Japanin Fukuokan lentokenttä on ehkä kätevin kaikista. Se sijaitsee vain vajaan 15 minuutin metromatkan päässä kaupungin keskustasta.
Taksillakin sinne pääsee normaalisti alle kymmenellä eurolla samassa ajassa.
Yleensä kaupungin aamuruuhkat alkavat seitsemän aikaan, mutta nyt huhtikuussa 2020 ei ruuhkia kentälle päin näkynyt.
Autokyyti kesti majapaikastani kymmenen minuuttia.
Vastassa oli täysin hiljainen Fukuokan kansainvälinen lentokenttä (FUK) koronavirusepidemian vuoksi.
Lähtöselvityksessä ei ollut lisäkseni muita lennolle tulevia. Matkustajia ei näkynyt myöskään turvatarkastuksessa.
Yksi apteekki ja kahvila olivat auki Fukuokan kentällä.
Tokion Hanedaan (HND) lentävään koneen takaosaan tuli lisäkseni kaksi matkustajaa.
Tunnelma oli aamusta saakka erittäin aavemainen.
Kun matkustajaputki vedettiin pois, kone rullasi ja maassa oleva kenttähenkilökunta kumarsi, kyyneleet purskahtivat silmistäni ja tärisin voimattomana. Lentoemäntä huomasi sen, ja toi vihreää teetä sekä nessuja.
Hei hei taas, Fukuoka – mutta tulen takaisin. En hetkeen, mutta joskus vielä.
Hanedan kentällä oli vastassa lähtevien lentojen taulu. Päivän yli 20 lennosta suurin osa oli peruttu.
Terminaalien välillä kulkeva linja-auto vei pelkästään minut uuteen terminaaliin; muita matkustajia ei näkynyt lentokenttäbussissa.
Lähtöselvitystiskeiltä oli sammutettu valot.
Turvatarkastus sujui taas supernopeasti.
Kentän ainoasta avoinna olevasta kaupasta löysin hengityssuojaimia ja kasvomaskeja. Hamstrasin niitä viimeisillä jeneillä, ja kolikoilla ostin automaatista teepullon.
Hiljaisilla käytävillä oli vaikea uskoa, että kuukausittain kentän läpi kulkee 1,5 miljoonaa matkustajaa ja se on yksi Aasian pääkentistä.
Jännitin pitkään Tokiossa, pääsenkö lähtemään Lontooseen (LHR).
Tuo Heathrown-lento kuitenkin lennettiin. Onneksi.
Mukana oli noin 15 matkustajaa, ja melkein yhtä monta stuerttia.
Sain erittäin hyvää, henkilökohtaista palvelua, ja pystyin nukkumaan tyhjällä penkkirivillä.
Jossain vaiheessa heräsin ja katsoin reittikarttaa: olimme Oulun yllä.
Teki mieli kysyä, että ”hei lentokapteeni, voisitko pudottaa minut tähän.”
Lontoo näytti ilmasta käsin ihmeellisen vihreältä.
Lentokentällä parveili lintuja. Yleensä kenttä on niin sumuinen ja harmaa, ettei siellä näe juuri mitään.
Koneita seisoi tyhjänpanttina rivissä eri terminaalien edessä.
Odotusaulojen tuolit saivat levätä tyhjinä.
Isoissa halleissa kaikuivat monet aivastukset ja yskät. Ne sattuivat melkein korvaan.
Turvavälistä muistutettiin jokaisessa kulmassa.
Avoinna olevaan kauppaan pääsi yksi henkilö kerrallaan.
Vain muutamalla matkustajalla oli kasvomaski lisäkseni. Kentän työntekijöillä niitä ei näkynyt.
Yksi matkustaja kuului sanovan, että hän ei ”tuollaista kuonokoppaa pukisi mistään hinnasta”.
Tuli hetkessä ikävä Japania, jossa kaikilla on nyt maskit. Ja jossa vessat ovat siistejä ja niistä löytyy niin wc-istuimen desinfioimisaine kuin käsidesiä.
Finnairin kone lähti melkein puoli tuntia etuajassa.
Siinä ei näkynyt matkustamohenkilökuntaa ainakaan economy-luokassa, tai sitten olin niin tokkurassa jo vuorokauden matkustamisesta, että en enää huomannut heitä. Enkä paljon muutakaan.
Ennen lentoa matkustajille jaettiin vesipullot ja kaurakeksit.
Sen muistan, että kapteeni kuulutti, ettei lennon aikana ole käytettävissä matkustamohenkilökunnan palveluja.
