Tammikuussa.
Viime vuonna vuoden ensimmäinen kuukausi maistui vähän popcornilta, kirjoitin tänne blogiini. Enkä vielä osannut kuvitella, mitä vuosi tuo tullessaan.
En tiennyt Oulun-muutostani enkä superkivasta, uudesta työstäni. Haaveilin tennarikeleistä, kun Helsingissä vietettiin lumisinta talvea miesmuistiin. Mutta pääsin astelemaan tennareilla kunnolla vasta huhtikuussa Oulun keväässä – ja se oli mahtava tunne se.
Vuonna 2020 vietin tammikuuni Uudessa-Seelannissa ja kaipasin siellä koko ajan Japaniin. Olin haaveillut aina Uudesta-Seelannista, mutta odotukseni olivat korkealla ja sydän Fukuokassa. Seurasin maailman koronatilannetta ja pelkäsin, pääsisinkö koskaan Japaniin. Pääsinhän minä ja vietin siellä ensimmäisestä koronakeväästä huolimatta yhden upeimmista ajanjaksoistani tähänastisessa elämässäni.
Vuoden 2019 tammikuussa kaipasin myös Japania. Haaveilin Fukuokasta muun muassa matkamessuilla. Muutaman kuukauden päästä aloin suunnitella vuorotteluvapaata ja ylimääräistä lomien pitämistä, yhteensä kahdeksan kuukauden irtiottoa – josta vietin kuusi kuukautta juurikin Fukuokassa.
Vuoden 2018 tammikuu kuulostaa ehkä villiltä: se vierähti Balilla, Bruneissa ja Filippiineillä. Mutta se oli hidasta matkustamista ja sisälsi paljon joogaa sekä meditaatiota. Hitaita aamuja rannoilla ja ihmettelyjä viidakossa. Enkä silloinkaan tiennyt, että parhaat reissut ovat vasta edessä: ne tulivat tietenkin vastaan tuona opintovapaavuotenani Japanin keväässä.
Vuoden 2017 tammikuu alkoi seesteisesti Balilla joogaten. Hiki valui ja kroppa vetreytyi kivasti kuukauden aikana – ja mieleen juolahti ajatus työputken katkaisemisesta. Irtiotosta opintovapaan muodossa. En uskonut sen toteutuvan vielä muutamaan vuoteen, mutta niin vaan syksyllä 2017 lähdin opiskelemaan ja seikkailemaan 16 maahan maailmalle.
Oi noita seikkailuja!
Ja voihan tammikuu! Se taitaakin olla todellinen yllätysten kuukauteni.
Se on kuukausien maanantai, mutta itselleni se on tarkoittanut usein henkistä tiistaita – tuota viikonpäivien pahista. Maanantaista kyllä tykkään, koska se aloittaa viikon ja on useimmiten täynnä energiaa. Uuden viikon odotusta. Mutta tiistai on siinä välissä jotenkin tikkumainen.
Myös tammikuulla on ollut elämässäni vähän tympeä rooli. Olen tykännyt jopa marraskuusta enemmän, koska se on lähellä joulua ja pikkujoulukausi on alkamassa. Tammikuussa sen sijaan kaikki kiva on ohi ja edessä on pitkä, kylmä kuukausi.
Näin ajattelin ennen, ja pakenin Suomen tammikuuta usein aurinkoon.
Nyt kun ajattelen taaksepäin viime vuosien tammikuita, ne ovat olleetkin melkoisia yllättäjiä – silloinkin, kun olen pysytellyt kotosalla. Tai no, oikeastaan voisin sanoa, että tammikuut ovat olleet yllätyksiin valmistelevia kuukausiani.
Vaikka en tykkää tästä pandemia-ajasta, ovat viime vuosien tammikuut opettaneet paljon hitaammasta elämästä. En tiedä, olenko varsinaisesti kerännyt voimia tulevaa varten, mutta jotain valmistelevaa fiilistä niissä on ollut. Tai ehkä kaikki muut kuukaudet ovatkin olleet yllättäviä tasaisen tammikuun jälkeen.
Tämän vuoden tammikuussa olen muun muassa konmarittanut tavaroitani ja kokannut enemmän kuin aikoihin. Tehnyt to-do-listoja monista asioista ja lukenut help-self-oppaita enemmän kuin koskaan. Eilisen sunnuntain roadtrip Kemiin oli ehkä jännittävin seikkailu koko kuukauden aikana. Huh huh, kuinka eksoottista!
Mutta tällainen ”puhdistava” vuoden aloitus on ehkä ihan hyväkin startti vuodelle.
Japanissa pidän erityisesti uudenvuoden uskomuksista: koti siivotaan juuri ennen uutta vuotta. Oman siivoukseni kanssa olen noin kuukauden kyllä myöhässä.
Mutta sitten on vuoden ensimmäinen ateria, ensimmäinen pyhäkkövierailu, ensimmäinen auringonnousu, ensimmäinen teeseremonia – kaikilla niillä on oma merkityksensä. Jopa vuoden ensimmäisellä unella on tärkeä rooli.
Tammikuun ensimmäisen ja toisen päivän yönä näin unia, jossa oli paljon erityyppisiä juhlia ystävien kanssa – niin Suomessa kuin Japanissa.
Joko tässä uskaltaisi jo kunnolla haaveilla Japanin-matkasta? Toteutuisiko sellainen tänä vuonna?
Myös kaikki juhlat ja lukuisat kaveritapaamiset ovat oikein tervetulleita tähän elämään taas!
Jään innolla odottamaan, mitä onkaan luvassa tämän tammikuun jälkeen. Toivottavasti kaikkea ihanaa niin sinulle kuin minulle.
Postauksen kuvissa on tammikuun sininen valo Oulun Mannerheimin puistossa, jonka vierestä tai läpi kuljen päivittäin. Valaistu puisto tuo iloa jokaiseen päivään.
