Viime viikot, tai oikeastaan kokonaiset kuukaudet ovat olleet todellista hyvän teen aikaa.
Mielessä on vielä reilu kuukausi sitten loppunut japanilainen teemaraton. Kuluneella viikollakin on tapahtunut monia mainioita teejuttuja.
Kaikki nämä ihanat teejutut ovat tulleet eteeni sattumalta, yllättävinä lahjoina.
Olen kaivannut tällaisia teehetkiä todella paljon.
Ouluun paluuni on mahdollistanut ajan niille ja rauhallisen mielen, jota tarvitaan teeharrastuksessa ja joka mahdollistaa uppoutumisen. Flow-fiiliksen, joka tulee aina kun pääsen teejuttujen pariin.
Sen olen saanut kokea silloin, kun postiluukusta tipahtaa ilmaisia teenäytteitä uudelta yrittäjältä. Tai kun olen päässyt maistamaan matchaa tuntemattoman japanilais-suomalaisen perheen luo.
Tai kun viimeksi eilen nautin teetä online-maistelutilaisuudessa.
Lauantaina ennen teemaistelua tuntui siltä, että olen päiväunien tai ainakin pienen sohvalla lepäilyn tarpeessa. Aamulenkistä koirani kanssa tuli melkein viiden tunnin kävely- ja shoppailukierros, josta kiirehdin online-teemaisteluun.
Haukottelin leveästi, kun avasin Zoomin ja virittäydyin gyokuron ihmeelliseen maailmaan.
Mutta jo kaksi ensimmäistä lusikallista tuota ihmeteetä aiheutti kehossani hämmästyttävän reaktion: aivosumu oli pois, myös iltapäivän väsymys.
Mitä enemmän maistelin gyokuroa, sitä virkeämmäksi tulin. Session jälkeen laitoin illalla vielä ruokaa, tein Japanin-läksyjä sekä kävin pitkällä iltakävelyllä.
Ja kuitenkin nautin juomaa varovaisesti, vain reilun desin.
Gyokuro ei ole Japanissa mikään arkipäivän tee. Se tuli tunnetuksi todella myöhään: kun matchaa on juotu 1400-luvulta lähtien ja senchaa joskus 1700-luvulta, niin gyokuroa on juotu 1800-luvulta saakka.
Teepensaiden annetaan kasvaa varjostettuna noin viimeisen kuukauden ajan ennen poimintaa eli ne peitetään auringonvalolta. Varjostamisen ansiosta lehdissä on vähemmän kitkeryyttä.
Sen tuotantotapa on lähellä matchaa, mutta hinnaltaan gyokuro voi olla jopa kalliimpaa kuin matcha.
Kyseistä teetä nautitaan yleensä vähän kerrallaan. Se tarjoillaan Japanissa pienistä kupeista.
Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani gyokurosta. Olen maistanut sitä monessa eri paikassa Japanissa, Kagoshimasta Tokioon. Olen tilannut sitä kotiin Japanista sekä ostanut täältä Oulustakin, kaupungin ainoasta kunnon teekaupasta eli Kofeiinikomppaniasta.
Mutta aina siitä oppii jotain uutta.
Teelähettilään opissa
Tällä kertaa olin online-tapahtumassa, jota veti helsinkiläisen Zen Sushi -ravintolan yrittäjä Yumi Sugano. Hän toimii myös japanilaisen teen neuvonantajana sekä lähettiläänä Suomessa.
Hän ilmoitti ilmaisesta tapahtumasta reilut kuukausi sitten sosiaalisessa mediassa ja ilmoittauduin heti mukaan. Olihan kyseessä lempiteeni maistelua.
Olin myös saanut haastatella aiemmin Yumi Suganoa Me Naiset -lehteen sushikulttuurista ja vaikuttunut hänen tietämyksestään.
Tämä gyokuro-tasting oli kyllä yksi parhaimmista online-teetapahtumista, joihin olen osallistunut. Sain kotiin postissa ennen tapahtumaa laadukasta kagoshimalaista ja kiotolaista teetä, Sasahimea ja Okunoyamaa.
Opastus oli tarpeeksi hidasta, jolloin ehdin lämmittämään veden oikean lämpöiseksi sekä silti seuraamaan teeopettajan ohjeita. Onneksi vedenkeittimeni ilmoittaa lämpötilan, niin minun ei tarvinnut käyttää ruokalämpömittaria.
Toisaalta opin, että teen hauduttamiseen käytettävä kiehuva vesi viilenee viisi–kymmenen astetta jokaisella kerralla, kun se kaadetaan puhtaaseen kuppiin. Siksi gyokuro tarjoillaan japanilaisissa teehuoneissa useiden astioiden kera ja veden ideaalin lämpötilan voi arvioida ilman mittariakin.
Laadukas gyokuro sopii parhaimmillaan jopa viiteen haudutuskertaan. Jotkut hauduttavat gyokuroa myös jääpaloja käyttäen.
Haudutuksen jälkeen teenlehtiä voi käyttää vaikkapa ruoanlaitossa tai smoothien mausteena.
Kofeiinipommi!
Valmistin saman teen kolmella eri lämpötilalla: 40, 50 ja 70 asteessa.
Mielipiteet lopputuloksesta vaihtelivat osallistujien kesken: yhden mielestä 50-asteinen vesi toi esiin gyokuron parhaat puolet. Toisen mielestä 70-asteiseen teehen kun lisäsi vähän kylmää vettä, sai gyokurosta parhaimman makuista.
Matalassa lämmössä gyokuro on makeampaa, vähemmän kitkerää ja siinä maistuu enemmän umami. Kun taas kuumempi vesi lisää kofeiinin määrää ja kitkeryyttä. Uusintahaudutuksessa veden lämpötilaa kannattaa nostaa jokaisella kerralla viisi–kymmenen astetta.
Samaa tekniikkaa voi soveltaa vaikkapa senchan valmistamiseen kotona ja löytää niin itselleen maistuvimman muodon sekä parhaimman tavan hauduttaa teetä – jos jaksaa kokeilla eri lämpötiloja teen valmistamiseen.
Teeopettajamme kertoi lukeneensa, että gyokurossa voi olla kofeiinia jopa kymmenkertainen määrä tavalliseen vihreään teehen verrattuna.
Se on todellinen kofeiinipommi.
Huippuluokkaisen gyokuron tuntee siitä, että juoma on vaalean vihreää. Melkein kirkasta.
Jos väri onkin keltaisempi, kyseessä on hieman huonompilaatuinen gyokuro. Kyllä, semmoisiinkin olen täällä Suomessa törmännyt.
Jotkut tekevät gyokurosta myös jääteetä. Silloin teenlehdet hautuvat yön yli jääkaapissa eli sen verran pitkään, ettei niitä ole syytä käyttää enää uudestaan. Joskus kuitenkin teetä voi jatkaa vedellä, jos sitä ei hörpi kerralla.
Mutta kukapa hörppisi gyokuroa kuin vettä?
Sen ääreen on syytä pysähtyä ja antaa jokaisen tipan imeytyä kielelle kuin kallisarvoisen jadepisaran. Silti nuo kallisarvoisetkin pisarat voivat tehdä tepposia ja saada aikaan gyokurohiprakan.
On tämä teen maistelu aina kyllä niin hauskaa! Missä ja milloin on seuraava tasting?
