Tänä kesänä 2022 se sitten iski. Vakava reissukuume.
Halusin lomalle. Meren ääreen ja rannalle. Kaupunkiin. Uusiin seikkailuihin. Lähelle, mutta en Suomeen.
Paikkaan, joka lisäisi luovuutta ja jossa voisin edistää kirjallisia vapaa-ajan töitäni. Ainakin päässäni.
Katselin äkkilähtöjä Etelä-Eurooppaan. Ne olivat kalliita yhdellekin henkilölle. Kohteessa oli myös liian kuuma – tietokonekin siellä sulaisi.
Sitten keksin, haluan Puolaan. Siellä en ole vielä koskaan käynyt. Siellä rannikolla, vain reilun tunnin lentomatkan päässä Helsingistä on Gdansk, josta olen kuullut hyviä juttuja.
Sinne varasin lennot ja ensimmäisten neljän päivän ajaksi hotellin juhannusviikolla. Juhannusaattona lähdin kohti Puolaa.
Katse ylös Gdanskissa
Gdansk hurmasi heti ensimmäisenä iltana. Tuntui kuin olisin saapunut piparkakkutalojen keskelle.
Jokainen vanhan kaupungin talo näytti ulkoa päin kuin karkkikaupalta. Väriä ja maalauksia riitti ulkopinnoissa sekä ovissa. Patsaita, kultaa ja muuta hohdetta.
Niskani oli solmussa muutaman tunnin jälkeen. Huomasin, että Gdanskissa kannattaa katsella kohti yläilmoja. Vanhojen talojen koristeet kaunistuvat, mitä korkeammalle katsoo.
Samalla pitää toki katsoa alaskin. Mukulakivikaduilla saattaa olla irtonaisia lohkareita ja kaivonkannet näyttivät vähän haurailta paikoitellen. Silti paikalliset kulkivat siellä korkeissa koroissaan ammattimaisesti, kuin mallit catwalkeilla.
Sähköpotkulautoja näkyi myös jonkun verran, mutta ei läheskään niin paljon kuin Suomessa. Monet koiranomistajat pitivät lemmikkejään vapaina, ja niille oli vesikuppeja joka toisen kaupan edustalla. Pienimmät karvakuonot tulivat omistajiensa mukana lähikioskeihinkin. Näinpä kioskin kassalla myös paikallisen showmiehen, joka kantoi mukanaan käärmettä ja pöllöä.
Hotelli joen varrella
Pimeys alkoi laskeutua jo yhdeksän jälkeen kesäkuun loppupuolella ja tunnelma satukaupungista vahvistui mitä hämärämpää tuli. Katuvalot syttyivät Motlawa-joen varressa ja vanhassa kaupungissa. Katusoittajat virittelivät esityksiään.
Satamasta kuului laivojen tööttäyksiä ja siltoja siirrettiin alusten tieltä kanaaleissa. Auringonlaskua katselemassa olleet jokilaivat palasivat satamaan. Viimeiset meripihkakorujen myyjät pakkailivat pöytiään.
Oli helle ja ihmiset istuivat pitkälle yöhön terasseilla. Vanhan kaupungin kaduilla ei paljon autoja liikkunut. Ympärillä kuului musiikkia ja iloista naurua.
Hotellini Hanza sijaitsi joen varressa. Huoneeni upgreidattiin minisviittiin. Oli valtava poreamme ja pimennysverhot. Nukuin ensimmäisen yön paremmin kuin pitkään aikaan.
Sitten jaksoi seikkailla Gdanskin kuumassa kesäpäivässä.
Oliwa-puiston japanilainen puutarha
Parhaimmillaan Gdansk on mielestäni ilman suunnitelmia. Kun on aikaa vaeltaa pitkin rantoja sekä vanhan kaupungin kujia. Kun voi pysähtyä kivaan kahvilaan tai puistonpenkille hetkeksi vaikka lukemaan kirjaa sekä katselemaan kaupunkilaisten menoa.
Välillä voi piipahtaa museoon tai taidegalleriaan. Meripihkamuseoon. Toisen maailman sodan museoon. Merimuseoon.
Tai voi ottaa euron ratikkakyydin vaikkapa johonkin tämän hansakaupungin lähiöön tai rannalle. Ihastuin Oliwa-puistoon, jossa on myös japanilainen puutarha. Söpö puisto on mainio paikka käydä viilentelemässä oloa hellepäivänä sekä katsella paikallisia lähiöitä. Niissä on muuten paljon hienoja seinämaalauksia.
Ostoskeskuksiinkin voi paeta kuumuutta, sillä niissä on kunnon ilmastoinnit.
Onneksi muuten sain vinkin, että kaikki ostokset kannatti maksaa puolan kurssi valiten. Siis tämän matkani hetkellä se kannatti. Esimerkiksi Cosin mekko maksoi 90 euroa, mutta kun maksupäätteellä valitsin Puolan zlotyn valuutaksi, sain mekon melkein 80 eurolla. Sunnuntaisin kaupat olivat kiinni, lähinnä kioskit ja vanhan kaupungin turistikaupat olivat auki.
