Perämeren syystuuli. Olen unohtanut, kuinka viiltävä se voikaan olla. Lauttarannassa navakka tuuli sukeltaa vaatteiden läpi iholle ja sen alle.
Keltainen Merisilta-alus kulkee saarelle poukkoillen. Aallot pauhaavat lautta-aluksen molemmin puolin. Keulassa saa merivesipesun ja kumisaappaat olisivat tarpeen.
– Vain 12 metriä sekunnissa, sanoo paikallinen lossin tuomalle turistille.
Hailuodossa tuuli tuntuu vieläkin hyytävämmältä. Samalla se lämmittää. Mantereella oli aamulla jo kuuraa, mutta luovolla on kuusi astetta lämmintä.
Olen käynyt Hailuodossa kymmeniä kertoja, syksyisinkin, mutta vasta tänä syksynä pääsin yöpymään siellä – vaikka yö saarella on ollut haavelistallani jo pitkään.
Tästä mahdollisuudesta saan kiittää paikallista Luotsihotellia, joka toivotti koiraystävällisenä paikkana minut ja koirani sinne tervetulleeksi. Myös tämänhetkisellä koronatilanteella on positiivinen vaikutus; ilman virusepidemiaa olisin syyslomalla täysin toisaalla eli Japanissa.
Hailuodon päässä sijaitsee ihastuttava Marjaniemen kalastajakylä ja siellä on myös majakka. Se on ollut pitkään suljettuna tänä vuonna covid19-tilanteen vuoksi.
Onneksi majakan juuressa sijaitseva Luotsihotelli on kuitenkin auki mahdollisuuksien mukaan. Hotellin yrittäjä Anne Harju toivoo, että jossain vaiheessa he saisivat paikan myös ympärivuotiseen käyttöön.
Vastaanotto hotellissa on erittäin ystävällinen ja ammattimainen. Saan huoneen kolmannesta kerroksesta ja voisin jäädä heti pelkästään sinne.
Siistissä huoneessa on vaalea puulattia ja kaunis valokuvatapetti, jossa on jänis. Upein juttu huoneessa on kuitenkin merinäkymä: se sijaitsee myös aivan majakan juuressa.
Mutta Hailuodon luonto on niin vastustamaton, että en ehdi huoneessani juuri loikoilla. En avaa televisiota ja puhelinkin saa olla latauksessa sen jälkeen, kun olen ottanut kuvia.
Kansallismaisema kutsuu ulos. Ihailemaan myrskyävää merta, pitkospuiden ympärille levittäytyviä hiekkadyynejä sekä niittyjä ja kalastajakylää, jonka keskellä majakka ja Luotsihotelli sijaitsevat.
Vastaantulevat jänikset ovat jättimäisiä, melkein koirani kokoisia. Sumpun rannalla on muutamia lintubongareita kameroidensa kanssa.
Metsässä on paljon jäkälää ja viimeisiä puolukoita. Ne maistuvat samaan aikaan kirpeältä ja makealta.
Marjaniemen päässä on aallonmurtaja, jossa tuuli puhaltaa muita paikkoja kovempaa. Sieltä avautuu komea maisema Marjaniemeen ja siellä voi nauttia hurmaavasta auringonlaskusta. Näkymät ovat henkeäsalpaavia.
Karavaanarit ovat kokoontuneet nuotiopaikalle ja viimeiset kalastajat järjestelevät verkkojaan.
Luotsihotellin näköalaravintola Aava on mainio illallisvalinta. Vieressä on myös ravintola Frans Kitchen&bar, ja lounasta on Marjaniemessä mahdollisuus ostaa lisäksi Hailuodon Halstarista, savustamosta.
Muitakin ruokapaikkoja löytyy Hailuodosta, mutta en usko niiden tarjonnan voittavan tätä annosta:
ahvenfileet tattarilla ja kasviksilla ovat täydellinen saaristolaisateria ja lähiruokakokemus. Perämeren kala on paistettu voissa ja annoksessa maistuu jänniä makuja, esimerkiksi timjamia ja salviaa.
Näkymät Aava-ravintolasta ovat huikeat. Aurinko on jo laskenut, ja kajo pysyttelee pitkään taivaanrannassa. Meri ja taivas muodostavat omia layereitaan, jotka ovat kuin maalauksesta.
