Viihtyisä koti ja asuinalue. Hyvää mieltä tuovat sosiaaliset suhteet niin töissä kuin vapaa-ajalla. Riittävästi inspiroivaa ja merkityksellistä tekemistä.
Muun muassa näillä kolmella tekijällä on ainakin minun mielestäni suuri merkitys siihen, miten ihminen kotiutuu johonkin paikkaan. Niin on käynyt tämän paluumuuttajan Oulu-elämässä, jota on nyt jatkunut kymmenen kuukautta.
Mutta olen huomannut tässä Oulu-kuukausieni aikana muutamia pienempiä seikkoja, jotka myös vauhdittavat juurtumista.
Kun on löytänyt pitkän etsinnän jälkeen hyvän kosmetologin sekä lisäksi kampaajan ja gynekologin uudelta paikkakunnalta, on melkoisen onnellinen olo.
Voittajafiilis on myös silloin, kun kädessä on uusi kirjastokortti ja askeleet vievät yhä useammin lainausosastolle.
(Kaipaan vielä kuntosalijäsenyyttä tai toimivaa tanssituntia ja jotain kädentaitokurssia tai -paikkaa, mutta toivottavasti ne löytyisivät tänä vuonna. Koska nekin lisäävät kotiutumisen tunnettani.)
Sopii sadepäivän turistikohteeksikin
Oulun pääkirjasto on ihana paikka ja kaupungista löytyy muitakin kivoja kirjastoja. Uudempiakin, kuten vaikkapa Hiukkavaaratalosta.
Pääkirjasto on kuitenkin minulle se nostalgisin, joka on ollut läsnä melkein koko lukuhistoriani ajan ja siitä ovat myös tämän postauksen kuvat. Sen lasten- ja nuortenosastolta lainasin ensimmäiset kirjat – vai olikohan se kuitenkin Korvensuoralla käynyt kirjastoauto?
Matkakirjojen osastolta hain Kalifornia-oppaita, kun lähdin vaihto-oppilaaksi; ei silloin ollut nettiä, josta olisi voinut etukäteen kurkkia kohteen helmiä.
Lukusalissa pänttäsin ylioppilaskirjoituksiin ja yliopiston pääsykokeisiin. Musiikkipuolella kuuntelin suosikkikappaleitani ja lehtisalissa luin lempparilehtiäni. Tuohon aikaan vesialtaassa oli paljon onnenkolikoita.
Torinrannan ja toripolliisin liepeillä sijaitseva kirjasto on nykyään myös tapahtumapaikka. Siellä on muun muassa näyttelytila ja kahvila. Oulun pääkirjastossa kannattaa piipahtaa ihan turistinakin. Ylipäätään kirjastot ovat kivoja kohteita reissussakin, eikä aina tarvitse olla Helsingin Oodin kaltaista jättielämystä.
Uusimmat kirjat saa ex tempore -lainattua Oulun pääkirjastosta kokemusteni perusteella ehkä parhaiten pikalainoina, mutta nettivarauksetkin onnistuvat kätevästi – kuten myös e-kirjojen lukeminen ja kuuntelu. Kokoelmaa tuodaan esille myös kauniisti ja kiinnostavasti.
Mukavat lukunurkkaukset kutsuvat istumaan ja ottamaan kirjan selailtavaksi. Täällä voi hyvin viettää harmaan sadehetken tai talvisen pakkaspäivän.
Puolen vuoden kirjat
Vuonna 2021 päädyin yhä useammin kuuntelemaan kirjani, etenkin maksullisista nettipalveluista. Tänä vuonna haluan jatkaa tuota harrastustani, mutta myös päätyä lukemaan kirjoja enemmän.
Mikään ei voita sitä tunnetta, kun on keskittynyt hyvään tarinaan eikä haluaisi sen loppuvan millään. Mutta täytyy myöntää, että viime vuonna innostuin kunnolla ensimmäistä kertaa Netflixistä ja päädyin viettämään aikaa erityisesti japanilaissarjojen parissa.
Kun puhutaan vuoden 2021 lukuelämyksistä, parhaimmat nojatuolimatkat tarjosivat loppuvuodesta yllättäen… ne kirjat, joiden takana on japanilaiskirjoittajat:
- Haruki Murakami: Vieterilintukronikka
- Yoko Ogawa: Muistipoliisi
- Sōsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja
Näiden kolmen teoksen tarinaa olisin voinut lukea loputtomiin. Haltioiduin niiden kielestä, juonen käänteistä ja ihmishahmoista. Inspiroiduin kirjoitustyylistä ja olisin halunnut heti alkaa taas kirjoittaa omaa kirjaani, joka on toistaiseksi vasta suunnitteluasteella.
Japania sivuttiin tai se oli osa juonta myös näissä kirjoissa:
- Emiko Jean: Tokion prinsessa
- Kakuzo Okakura: The book of tea
- Bryan Washington: Mitä meistä jää
- Vappu Kannas: Kirjeitä Japaniin
Nautinnollisia lukuhetkiä tarjosivat lisäksi nämä kirjat:
- Antti Rönkä: Nocturno 21:07
- Cecelia Ahern: Lyyralintu
- Leah Mercer: Sinä olet arvoitus
- Liza Marklund: Napapiiri
- Monni Himari: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
- Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet
- Eeva Louko: Onnellisten saari
Osaltaan iloa toivat nämäkin teokset:
(ehdottomasti halusin lukea nämä, mutta ne eivät ehkä täyttäneet ennakko-odotuksiani täysin)
- Lucy-Anne Holmes: Älä paina päätäni alas
- Johannes Lahtela: Samuli – Pimeydestä valoon
- Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä
- Katja Keisala: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille
Ylläolevat kirjat ovat siis osa vuoden 2021 loppupuolen lukemistostani, jota yritin selvittää nyt lainausteni avulla. Osan kirjoista olen myös saanut ja osan jättänyt kirjaamatta, joten listassa ei välttämättä ole kaikkia lukemiani kirjoja sitten heinäkuun 2021.
Alkuvuoden kirjoista kirjoitin blogipostauksen aiemmin.
Kirjasovelluksessani on nyt jonossa monia teoksia, jotka haluan lukea mahdollisimman pian. Mutta olisi kiva kuulla teidänkin kirjasuosikeista. Kertokaahan lukuvinkkejä kommenteissa.
Lukuiloa vuodelle 2022!
