Olen tutustunut matchaan parhaiten Japanissa ja muilla Aasian-matkoillani. Tosin reaktioni olivat jotain ihan muuta kuin matcharakkautta, kun maistoin ensimmäistä kertaa tätä japanilaista kansallisjuomaa – ja vieläpä latte-versiona. Tilasin sen vähän niin kuin vahingossa, kun olin Thaimaassa ja kommenttini olivat lähinnä tällaisia:
”Kamalan makuista juomaa!”
”Hirveää kuraa.”
”Pakko ostaa uusi juoma, kun tätä ei voi juoda loppuun.”
Olin tuolloin exäni kanssa reissussa Bangkokissa ja valitsin paikallisessa kahvilassa kyseisen juoman sokkona. Rakastan uusien makujen kokeilemista ja siksi olen ensimmäisenä aina valitsemassa uusia ruokia sekä juomia. Tällä kertaa mietin, että olikohan se virhe: maistoin ensimmäisellä hörpyllä paikallisen maidon överimakeuden ja voimakkaamman mahdollisen vihreän teen yhdistelmän sekä jotain muuta, lievästi sanottuna karvasta ja vähän ruohomaista. Juoma haisi samaan aikaan heinäpellolle ja navetalle. En halunnut luovuttaa. Nautin juomaani irvistellen, kunnes tuli stoppi.
Ja neljän euron jättimuki matcha lattea jäi sen kahvilan pöydälle. Harvoin käy niin, että jokin ruoka tai juoma jää minulta kesken. Vieläpä muutaman hörpyn jälkeen.
Pitkän aikaa tuon reissun jälkeen join teeni vihreänä haudukkeena. En edes katsonut matchaan päin.
”Meillä laadukkain matcha maksaa 27 euroa.”
Vuosi myöhemmin reissasimme Etelä-Koreaan ja Japaniin. Jokaisessa kahvilassa mainostettiin vähintään erilaisia matchajuomia. Niiden lisäksi monessa paikassa oli matchajäätelöitä, -suklaata, -keksejä ja jopa -nuudeleita. Kaikkea löytyi matchalla höystettynä.
Aloin nähdä pelkästään vihreitä juomia ja aterioita. Päätin, että ensimmäinen kokeiluni ei pilaisi intoani, joka oli lähinnä kasvanut lukiessani japanilaisesta kulttuurista, joten tilasin soulilaisessa designkahvilassa rohkeasti seuraavan matcha latteni. Ja yllätyin. Kahvilan barista kysyi minulta ensin, mitä matchalaatua suosin.
– Ääh, tuota noin. Laita parasta, sanoin.
– Meillä tämä laadukkain matcha maksaa 27 euroa.
– No, laita sitten jotain halvempaa.
Barista mittasi tarkasti vihreää jauhetta kuppiini ja laittoi ensin kuumaa vettä päälle. Sen jälkeen hän sekoitti voimakkaasti puisella vispilällä, että vihreä juomani näytti kuplivan. Päälle hän kaatoi maitoa ja koristeli sillä lopuksi teeni pintaan sydämen. Kahdeksan euroa.
Vau, tämän täytyy olla todella hyvä matcha latte. Ja niinhän se olikin!
Maistoin monia erilaisia asioita: samaan aikaan hapanta, mutta makeaa. Täyteläistä ja pehmeää. Uutta ja jotain tuttua. Olin koukussa.
Vihreä kahvin korvikkeeni
Lopetin kahvin juonnin seitsemisen vuotta sitten. Sen jälkeen siirryin parissa vuodessa mustan teen juojasta kokonaan vihreän teen juojaksi, sillä olin lukenut paljon vihreän teen hyödyistä ja huomasin, että musta tee aiheuttaa minulle sydämentykytyksiä samalla tavalla kuin kahvi. Pian minun piti saada kuppini vihreää teetä heti aamulla, mieluiten myös iltapäivällä. Mutta ei liian myöhään, sillä kofeiiniherkkänä myöhään nautittu tee tai liiallinen määrä tekevät keholleni hallaa: sydämeni pomppii hallitsemattomasti, vapisen ja pysyn hereillä seuraavaan aamuun saakka.
Vihreästä haudutetusta teestä seuraava askeleeni oli matchaa kohti – tosin ne askeleet olivat hitaita.
