Matkoilta palaaminen kotiin on aina helpompaa, kun vastassa on jotain uutta ja jännää. Näin siis minun mielestäni. Jotkut kaipaavat sitä omaa sänkyä ja tuttua, turvallista arkeaan.
Parasta tällaiselle seikkailijattarelle olisi, että vähintään mielessä olisi jo seuraava matka, tai mielellään lentoliput. Mutta nyt kun sellaista tilannetta ei taaskaan ole näin Japanin-marraskuuni jälkeen, niin päädyn viihdyttämään itseäni kotiseudun nähtävyyksissä.
Tällä viikolla 3-kuukautisen kummipoikani ja monien muiden kivojen tyyppien tapaamisten lisäksi olen nauttinut erityisesti Helsingin uudesta kirjastosta, Oodista, jossa olen käynyt tähän mennessä jo kahtena eri päivänä.
Olen kiiruhtanut iltavuoron päätteeksi kirjaston avajaisiin, jossa oli mielenkiintoisia esityksiä ja työpajoja. Sekä tietenkin itse uusi, hieno kirjasto. Olen koukuttunut sen kauneudesta. Puupinnoista ja designtuoleista.
Ennustan: Oodi on Instagram-pyhiinvaeltajien tuleva täsmäkohde. Se on etätyöläisen paratiisi. Sinne voi tulla lataamaan puhelimensa akkua kesken kaupunkikierroksen tai levähtää Töölönlahden kierroksen jälkeen hyvän kirjallisuuden parissa. Kesällä sen terassilta on kivat näkymät ja mikä parasta, siellä voi lukea!
Näyttävin kohde tässä kirjastossa on taatusti keskellä sijaitsevat kierreportaat, johon Otto Karvonen on tehnyt Omistuskirjoitus-nimisen teoksen. Portaikossa on 381 sanaa, jotka kerättiin kirjaston verkkosivuilta. Siellä kuka tahansa sai ehdottaa, kenelle kirjasto tulisi omistaa:
Ystäville, harhailijoille, tuntemattomille…
Olen istunut Oodin kahvilassa myös perjantai-iltana kello 21.30 saakka ja todennut ystävälleni, että tämä kirjasto on just sellainen paikka, johon voisi mennä vaikkapa ensitreffeille. Ympärillä on sopivasti ihmisiä ja hälinää. Tila on kaunis ja viihtyisä ja sieltä löytyy monta sopivaa nurkkaa. Ja tietenkin tällaisessa tapauksessa on plussaa, jos treffikumppani tykkää kirjastostoista ja on lukuihmisiä.
Samalla hetkellä näemme ympärillämme myös juoksevia lapsia, Pallotuoleissa rentoutuvia teinejä, kahvilla olevia senioreita.
Tässä kirjastossa voi myös käyttää saumuria, 3D-tulostinta ja vaikkapa kaiverruskonetta. Lapsille on oma tapahtumatilansa, ja sitten on elokuvateatteri sekä muun muassa pienryhmäkeittiö. Siellä pääsee testaamaan VR-laseja, lautapelejä sekä monipuolisia työskentelytiloja, joissa voi tehdä mediataidetta tai äänittää vaikkapa oman levyn.
Entäpä ne kirjat sitten? Vielä avajaisviikolla hyllyt vaikuttivat jotenkin väljiltä. Bestsellereitä sieltä löytyi helposti ja matkakirjojakin. Mutta täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt esimerkiksi Japani-teoksiin. Olisin kaivannut kansainvälisiä matkaoppaita, mutta melkein kaikki oli suomenkielisiä.
Mutta ehkä Oodin hyllyt vielä täyttyvät hiljalleen. Ja kaiken kaikkiaan on kivaa, että Oodi tarjoaa niin paljon muutakin kuin pelkkiä kirjoja. Tällaista tilaa Helsingin keskusta on kaivannut. Että suoraan junaltakin voi tulla hengailemaan kirjastoon, olipa minkäikäinen tahansa.
Ja muuten, erityistä plussaa Oodille niistä aidoista kasveista sekä kahviloiden teevalikoimasta, josta löytyy myös vihreää teetä haudukkeena. Tosin, aina voi parantaa: teevalikoima voisi olla laajempi ja sellainen, ettei pussiteetä tarjoiltaisi lainkaan. Laatukirjasto kaipaa myös laadukkaat teet; onhan siellä anniskeluoikeudet ja kahvinjuojille vaikka mitä latteja.
1 comment