Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt viime aikoina ilmiö, jossa kerrotaan random-faktoja omasta elämästä. Osa kertoo viisi faktaa, joku toinen tuplasti enemmän.
Näin teen viikon kunniaksi päädyin muokkaamaan vähän tuota hauskaa ideaa: tässä postauksessa kerron kymmenen faktaa minusta teen kuluttajana.
Kaikki teen ystävät, poimikaa idea vapaasti käyttöönne. Olisi kiva kuulla teidänkin teemieltymyksistänne. Kuka ottaa haasteen vastaan?
Kivaa teen viikon jatkoa!
- Aloitan aamuni usein kylmäuutetulla vihreällä teellä. Talvellakin juon usein lasillisen kylmää teetä. Laitan teen hautumaan yöksi jääkaappiin ja aamulla se on valmista juotavaksi. Laadukkaat teen lehdet saatan uuttamisen jälkeen käyttää salaattiin tai muuhun ruoanlaittoon.
- Juon oikeastaan enää pelkästään japanilaista vihreää teetä. Kun lopetin noin 15 vuotta sitten kahvin juonnin, join sen jälkeen paljon mustaa teetä. Silloin mausteinen chai latte oli suosikkini. Sen jälkeen tuli valkoisen teen kausi. Noin seitsemän vuotta sitten vihreä tee ja erityisesti Japanissa tuotettu tee koukuttivat ikihyviksi.
- Tämän vuoden alusta olen vähentänyt teen juomista ja päivittäin nautin yksi–kolme kuppia teetä. Aiemmin saatoin juoda paljon enemmän ja keittää heti aamusta litran pannun täyteen sekä täydentää sitä kenties iltapäivällä. Olen huomannut, että laatu korvaa määrän. Rakastan myös pieniä teekuppeja.
- Useimmiten minulle maistuvat täyteläiset teet, kuten voimakas sencha, matcha, gyokuro ja fukamushi. Mutta teemakuni vaihtelee muun muassa vuodenajan ja fiiliksen mukaan. Keväämmällä juon paljon kevyempiä juomia. Talvi-iltaisin maistuvat vähäkofeiiniset hojicha ja genmaicha.
- Genmaichassa on hauska popcornin maku ja hojicha on paahteinen vihreä tee. Niiden lisäksi vihreässä teessäni hyväksyn yuzun ja lievän kirsikan aromit, koska ne tuovat mieleen Japanin. Mutta muuten nautin eniten ”puhtaasta” vihreästä japanilaisesta teestä – ja kuljetan mukanani suosikkiteepussejani. Olen saanut ystävieni keskuudessa lempinimen ”teehifistelijä”.
- Maun lisäksi teessä on tärkeää muun muassa tuoksu ja väri. Jo kirkas vihreä sävy ilahduttaa ja lisää nautintoa; minulle se on merkki laadukkaasta teestä. Myös kauniit ja toimivat teevälineet lisäävät makunautintoa. Lämpötilamittarilla varustettu vedenkeitin on must!
Rakastan yksinkertaisia teeastioita, mutta joskus innostun erikoisista jutuista. Jos keittiönkaapeissani olisi enemmän tilaa, hamstraisin teepannuja ja -kuppeja enemmän. Mutta myös mieltymykseni minimalismiin rajoittaa teeastioiden hankkimista. - Ikimuistoisin teehetki?
Sitä on vaikea määritellä tällä hetkellä, sillä hienoja teehetkiä on niin paljon. Rakkaimmat teemuistot liittyvät Japanin Fukuokaan. Olen esimerkiksi istunut treffeillä useita tunteja mitä viehättävimmissä teehuoneissa ja puutarhoissa. Teehetken seuralaiseni ovat aina ihania ihmisiä, mutta erityisesti arvostan erästä seuralaistani, joka jaksoi viettää vaikkapa viisi tuntia kanssani samassa teehuoneessa ja valmisti minulle täydellistä teetä eteen tuoduilla välineillä. Voi niitä aikoja, kun oli aikaa tuollaiseen innostavassa seurassa ja paikoissa! - Teehetkien kauneimmat maisemat liittyvät omassa elämässäni vahvasti Japaniin, mutta jokainen teennauttimisympäristö on omalla tavallaan hurmaava ja hauska. Jo kun pääsen valmistamaan teetä, tiedän, että edessä on kiva ja rentouttava hetki. Olipa se sitten hojicha-teepussin upottaminen työpaikan tuttuun (ja isoon) mukiin tai teen valmistaminen kotona vaikkapa lähiretkelle. Usein se on myös hetki, jossa kaikki muu unohtuu ympäriltä ja hetki on täynnä mindfulnessia.
- Jos juon useamman kupin vaikkapa gyokuroa, saatan kokea eräänlaisen ”teehumalan”. Oikein voimakkaan mielihyvän, jonka aikana naurattaa ja päässä humisee hassusti. Samalla tiedän, että seuraavan yön unet ovat levottomat. Olen kofeiinille herkkä ja iltaisin en pysty enää juomaan vahvaa teetä tai edes tavallista senchaa – ellen halua menettää yöuniani. Viime kesänä osallistuin japanilaiselle teemaratonille, joka onneksi pidettiin aikaisin aamulla Suomen aikaa; vaikka nautin tuolloin useamman kupin teetä, yöuneni eivät menneet.
- Suosikkiteekuppini on tällä hetkellä Fukuokassa itse tekemäni savikulho. Siitä juon yleensä matchaa – tuota luonnollisesti hieman makeaa jauhettua vihreää teetä. Rakastan tiiviistä pintavaahtoa matchassani. Jossakin tietyssä tilanteessa voin juoda pienen määrän matchaa myös illalla, koska se jollain tavalla rauhoittaa ja rentouttaa. Kotona juon matchani ilman maitoa, mutta kahvilassa saatan tilata matcha latten.
+ Haaveeni on opiskella lisää japanilaisesta teestä – mieluiten paikan päällä autenttisessa ympäristössä Japanissa. Ehkä haluaisin kirjoittaa kirjankin vihreästä teestä tai teetarinoista. Ja jos joskus kyllästyn nykyiseen työhöni, voisin harkita teeyrittäjän elämää.
