Teetä ja reissutarinoita
Tämmöisten juttujen edessä tuntuu melkein kuin olisi ulkomailla. Ainakin jossain paljon eksoottisemmassa paikassa kuin lapsuuden maisemissa Oulun Korvensuoralla – jossa pakkasessa sormet jäässä kuvataan jouluvalopihaa kuin suurtakin nähtävyyttä.
Everything is fine. Eipä voisi olla parempaa nimeä uudella teetuttavuudella, johon törmäsin kouvolalaisessa teepaikassa, Nirvanassa.
Japaninvaahterat loistavat punaisena. Lammessa uiskentelee kaksi kalaa. Sen yli kulkee kaareva puusilta. Vastaan tulee kivipuutarhoista tuttuja elementtejä.
Viime aikoina olen huomannut, että askeleeni vievät kartanoihin. Tai oikeastaan se on ollut metro, joka on kuljettanut noihin käsittämättömiin paikkoihin.
Maanantaiaamuna Loviisan keskusta on hiljainen. Raatihuoneen eteen torille on avautumassa kahvivaunu.
Suomenlinna on parhaimmillaan kesällä. Kun lautta on täynnä piknikille meneviä ihmisiä ja turisteja. Eväskasseissa on hyvää juotavaa ja syötävää. Meri tuoksuu raikkaalta ja aurinko hellii ihoa.