Koko reissun aikana en tarvinnut käteistä kuin vain yhden kerran, muutoin kaikki maksut pystyin hoitamaan pankkikortilla. En vaihtanut lainkaan käteistä 12 päivän reissulleni, joka venyi lopulta peruutetun lennon vuoksi 13 päiväksi.
Ainoastaan merimatka Gdanskista huvilakaupunki Sopotiin oli maksettava käteisellä. Sovin lippumyyjän kanssa, että kustannan matkani euroilla. Se tuli hieman kalliimmaksi kuin mitä olisi maksanut paikallisella valuutalla. Loppupeleissä huomasin, että pankkiautomaattikin olisi ollut ihan vieressä. Paluukyytini Sopotista oli juna, joka maksoi noin 1,20 euroa ja kesti alle 15 minuuttia. Mutta tunnin merimatka oli 18 euron arvoinen elämys.
Free now -sovelluksella sain kätevästi lentokenttätaksin, ja matka maksoi Gdanskin vanhaan kaupunkiin noin kymmenen euroa. Myös edullisilla julkisilla pääsee hyvin kentältä kaupunkiin.
Paikallisliikenteen sovellus on kätevä ja sillä voi ostaa lippuja esimerkiksi raitiovaunuihin. Vilkkaimmilla pysäkeillä on myös lippuautomaatit, mutta ihan kaikilla niitä ei ole.
Ensimmäistä kertaa Gdanskin-ratikkaan mennessäni kysyin lippua kuljettajalta, koska pysäkillä ei ollut automaattia. Hän väläytti hymyn ja sanoi, että ei myy niitä. Jäin silti ratikkaan. Hän pysäytti ajoneuvon seuraavalle pysäkille ja juoksi kioskiin. Hänen mukanaan tuli nainen, jolla oli päällä eräänlainen uniformu. Lippujen tarkastaja. Ymmärsin poistua kyydistä samaan aikaan kun muutama muukin matkustaja lähti ratikasta. Sen jälkeen latasin Jakdojade-sovelluksen, jolla sain lipun kätevästi seuraaville ratikkamatkoille.
Edullinen ruokakaupunki
Aamiainen ei kuulunut hotellidiileihini. En nykyisin jaksa lomalla syödä hotellin samaa aamiaista monta päivää putkeen. Enkä halua välttämättä ruokaa heti aamusta. Tyhjällä mahalla on mukavampi aloittaa kiertely uudessa paikassa, piipahtaa jossain kivassa kahvilassa tai vaikkapa mennä suoraan varhaiselle lounaalle.
Kokeilin toki yhtenä aamuna Hanza-hotellin aamupalaa. Se oli runsas ja melko laadukaskin, mutta niin . Kävin myös seuraavan majapaikkani, Stay Inn -hostellin (joka vaikutti enemmän hotellilta) aamupalalla; se oli suppeampi, mutta edullisempi. Noin kymmenen euroa.
Tykkäsin Stay Innistä majapaikkana enemmän, vaikka se oli vaatimattomampi, mutta se oli uudempi ja siellä oli muun muassa kiva kattoterassi. Se sijaitsi keskellä vanhaa kaupunkia ja Pyhän Marian kirkon vieressä. Sen kellot alkoivat soida joka aamu kahdeksalta, mutta olipa hyvä syy herätä viimeistään silloin ja lähteä tutustumaan kaupunkiin.
Kesän turistisesongin aikaan soolomatkailijan majoitus ei ole mitään edullista puuhaa Gdanskissa – ellei halua mennä hostelliin. Jos kaupungissa liikkuu kaksin tai isommalla porukalla, yöpyminen on selvästi halvempaa. Silloin kannattaa pohtia Airbnb-asuntoa vaikkapa jokimaisemin.
Gdanskin-ruokasuosikkejani olivat japanilaiset ravintolat ja kahvilat, joissa osattiin teejutut. Sushia ja japanilaista ruokaa oli tarjolla kymmenissä paikoissa ympäri kaupunkia. Samoin matchajuomia löytyi monista kahviloista.
Hittituotteita näytti olevan jäämatchalatte, matchan makuinen kuplatee sekä erilaiset matchadrinkit, esimerkiksi appelsiinimehuun ja minttuun sekoitettuna.
Hävettää melkein mainita, mutta puolalaista ruokaa maistoin vain kerran. Ne olivat paikallisia piirakoita, sieni- ja kaalitäytteisiä pierogeja.
Usein kävin hakemassa sushit ja salaatit myös lähikioskista tai -kaupasta. Opin huomaamaan näin teeihmisenä, että niissäkin oli tarjolla monenlaisia matchajuomia sekä jääteetä. Mukaan tarttui helposti muun muassa pensasmustikoita ja erilaisia smoothieita. Kauppalaskun hinta oli ainakin puolet edullisempi kuin Suomessa. Käteviä Zabka-nimisiä kioskeja on tiheään tahtiin eri puolella kaupunkia ja Puolaa. Niistä saa juomaa, ruokaa ja hygieniatarvikkeita.
