Japanilainen puutarha on Itä-Vantaan aarre, josta löytyy nyt Suomen upein ruska

Linja-auto ajaa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää.

Ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn näen bussin ikkunasta nämä maisemat, jotka vilahtavat yleensä ohi huomaamatta reissueuforiassa. Mielessä on silloin lähtöselvitys, lentokenttäkahvila ja kone, joka vie täysin toisiin maisemiin.

Nyt bussi ohittaa kentän ja kohtaan teollisuushalleja. Valtaväyliä. Talveen valmistuvaa metsää.

Joka puolella on niin harmaata, että on vaikea uskoa, että keskellä tätä sijaitsee jotain jännää.

Kun saavun Itä-Vantaan Koivuhakaan ja näen Viherpaja-kyltin, astelen sitä kohti todella hämmentyneenä.

Puutarhakaupan sisällä on ihanan lämmintä – ja värikkäitä kasveja. Ohitan kassajonon, kukat ja menen suoraan perällä sijaitsevaan keitaaseen. Viherpajan japanilaiseen puutarhaan.

Hetkessä olen lempimaisemassani.

Japaninvaahterat loistavat punaisena. Lammessa uiskentelee kaksi kalaa. Sen yli kulkee kaareva puusilta.

Taustalla soi rauhoittava musiikki. Myös veden solinaa kantautuu korviini. Huomaan erilaisia kivilyhtyjä, muun muassa yukimi-gatan.

Mutta Viherpajan puutarhaihme ei pääty tähän maisemaan.

Polku mutkittelee. Vastaan tulee kivipuutarhoista tuttuja elementtejä sekä myös bonsaipuita, bambuaitaa ja edelleen ruskan monia värejä.

Lehtiä on varissut jo paljon maahan; viikko sitten tämä paikka olisi saattanut olla vieläkin värikkäämpi. Mutta on se kyllä kaunis tänäänkin. Kesäajan 2020 viimeisenä päivänä.

Vaikka ruska on ollut tänä vuonna erityisen kaunis koko Suomessa, varsinkin Lapissa, ei tällaista värien ilotulitusta ole monessa paikassa nähty. Lisäksi kun tähän kaikkeen väriupeuteen liitetään muut japanilaiset elementit, kehoni tärisee innostuksesta.

Mieleeni tulevat niin Japanin-kokemukset kuin kaikki kivat japanilaistyyliset paikat Suomessa: Ranuan Japani-talo, Oulun pop up -teehuone, Suomenlinna…

Kokovartalohuumani kasvaa, kun kasvillisuuden seasta pilkottaa puinen rakennus. Puutarhan oma teehuone.

Sen sisälle ei saa mennä, mutta onneksi siinä voi istua portailla ja nauttia rauhallisesta tunnelmasta. Tunnin aikana vain muutama muu ihminen eksyy samaan tilaan.

Hämyinen teehuone on loistava paikka matchan sekoittamiseen. (Anteeksi, jos tein rikoksen, kun nautin omaa juomaani täällä.)

Olisipa ihana, jos täällä järjestettäisiin joskus teeseremonioita tai muita japanilaisen taiteen tapahtumia, kuten Suomenlinnan teehuoneella. Ymmärrän tietenkin, että puutarhaa halutaan säästää suurilta massoilta, mutta tällainen teehuone keskellä Vantaata kaipaisi laajempaakin esittelyä.

Puutarha suljetaan talveksi lokakuun lopussa.

Olen jo varma, että keväällä palaan tänne ihailemaan kirsikankukkia – vaikka pääsisin katsomaan niitä Japaniin saakka.