulle rakkaita: kuten punainen mansikka, punainen auringonlasku, punainen shiban turkki, punaiset legopalikat, punaiset talot suosikkimaisemassani, punaiset ruusut.
• Muodostan niistä yksitellen kuvia mieleeni ja koen niitä kaikilla aisteillani: miltä se maistuu, tuoksuu, tuntuu, näyttää ja kuulostaa? Yritän ajatella hengityksenikin punaiseksi ja kuvitella, että punainen energia täyttää minut kokonaan. Kun tehtävä on suoritettu, venyttelen hitaasti ja pidän hengitykseni mahdollisimman pitkään tasaisena sekä syvänä.

•