Millainen koira on shiba inu? Mistä voi hankkia shiba inun? Viime viikkoina olen saanut useita viestejä, jotka koskevat koiraani Mikkiä.
Yksi syy on varmasti sanomalehti Kalevassa julkaistu artikkeli (€), jossa kerroin paluumuutosta ja rakkaudestani Japaniin. Mikki oli touhukkaana mukana haastattelussa ja pääsi myös kuviin.
Adventurista-blogin teemaan liittyen sopii hyvin, että kerron shiba inustani reissunäkökulmasta. Millainen matkakumppani Mikki oikein onkaan?
Jo tässä vaiheessa haluan korostaa, että saman rodun koiratkin ovat yksilöitä. Pystyn kertomaan kokemuksia pelkästään omasta koirastani, en kaikista shiba inu -rodun edustajista. Lentomatkustamista emme ole kokeilleet ja tuskin tulemme sitä Mikin kanssa harrastamaan koskaan.
Ja ai niin, maailman rakkain matkakumppani voi olla toisinaan maailman raskain, tai ainakin kovin itsepäinen.
1. Junailijan luonne
Mikki (kennelnimeltään Yukiguni No Aki No Ichirou Go) on nyt reilut kahdeksan vuotta. Ensimmäiset vuodet asuimme Helsingissä. Kun olin opinto- ja vuorotteluvapailla, Mikki asui Oulussa vanhempieni luona, ja on viettänyt muutenkin paljon aikaa heillä.
Ensimmäisinä pentukuukausinaan Mikki opetteli matkustamaan ratikoilla, busseilla ja metrossa. Koirani oli 3,5 kuukautta, kun teimme ensimmäisen junamatkan Helsingistä Ouluun. Ensimmäisen vuoden aikana junamatkoja tuli yli kymmenen eri puolelle Suomea.
Helsingin rautatieasemaa oli vaikea ohittaa ilman shiba inun riemun kiljahduksia ja kovaa vetoa kohti laiturille. Koirapuistossakin se katseli enemmän junien kuin lajitovereidensa leikkien perään.
2. Liian kova ääni junaan
Ensimmäiset vuodet olivat suhteellisin helppoja junamatkailun kannalta. Sitten Mikille tuli machoiluvaihe ja kaikki isommat koirat piti käskyttää junassakin. Kissoihin se haluaisi aina tutustua, ja samassa vaunussa oleva kissa saa melkoisen huudon aikaan.
Monta kertaa olemme matkustaneet junan eteisessä välttäen konflikteja. Yhden kerran henkilökunta kävi sanomassa, että koirani on liian äänekäs ja joudumme poistumaan, ellen saa sitä hiljaiseksi.
3. Autossa vain etupenkillä
Automatkustajaksi Mikki oppi vasta myöhemmin, mutta nyt se tuntuu rakastavan autoilua.
”Mummon ja papan” kanssa tehtyjen Lapin-reissujen aikana se yleensä istuu tai seisoo etupenkillä ja katselee maisemia. Silloin se on kiinni omassa turvavyössään.
Se ei enää viihdy takapenkillä yksin, joten on ollut helpompi luovuttaa etupenkki shiba inun käyttöön. Muut matkustajat istukoon takana, kun koiramme on kyydissä.
4. Merimatkojen rauhallisin
Mikillä on oma passi, mutta Haaparanta on sen ainoa ulkomaankohde tällä hetkellä.
Silloin kun käymme Hailuodossa, merimatka lautalla tuntuu ainakin minusta kuin menisi eksoottisempaankin paikkaan. Suuret aallot lautalla eivät Mikkiä häiritse.
Koirani on käynyt usein myös lautalla Suomenlinnassa, ja kerran pääsimme veneilemään Kalajoella. En koskaan unohda pelastusliiveihin puetun koirani ilmettä, kun se nojaili kahdella tassullaan veneen reunaan ja katseli merta niin rauhallisen näköisenä. Vauhdikas merimatka aallokossa tuntui jopa omassa mahanpohjassani, mutta shiba inu näytti nauttivan.
5. Hotellisänkyjen fani
Pennusta saakka Mikki on ollut mukana arkisissa touhuissa: olen käynyt sen kanssa kampaamossa, baareissa ja kaupoissa. Ruokakauppojen edessä se odottaa kiltisti ja kahviloissa se yleensä katselee ihmisvilinää tyytyväisenä.
Se menee aina innostuneena uusiin kyläpaikkoihin, kuten hotelleihin. Ja ai, että, hotellin valkoiset lakanat ovat niin miellyttävät koiranikin mielestä. Se hyppää yleensä ensimmäisenä hotellin sängylle ja tekee siinä muutamat iloiset kuperkeikat. Mökkilomillakin se sopeutuu nopeasti uuteen paikkaan.
6. Karkumatka keskellä yötä
Kaiken kaikkiaan Mikki on helppo matkustuskumppani. Paikallisliikenteen linja-autoihin se nousee loikkien; joskus se jää jopa pysäkille odottamaan bussia, vaikka sellaista ei ole tarkoitus ottaa.
Toki sillä on muitakin venkoiluja, eikä matkustaminen aina ole helppoa. Esimerkiksi kerran se säikähti hotellissa yöllä kovaa ääntä ja karkasi huoneen ovesta. Varmuuslukkoketju jousti sen verran, että shiba inu mahtu karkaamaan ovesta. Minä juoksin käytävillä yöpaita päällä ja yritin noin 15 minuuttia saada onnellisena kiitävää karkulaista kiinni.
7. Kotona kaikkialla
Shiba inu on japanilainen koirarotu, joka on jalostettu alun perin metsästyskäyttöön. Mikillä on kova metsästysvietti ja äärimmäisen vahva, oma tahto. Se on myös iloinen ja temppuileva koira. Joskus se innostuu heittämään shibakuperkeikkoja keskellä kauppakeskusta tai linja-auton lattiaa.
Shiba inu on samaan aikaan citykoira ja luontokoira. Kotikoira ja kyläilykoira. Kaiken kaikkiaan Mikki-koirani on monipuolinen matkakumppani, jonka kanssa arkikin on seikkailua ja joka on kuin kotonaan lähes kaikkialla sekä melkein kaikkien ihmisten kanssa.
2 comments
Kuulostaapa hienolta ja sinulla on kyllä upea koira. Itselläni ei ole koiraa, mutta muistan lapsena westien kanssa matkustelusta sen, että ei ollut aivan noin helppoa, mutta monessa paikassa tämä kyllä meidänkin mukana kulki!
Mikki on kyllä kaikin puolin mainio koira. Ja onpa kiva kuulla, että teilläkin on westie kulkenut monessa mukana. Tuohan se koiran kanssa reissaaminen matkoihin, kuten elämiseen yleensäkin, eri näkökulmia.