Anne kertoo, että joskus ravintolassa sammutetaan valot, että asiakkaat voivat ihailla auringonlaskua. Muutenkin Luotsihotellissa keskitytään hitaaseen elämänrytmiin; aktiviteetteja on tarkoituksella tarjolla vähän. Luonnon katseleminen on niistä merkittävin, mutta hotellissa voi myös muun muassa saunoa tai vuokrata polkupyörän.
Toisinaan siellä järjestetään niin ikään joogaretriittejä. Hotellissa on 20 huonetta, ja sen kokoustiloissa voi myös tavata isommallakin porukalla.
”Onko baari vielä auki?”
Kun olen illallistanut ja käynyt koirani kanssa vielä iltakävelyllä, Luotsihotelliin saapuu naapurin janoinen mökkiläinen.
Kuuma iltatee kelpaa minullekin. Lasivitriinistä voi ottaa kirjan luettavaksi tai laittaa villasukat jalkoihin lämmittämään.
Ulkona oli hieman viileämpää kuin päivällä – mutta itse asiassa kylmyys unohtui siellä tähtitaivaan alla.
Tähdet kiilsivät uskomattoman kirkkaina, kun muuta valoa ei juurikaan ollut. Ainoat äänet olivat vinkuva tuuli ja sen tahdissa kohisevat puut.
Majakan valo heijasti jostakin kulmasta katsottuna taivaalle kuin säkkyränä pyörivän pallon.
Jos Hailuodon auringonlasku on upea, niin auringonnousu on vertaansa vailla – kenties jopa upeampi. Vaikka olinkin toisella puolella saarta enkä nähnyt auringonnousua merenrannalla.
Marjaniemen pääty oli aamulla jo ennen auringonnousua äärisuloisen vaaleanpunainen. Aurinko toi taivaalle niin monenlaisia sävyjä ja sitä iloa olisi voinut tuijotella tunninkin.
Mutta aamupala kutsui – ja olipa se herkkuja täynnä. Luotsihotellissa vegaanitkin huomioidaan hyvin, ja tarjolla on paljon lähiruokaa.
Kermassa haudutettu, lähitilan ryyneistä tehty puuro oli samettisen pehmeää. Luotolaisia marjoja oli myös pöydässä.
Teenystävänä ilahduin senchan ja matchan yhdistävästä teestä, ja jälkkäriksi oli pannukakkua sekä gluteenittomille omat makeat juttunsa.
Koirani sai olla kanssani aamupalan ajan hotellin loungessa, jossa pääsin tuijottamaan kalastajakylän aamua.
”Hailuoto on paikka, jossa jokaisen pitäisi käydä kerran elämässään.”
Näin kirjoitin Instagram-storyyni ja moni ystäväni allekirjoitti tuon ajatuksen.
Omaperäinen saari on loistava paikka päiväretkelle, mutta enemmän siitä saa irti yöpymällä.
Kahdessa vuorokaudessa Hailuodossa ehtii seikkailla muuallakin kuin Marjaniemessä – jos haluaa. Kävin muun muassa Ulkokarvossa katsomassa Organum-taideteoksen, jossa voi testailla kupolien eri akustisia ominaisuuksia.
Mutta Hailuoto on kyllä paikka, jossa hienointa on paikallinen luonto ja sen kauneudesta nauttiminen.
Syyslomareissuni oli kuin oma retriittini, jossa seikkailin merenrannoilla ja metsissä.
Välillä juttelin paikallisten ja hotelliyrittäjän kanssa sekä kuulin kiinnostavia tarinoita Hailuodon historiasta sekä kulttuurista.
En ehtinyt pitkästyä lainkaan. Päinvastoin: Hailuoto herätti jälleen kerran suuremman kiinnostuksen.
Ainutlaatuinen Luotsihotelli on sen verran kiva paikka mahtavalla sijainnilla, että sinnekin haluan uudestaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla useammaksikin yöksi, vaikka jo yksikin yö tällä taianomaisella saarella tekee niin hyvää kokonaisvaltaisesti.
Se oli täydellinen omatoimiretriitti suomalaisella suosikkisaarellani.
3 comments