Nykyisin jo yksi kuppi matchaa antaa mukavasti energiaa ja auttaa minua muun muassa keskittymään haastaviin tehtäviin, vaikka siinä on paljon vähemmän kofeiinia kuin kahvissa. Tai riippuu matchan määrästä kupissa; mutta yleensä kahviloissa käytetään niin vähän matchajauhetta, ettei juomaa voi verrata millään tavalla kahviin.
Vihreän teen lajikkeista matchassa on eniten kofeiinia. Japanilaista alkuperää oleva matcha jauhetaan vihreän teen lehdistä ja jauhe liuotetaan nesteeseen, veteen tai maitoon, joten sen kofeiini- ja vihreä tee -pitoisuudet ovat paljon suurempia kuin tavallisissa haudutetuissa vihreissä teejuomissa.
Silti, jo toisella matchakerrallani huomasin jännän vaikutuksen: kunnon japanilaisesta matchajauheesta valmistettu juomani teki minut jotenkin uneliaaksi ja rentoutuneeksi, vaikkakin samaan aikaan erittäin skarpiksi.
En tiedä, johtuiko vaikutus siitä, että tällä toisella kerralla rakastuin matchaan ja tunsin oloni heti kotoisaksi. Vai vaikuttaako esimerkiksi matchan sisältämä aminohappo L-teaniini minuun tähän rentouttavaan tapaan?
Ainakaan en menettänyt yöuniani enkä kokenut iltapäivällä kofeiiniromahdusta, kuten käy kun nautin kahvia. Jaksoin aamumatchani voimalla kiertää pitkän päivän Soulin nähtävyyksiä.
Kun sitten maistoin samalla reissulla japanilaista matchajäätelöä, meinasin perua kaikki ylistyspuheeni. Valitsin pehmiksen ilman sokeria ja voimakkaimmalla matcha-asteella. Sain käteeni tummanvihreän jäätelön. Ihanaa, kerrankin jäätelö minun makuuni: kokonaan uusi makumaailma ja ilman sokeria sekä vieläpä oikein voimakas maku.
Siinä missä lattena tarjoillun matchan ja maidon yhdistelmä on parhaillaan tasapainoinen, runsasmatchainen jäätelö oli liian voimakas minulle. Makuhermoissani tuntui hieman yökötystäkin.
Meinasin jättää jäätelön kesken, mutta en voinut tehdä sitä japanilaisen ystäväni edessä. Hän oli tarjonnut pehmikseni ja olisin näyttäytynyt kiittämättömänä moukkana, jos olisin heittänyt puolet jäätelöstä pois. Ulospäin olin yhtä hymyä ja sisäisesti irvistin jokaisella lipaisulla.
Opastin nuorta miestä tiskin takana vispaamaan matchajauheen.
Kolme matchakokeilua oli takana ja tilanne oli 2–1.
Sen jälkeen aloin nauttia lomallamme matchaa joka päivä jossain muodossa, yleensä maitomatchajuomana.
Pari kertaa tilasin myös puhtaan matchan ja aloin pitää sen vahvasta mausta yhä enemmän. Kotiin ostin itselleni Etelä-Korean tuliaisina lähinnä erilaisia matchajauheita. Helsingistä olin löytänyt kaksi teekauppaa, joista sai tätä jumalten juomaan tarvittavaa jauhetta, mutta puolet kalliimmalla kuin Japanista tai Etelä-Koreasta.
Vuonna 2015 Helsingistä löytyi jo muutama kahvilakin, josta sai matcha lattea, mutta ne maistuivat oudoilta. Miedolta, tunkkaiselta ja jopa rakeiselta; kerran sain keskustan kahvilassa eteeni matchan, jonka jauhe oli sekoitettu huonosti ja vedessä oli vihreitä klönttejä. Menin tiskille ja opastin nuorta miestä tiskin takana vispaamaan matchajauheen veteen.
”Kuin nokkosteetä joisi”
Kotona aloin tehdä matchaa kaikella hartaudella. Aluksi viikonloppusin, välillä viikollakin. Mittasin oikean lämpötilan ja ostin bambuvispilän. Juomaa nauttiessani kuvittelin itseni aina jonnekin Japaniin, maailman kauneimpiin maisemiin ja rauhallisiin paikkoihin.