Kiitoradalla näytti loikkivan jänis.
Upea auringonlasku seurasi melkein koko lennon ajan Suomeen.
Oli kyllä jännä paluu Suomeen. Kuin olisin lentänyt tyhjien avaruusasemien kautta.
Helsinki-Vantaalla oli vastassa joukko terveysviranomaisia muovisissa suojavaatteissaan.
Ketään ei testattu, vaikka vähän odotin, että kentällä olisi pakolliset koronatestit tai edes lämpökamerat.
Vessassa ja kaupassakin sain käydä, vaikka 14 päivän karanteenista muistutettiin jokaisella askelmalla. Paperilla, suullisesti ja kaiuttimista.
Alun perin minulla olisi ollut lento vielä Helsingistä Ouluun, mutta jouduin perumaan sen.
Matkantekoni aikaistui viidellä päivällä; olisin voinut tulla kotiin aiemminkin, jos lentoja olisi ollut saatavilla paremmin jo tuolloin.
Onneksi pääsin nyt tekemään kotimatkani.
Sain kentällä taksilapun, jolla pystyin matkustamaan noin 650 kilometriä valtion laskuun.
Vielä aamuyö taksin penkillä – ja yli 30 tunnin kotimatkani oli finaalissa.
Edessä on seuraavaksi 14 päivän karanteeni!
Aasia Adventurista Bali Balkan budjettimatka budjettimatkailu canggu Eurooppa Fukuoka Gyokuro halpakohde halpaloma halpamatka halpamatkailu Helsinki hotelli Indonesia Japani japanilainen puutarha japanilainen ruoka japanilainen tee japanilaiset tavat lukeminen lähikohde lähimatkailu Malediivit matcha Okinawa opintovapaa otsatukkaindeksi oulu päiväretki Ruoka ruoka ja juoma sencha shiba inu suomi Tee teehuone teetarinoita Tokio Uusi-Seelanti vihreä tee Visit Oulu vuorotteluvapaa
7 comments
Itsekin paljon lentävänä oli mielenkiintoista nähdä miltä kentillä näytti nyt. Itse saavuin Suomeen noin kuukausi sitten juuri ennen kuin täällä nousi pikkukohu Suomeen saapuvien rajallisista karanteenitoimenpiteistä. Oikeasti lentokentällä ja koneessa oli kyllä ihan hyvin ilmoitettu jo ennen kohua miten pitää toimia.
Kiva, että pääsit hyvin kotiin asti!
Tästä kommentista Lontoon lentokentästä en oikein pitänyt:
”Lentokentällä parveili lintuja. Yleensä kenttä on niin sumuinen ja harmaa, ettei siellä näe juuri mitään.”
Asun Englannissa ja voin luvata, että olet ollut huonolla tuurilla liikenteessä. Ehkä kaipaisin toimittajalta tarkempaa itsekritiikkiä ja halua välttää yleistykset. Englanti ei vuosien kokemuksieni mukaan mikään sumujen saari ja kevät siellä on aina pidemmällä tähän aikaan vuodesta.
Hei, ja kiitos kun kävit kommentoimassa, vierailija.
Kyllä, olen samaa mieltä, että kevät on pidemmällä Briteissä kuin Suomessa.
Erittäin vihreää oli ja tällä kertaa myös kirkas taivas, kuten vaikkapa Tokion kentälläkin.
Ruuhkaisimmilla kentillä on kuitenkin aina liikennepäästöjäkin, jotka “värittävät” ilmaa. Ja olen tosiaan ollut usein huonolla säällä liikenteessä.
Mutta nämä ovat siis täysin henkilökohtaisia havaintojani tässä blogissa.
Hyviä pointteja sinulla ja kaunis asuinmaa. 🙂
Kiitos blogistasi, on ollut mukava seurata sitä. Olet hyvä kirjoittaja, osaat sanoittaa tunnelmat hyvin.
Kiitos sinulle, Mie.
Kiva kuulla, että olet seurannut blogiani. 🙂
Tunnelmia ja tarinoita kirjoitan jatkossakin täällä, vaikka matkustamaan ei nyt pääsekään.
Kaunista kevättä juuri sinulle.
Consultanta juridica este cea mai buna atat timp cat este prestata de catre noi
By consuming Resurge pills as instructed by the manufacturer, your visceral will burn out by reducing the level of hydrocortisone and your sleep cycles will become balanced. Resurge customer reviews are all positive and they reveal that the supplement really does miracles.