Testailin onnessani myös erittäin vahvoja kivennäisvesiä, joista halvin pullo maksoi jotain 0,30 euroa. Mitä terävämmät kuplat, sen parempi vesi minun mielestäni. Pepsi maxia ja Cokis-zeroa oli semmoisissa vaihtoehdoissa, joihin en ole vielä Suomessa törmännyt: esimerkiksi ananaksen ja minttu-limen makuisiin kolajuomiin.
Aiemmin olen reissuillani testannut innokkaasti paikallisia kampaamoja, erityisesti otsatukan leikkuuhintoja. Tällä hetkellä otsatukkaindeksi lomailee, mutta kävin puolaisessa kampaamossa leikkauttamassa hiukseni. Se oli melkein Suomen hinnoissa: lasku oli 38 euroa. Tosin sain siihen hintaan ostoskeskuksen huippusalongissa hiustenpesun, tehomaskin ja teetä.
Gdanskin erityismaininnat ja molo
Kunniamaininnan Gdanskin-reissultani saavat ainakin paikalliset ihmiset, japanilaiset ravintolat, Itämeren rannat ja erityisesti Sopot. Turistikyyti vettä pitkin tuohon söpöön kaupunkiin antoi mainion kuvan Gdanskin sataman laajuudesta. Se on hillittömän kokoinen paikka!
Merimatkalla Sopotiin saattoi bongata kymmeniä nostokurkia. Niitä näkee hyvin myös, jos vierailee Euroopan solidaarisuuskeskuksessa tai menee paatilla Westerplattenin niemimaalle. Laivan kannelta katsottuna satama näytti yhdeltä nostokurkien jatkuvalta vanalta. Sieltä saattoi bongata suomalaistenkin yritysten nimiä, Rautaruukkia ja Konecranesia.
Sopot kuuluu Gdanskin ja Gdynian kanssa kompleksiin, jota kutsutaan kolmoiskaupungiksi. Sopotista huokuu sen historia varakkaiden ihmisten kylpyläkaupunkina, Puolan omana Rivierana. Rannat ovat täynnä valkoista hiekkaa, niiden ympärillä on pääkatu palveluineen sekä ihania huvila-alueita. Bongasin myös hauskan, laajan valikoiman teekauppa Sopotista. (Gdanskissakin on toki useampi teekauppa.)
Ja sitten Sopotissa on se hieno molo. Euroopan pisin puurakenteinen laituri. Yleensä sinne on muutaman euron pääsymaksu kesällä. Mutta koska laivamatkani Gdanskista päätyi molon laituriin, pääsin sinne ilmaiseksi.
Yli puolen kilometrin pituisella laiturilla oli monenmoista myyjää, puolalaisten lisäksi myös ukrainalaisten tuotteiden myyjiä. Juomakojuissa soi poppi kovaa ja kaiuttimista kuului tarjousvinkkejä.
Sopotin vieressä on muun muassa Jelitkowon ranta, jossa hiekka on yhtä pehmeää ja Itämeren aallot lyövät voimakkaina. Sen bulevardilla on paljon ihmisiä kesäkautena aamusta iltaan, kuten myös rannalla. Mutta sieltä löytyy hyvin paikka jokaiselle auringonpalvojalle.
Nämä paikat ottaa haltuun jo pidennetyllä viikonloppumatkalla, mutta minä halusin jäädä tutustumaan upeaan Gdanskiin 1,5 viikoksi.
Gdanskilla on kahdet kasvot, jonka positiivisista puolista päätin tällä reissullani nauttia. Kaupungin ympärillä on Puolan oma Riviera rantoineen, mutta sieltä löytyy myös oma Venetsiansakin. Itse asiassa: Gdansk on parempi kuin Italian Venetsia. Se on kauneuden ja rakkauden kaupunki jokinäkymineen ja pastellinsävyisine taloineen. Siellä ei ole niin paljon turistejakaan, mutta sieltä löytää yllättäviäkin juttuja. Koskaan ei tiedä, millainen talokomistus tai kanaalinäkymä odottaa nurkan takana.
Etenkin nämä upeat elämykset sekä ihastuttavat ihmiset auttavat pakenemaan hetkeksi arjesta sekä antavat monia syitä iloita tästä viehättävästä kaupungista. Gdanskista.
Joko sinäkin innostuit Gdanskista?
Lisävinkkejä
Jos kaipaat tarkkoja suosituksia Gdanskiin, kannattaa lukea niitä vaikkapa näistä blogeista:
- Meriharakka: Gdansk – näin alkoi toinen maailmansota
- Tasty Travelissimo: Gdansk, vinkkejä ja huomioita
- Himomatkaajan turinoita: 5 ilahduttavaa syytä matkustaa Gdanskiin