Edes shiba inu -pentuni riehakkaat leikkihetket eivät aluksi keskeyttäneet matchahetkeäni, jolloin olin aina niin hyväntuulinen ja rentoutunut. Myöhemmin ystäväni alkoivat kutsua matchaa Annakaisan positiivisuusjuomaksi. Heille yritin tarjota joskus matchateetä, mutta kaikkien maistajien mielestä se oli hieman outoa.
”Kuin nokkosteetä joisin.”
”Haisee ruoholta ja hevosenlannalta.”
”Niin hapanta, että tarttuu kurkkuun.”
Mietin, että mistä oma matchainnostukseni johtuu – muustakin kuin kiinnostuksestani japanilaista kulttuuria kohtaan. Yksi selitykseni on rakkauteni voimakkaisiin makuelämyksiin.
Tykkäsin jo pienenä vahvoista mauista ja mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä enemmän pidin mausteisista ruuista, yhä tummemmasta suklaasta ja voimakkaimmista juomista. Matchan intensiivinen maku antoi täydellisen elämyksen.
Huomasin kuitenkin, että matcha maistui paremmalta, mitä vähemmän käytin mausteita ja voimakkaan makuisia ruokia. Aloin vähentää mausteiden ja yrttien käyttöä ruuanlaitossa. Todellista herkkuani eli tummaa suklaatakin nautin enää vain harvoin; nyt minulla oli uusi herkku, matcha.
Käytin sitä leivonnaisissa ja jälkiruuissa, joita tein joskus kotona. Matchasämpylöistä tuli bravuurini. Niiden vihreä väri työnsi pois kaikki muut nälkäiset, sillä kukaan ei halunnut edes maistaa ”homeisen” näköisiä sämpylöitäni.
Samaan aikaan 2016 vuoden alkupuolella matchasta tuli todellinen ilmiö. Kaikki kansainväliset lehdet kirjoittivat vihreästä superteestä. Instagram täyttyi matcha latte -taiteesta ja julkkikset innostuivat yksi kerrallaan hehkuttamaan matchan hyötyjä. Näyttelijä Brad Pittkin kertoi eronsa jälkeen lopettaneen alkoholin juomisen ja siirtyneensä matchan juojaksi. Samoin kävi minulle kesällä 2016; alkoholi jäi, mutta tulin yhä riippuvaisemmaksi päivittäisestä matchastani.
Toisella vierailullani Japaniin tuolloin kesällä 2016 todelliset matcha-aistini heräsivät. Olin siinä välissä käynyt muun muassa Singaporessa ja Balilla, joissa kummassakin on tarjolla paljon matchaa eri muodoissaan.
Mutta Japanissa on jopa kokonaisia kahviloita pyhitettynä matchalle. On matchaolutta, -pastaa, -kanaa. Näin ympärilläni pelkkää vihreää, hartaasti tehtyjä juomia ja vielä hartaammin nautittuja juomia.
Luin innokkaasti kiinalaisen horoskooppimerkkini hevosen ennusteita: ”Keskity vihreään”, kertoi horoskooppini yhtenä päivänä ja se oli sitten menoa.
Eksyin jopa Shizuoka-nimiseen, pieneen kaupunkiin pelkästään matchan perässä. Länsimaalaista matchafriikkiä eli minua tultiin jututtamaan monia kertoja. Kuulin paikallisilta parhaat teevinkit. Kymmenen päivän löytöretkeni jäi lyhyeksi, mutta oli täynnä vihreitä, kullanarvoisia kokemuksia.
Opin tuona aikana vaikka mitä hyödyllistä matchan valmistamisesta sen kuluttamiseen. Ja kävin tärkeimmällä oppitunnillani eli treffeillä. Sellaisen miehen kanssa, jolla on oma teefarmi.
– Matcha pitää aina juoda isosta kulhosta. Parhaiten matchan aromit tulevat esiin, kun ennen siemaisua nuuhkaisee kunnolla juomaa ja sitten juo pieniä hörppyjä kerrallaan, matchamies selitti.
Olin rakastunut. Japaniin, matchaan ja teekulhoon. Vähän matchamieheenkin, joka jäi yhden illan jutuksi.
Vaikka näyttelijägurut Brad Pitt ja Gwyneth Paltrow olivat innostuneet matchasta ja Google-analytiikkakin kertoo, että matcha-hakusana oli trendannut vuodesta 2014 lähtien, kovin moni suomalainen ei ole vieläkään kiinnostunut matchasta. Tai ainakaan siitä ei ole tullut massojen juomaa.
”Matcha pitää aina juoda isosta kulhosta.”
