Levollinen uusivuosi Hilton-hotellin lakanoissa – koira edellä

”Pyyhithän tassut?”

Iso pyyhepino tulee ensimmäisenä vastaan lentokenttähotellin aulassa. Iltapäivällä sinne on kerääntynyt jo kymmeniä koiria.

Osalla heiluu häntä, osa puolestaan haukkuu innostuneena. Tai murisee hermostuneena.

Nämä karvakuonot omistajineen, kuten minä ja Mikki-koiranikin, ovat saapuneet paukuttoman uudenvuodenaaton viettoon Hilton-hotelliin.

Helsinki-Vantaan hotelleissa on vietetty koirien uuttavuotta jo useiden vuosien ajan. Täällä ei saa ampua raketteja ja huoneet ovat äänieristettyjä, joten paukkuarat koirat saavat levollisen yön.

Meille tämä oli ensimmäinen uudenvuoden yö hotellissa.

Vielä aatonaattona olin sitä mieltä, että pysymme Mikin kanssa kotona. Olin varannut sen lempiherkkuja ja muun muassa rauhoittavaa Adaptil-suihketta.

Iltalenkillä kuulimme ensimmäiset, vuorokauden etuajassa ammutut raketit. Mikki jähmettyi ja tärisi. Tällä kertaa en joutunut kantamaan sitä, mutta senkin olen tehnyt monesti, kun uudenvuoden raketit ovat paukkuneet etuajassa.

Sisällä koirani läähätti ja hyppi ovea vasten, vaikka se ei halunnut ulos. Tämä kuvio on toistunut monena uutenavuotena siitä asti, kun Mikki täytti kaksi vuotta ja paukutus on päällä.

Ensimmäisten vuosien raketeista se ei välittänyt; ääniarkuus alkoi kehittyä vasta myöhemmin.

Saimme Hiltonista viime hetkellä toisen kerroksen huoneen. Vastaanottovirkailijan mukaan hotellissa oli tänä vuonna noin sata koiraa.

Vieressä on myös muita koiraystävällisiä hotelleja, joten arvioisin Helsinki-Vantaalla yöpyneen nyt noin 500 koiraa. Osa hotelleista oli loppuunmyytyjä; moni omistaja varaa huoneen jo vuotta aiemmin.

Meidän huoneessamme odotti kiva tervetuliaispaketti koiralle: pieni lihatikku, vesikuppi ja oma pyyhe.

Omistajalle oli tuotu pieni proseccopullo.

Jossakin hotellissa oli tarjolla koirille myös oma juhlabuffett, mutta me emme kaivanneet sellaista.

Hotellin valmis illallinen ja aamiainen jäivät seuraavaan kertaan. Hotellin ohjeissakin sanottiin, että koiraa ei pitäisi jättää yksin huoneeseen, eikä se tullut mieleenikään.

Mukanani oli omat eväät, muun muassa koiralleni leipäjuustoa ja itselleni sobanuudeleita, jotka olivat kyllä niin pahanmakuisia, että ne jäivät osin syömättä.

Kävimme vielä ennen kuutta illalla ulkona lentokentän ympäristössä, ja seuraavan kerran menimme ulos seitsemältä uuden vuoden päivän aamuna. Aattopäivänä kävimme noin kolmen tunnin ulkoilut kotimaastossa.

Noin 28 neliön hotellihuoneessa riitti lattiatilaa uusien pallojen korkkaamiseen. Naapurihuoneista kuului haukuntaa melkein koko juhlan ajan, mutta ne äänet eivät näyttäneet haittaavan koiraani.

Aamulla kuulin, kuinka osa omistajista oli käynyt koirineen yöllä ulkona, ja he olivat kuulleet paljon pauketta pihalla.

Osa koirista puolestaan oli ollut levoton uusista hajuista sekä hotellikokemuksesta. Todistimme myös muutamia kulmapissaajia hotellin käytävillä.

Me emme kuulleet haukkujen lisäksi mitään ylimääräistä huoneessamme koko yönä. Emme myös nähneet. Sumuisen sään vuoksi erotin vastapäisestä rakennuksesta ainoastaan lähtöportit 50H ja 50J.

Shiba inu nukkui tyytyväisenä niin sängyssä kuin lämpimässä kylpyhuoneessa ennen kuin korkkasin kylpyammeen. Oli ihanan rentouttavaa päästä lillumaan ammeessa ja kuunnella hetki äänikirjaa.

Tämä oli helpoin kaikista niistä uusistavuosista, jotka olen Mikki-koirani kanssa viettänyt.

Tämä oli kyllä helpoin kaikista niistä uusistavuosista, jotka olen Mikki-koirani kanssa viettänyt. Olisin mieluusti toki ollut aaton ystävieni seurassa, mutta moni vietti nyt poikkeuksellista uuttavuotta ja juhlat olivat muutenkin pienemmät.

Mielelläni maksoin myös hotelliyöstä, vaikka menin sinne niin sanotusti koira edellä. Onhan se rakas perheenjäsen, jonka pelon katseleminen vierestä on sydäntä särkevää. Nyt sitä huolta ei ollut.

Sain myös oman pienen hemmotteluhetken.

Staycation lentokenttähotellissa oli kaikin puolin nautinnollinen, eikä se taatusti jää ainoaksi kerraksi.

Fiilikset olivat kyllä kentällä hieman nostalgisia ja haikeitakin. On vierähtänyt liian kauan siitä, kun viimeksi olin kentällä. Se on yksi paikoista, joista pidän todella paljon. Onhan se väylä lomalle ja rentoutukseen.

Tokion-kone saapui, ja uuden vuoden päivänä kaksi lähti – viiden minuutin välein Naritaan ja Hanedaan.

Toivottavasti pääsen jomman kumman koneen kyytiin seuraavalla kerralla, kun tulen kentälle.

Vuosi 2021 alkoi onneksi lupaavasti ja pääsin sentään tunnelmoimaan lentokentän hotelliin, vaikka Vantaata pidemmälle ei matka tällä kertaa suuntautunut.

Miten te käynnistitte vuoden 2021? 

Ihanaa starttia uuteen ja paljon toteutuvia unelmia! <3