Yhteistyössä: Visit Kalajoki
Helsinki 560 km.
Sweden 155 km.
Kalajoen hiekkasärkkien venesatamassa ehtii tuijotella kioskin seinään kirjattuja kilometrimääriä – ja pohtia hetken Suomen pituutta.
Samana päivänä Etelä-Suomessa varoitellaan helteestä ja lukemat ovat kivunneet joissakin paikoissa jopa 30 asteeseen. Täällä Kalajoella mittari näyttää kesäkuisena päivänä +13 astetta ja merituuli puhaltaa vilpoisasti.
Pelastusliivin alle pitää pukea merinovillaa ja päähän laittaa pipo, että tarkenee nauttia kesäretkestä DMS Matildan kyydissä.
Kohteena on Maakalla.
Maakalla, tämä Kallankarien kalastajasaari sijaitsee noin 16 kilometrin päässä Kalajoen rantaviivasta. Olen nähnyt tästä lukuisia kuvia ja haaveillut siellä vierailemisesta jo vuosien ajan.
Nyt kun asun Oulussa ja matkaa Kalajoelle on vain noin 140 kilometriä, on tuon haaveen toteuttaminen kätevää.
Tämä kesä on loistavaa aikaa vierailla saarella muutenkin: se juhlii itsehallintonsa 250-vuotispäivää. Kalastajayhteisöllä on täällä itsemääräämisoikeus, jonka Ruotsin kuningas antoi Kallankarien kalastajille vuonna 1771.
– Täällä ei rahalla tee yhtään mitään, kertoo Janne Kankaala, SeaKalajoen kippari ja retken toinen opas. Pääkipparina ja toimitusjohtajana toimii Matti Hautala.
”Täällä ei rahalla tee yhtään mitään.”
Saarella sijaitsee noin 40 mökkiä, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Itsehallinnon johdossa on karineuvosto ja päällikkönä haminamestari.
Vierailijat ovat tervetulleita, mutta mökkejä ei vuokrata ulkopuolisille eikä saareen saa leiriytyä. Janne Kankaala sanoo, että hän käy parhaimpana päivänä kolme kertaa Maakallassa.
Matka kestää kahdeksan henkeä kuljettavalla Matilda-aluksella noin puolisen tuntia. Hitaamman kyydin saarelle saa vaikkapa perinnealus Ansiolla.
SeaKalajoen alus on myös erittäin koiraystävällinen: shiba inuni saa omat pelastusliivit ja paljon rapsutuksia. Ensimmäistä kertaa sen kokoluokan veneessä matkustava koirani on koko merimatkan rauhallinen. Sen ilmekään ei värähdä, vaikka vene pomppii hiukkasen.
Kirkkaalla säällä Maakallalta näkee jopa Raaheen saakka.
Toiselta puolelta saarta näkee hyvin pilvisenäkin päivänä reilun kolmen kilometrin päähän Ulkokallaan, jonne ei ole reittiliikennettä. Siellä sijaitsee komea majakka.
Maakallan pinta-ala on joidenkin laskelmien mukaan noin 20 hehtaaria. Kallankarit ovat nousseet merestä satoja vuosia sitten.
Innokkaimmat kalastajat viihtyvät saarella yli sata päivää vuodessa.
Jo veneen lipuessa Maakallan satamaan tulee vastaan erittäin kalaisa tuoksu. Elinkeino on täällä läsnä joka nurkassa. Esimerkiksi vuonna 1700 rakennetussa kalamajassa voi vierailla ja ihmetellä vanhoja kalastusvälineitä.
Myöhemmin tänä kesänä Maakallaan avataan uusi karimuseo, jossa esitellään Kallankarien kalastuksen historiaa.
Kaupallista toimintaa ei saarelta löydy – paitsi, jos haluaa ostaa kalastajalta suoraan savustettua kalaa. Saalispäivänä itsepalvelu on auki 24/7.
Puiset pitkospuut ja tarkat polut ohjailevat läpi saaren. Matkaa syntyy korkeintaan kilometri yhteen suuntaan.
Saaren korkeimmalta paikalta löytyy vanha kirkko, vuodelta 1780. Sen alttaritaulu, ikkuna saarelle, on yksi kauneimpia näkemiäni alttareita.
Penkeissä tulee helposti ahdas fiilis, sillä istumatilaa on vähän. Aikoinaan istumajärjestyskin oli erittäin tiukka: perheillä ja suvuilla oli määrätyt paikat, joten tässä kirkossa ei päässyt istumaan mihin tahansa.
Vieressä on lähes yhtä vanha pappila, jonka seiniin on kirjoitettu monenlaisia viestejä sekä nimiä.
Pappilan ja kirkon vieressä on paljon kiviä, ja niiden äärelle karikokous kokoontuu vuosittain.
Lintubongareille Maakalla tarjoilee harvinaisuuksia. Hylkeisiinkin voi törmätä.
Kalaverkkojen mukana saarelle on joskus rantautunut myös muutama kuollut poro.
Maassa kasvaa tyrniä ja villimansikkaa.
Taitavan oppaan seurassa Maakallasta saa enemmän irti. SeaKalajoen Janne on kasvanut ja elänyt alueella ja tuntee saariston todella hyvin. Tuntuu luksukselta kuunnella hänen tarinoitaan ja kulkea oikeita polkuja.
Mutta oma aika saarella tuntuu myös todelliselta ylellisyydeltä. Eväsvoileipä ja tee maistuvat jälleen kerran niin herkullisilta meren äärellä.
Aallot lyövät kivikkoihin kovalla voimalla, vaikka tuulen nopeus ei olekaan mikään kova. Eihän tuulisella säällä edes pääsisi Maakallaan.
Meren kohinaa ja lintujen viserrystä voisi kuunnella loputtomiin, kuten voisi katsella avointa merta. Tätä kotoisaa Perämerta, jonka keskelle kätkeytyy tällainen ihme. Maakallan kalastajasaari.
Tulee fiilis, että japanilaiset ystäväni rakastaisivat tätä paikkaa, rauhallisuutta ja karua mariluontoa.
Tulee myös se tunne, että tästä ihmeestä ei haluaisi kertoa kaikille. Että se pysyisi salaisuutena – kuten se on pysynyt tähänkin saakka.
Moni tuttavani tuntee Perämereltä kyllä Hailuodon. Mutta kun kerroin meneväni Maakallaan, sain kuulla joukon ihmettelyjä ja kyselyjä.
Tämä voi ulospäin näyttää pieneltä ja vaatimattomalta saarelta, mutta jo pelastusliivien pukemisesta alkaa elämys, jota ei kannata jättää väliin.
Nyt on pakko kuitenkin hehkuttaa aidosti omien kokemusteni perusteella: käykää Maakallassa, ihmiset! Varsinkin, jos liikutte Kalajoella.
Niin ihmeellinen – nostalginen ja vähän salaperäinenkin – tunnelma on punaisten ja harmaiden pikkumökkien saarella.
Visit Kalajoki tarjosi Maakallan-retken somenäkyvyyttä vastaan. En saanut palkkaa yhteistyöstä, ja kaikki mielipiteet sekä tekstit ovat omiani.
1 comment