Mutta mikä sen jännempää. Minäpä pidän sitten tämän vihreän helmeni kokonaan itselläni, enkä yritä edes jakaa sitä muille. Tai no, ehkä muutamia kuvia olen postaillut Instagramiin matchahetkistäni.
Kun esimerkiksi olin viime vuonna Balilla, sain sielläkin nauttia joka päivä vihreää jauhettua teetä, jos halusin, ja tuuttasin someen matcha love -päivityksiä. Aina kyseessä ei ollut kuitenkaan aito juoma, vaan se saattoi olla esimerkiksi kiinalainen versio jauhetusta vihreästä teestä. Yök. Tai no, kyllä sekin meni alas, mutta harvoin siihen tarvitsi tukeutua.
Pienessä Jyväskylän kokoisessa balilaiskylässä on enemmän tarjolla matchaa kuin Helsingissä.
Ja mistä sitten osaan erottaa onko kyseessä tavallinen vihreä tee -jauhe vai matchajauhe?
Kiitos matchamiehen, hän oli kertonut matchalajikkeista sekä väreistä: aito matcha on kirkkaan, melkein neonvihreän väristä. Kiinalaiset ja muut vihreäteejauheet erottavat tunkkaisemmasta väristä. Maku on ratkaiseva tekijä: aito matcha on pehmeää, tekojauheet kirpeämpiä.
Lohtumatchalla Mikin kanssa
Kun shibanpentuni kasvoi, aloin käydä Helsingissä koirani kanssa päivämatchalla eri paikoissa. Kutsuin käyntejäni lohtumatchavisiiteiksi.
Yhtäkkiä löysin Helsingistä reilusti yli kymmenen paikkaa, joista sai matcha lattea. Kahdessa japanilaisessa ravintolassa tarjoiltiin sitä itseään, eli aitoa kiotolaista matchaa, ja suosin niitä. Eikä mitään latteversioita, vaan täyteläistä seremoniajuomaa itsessään!
Villinluontoinen pentukoiranikin asettui kahvilassa aina mukavasti aloilleen ja rauhoittui täysin, kun sain eteen matchani. Kotona koirani oli täysin riiviö, joten siirsin mielelläni matchahetkeni ulos.
Ehkäpä sekin nuuhkaisi matchan tuoksun ja aisti omistajansa rentoutuneen olon juoman äärellä. Shiba inuni Mikki sai pian uuden lempinimen, Matchamikki.
Japanilaiset turistit olivat niin innoissaan, kun he eksyivät Helsingin-matkoillaan samaan aikaan kahvilaan, jossa oli matchasta innostunut suomalaisnainen ja tällä japanilaista alkuperää oleva kippurahäntäinen koira.
Löysin myös hiljalleen ystäväpiiristäni ainakin yhden henkilön, joka tykkäsi matchan mausta. Kävimme ystäväni kanssa noin kerran kuussa jossain matchaa tarjoavassa kahvilassa. Matchamikki oli mukana tapaamisissamme.
Matchan rentouttava vaikutus ja ystäväni erinomainen energia vaikuttivat joka kerralla niin paljon, että jaoimme ”matchamomentimme” aikana muutakin kuin pelkän teen juonnin. Puhuimme paljon. Unelmistamme. Työstämme. Deittailusta. Hyvinvoinnista. Kun keskustella haaveistamme, kerroin, että haluaisin mennä kolmannen kerran Japaniin.
– Matcha ei ole pelkästään erikoista vihreää teetä. Se pitää sisällään kokonaisen elämäntavan. Esimerkiksi japanilaisella Okinawan saarella uskotaan, että paikallisten pitkän iän salaisuus on juuri vihreän teen ansiota. Sinne minä vielä menen joskus, hehkutin ystävälleni ja muille, jotka suostuivat kuulemaan matchainnostuksestani.
Kevät kului, ja tuli kesä. Syksy ja talvi. Joimme matchaamme ja haaveilimme.
Matchaystävänikin kannusti minua kovasti ja aloin uskoa unelmiini. Syyskuussa 2017 jäin opintovapaalle ja aloitin kirjoittamisen perusopinnot. Samaan aikaan lähdin reppureissulle Aasiaan.
Tämän jutun kirjoitushetkellä olen Japanissa. Okinawalla. Elämäni matchamatkalla, jossa parhaiten rentoudun tutun vihreän juoman ääressä.
