Koskaan aiemmin somenäkymissäni ei ole vilahtanut niin paljon kuvia Kolilta, Mathildedalista, Hangosta ja Norjasta kuin tänä kesänä.
Ilahduttavasti mukana on ollut runsaasti kuvia myös Hailuodosta. Tuosta Perämeren suurimmasta saaresta, joka sijaitsee lähellä Oulua.
Tai lähellä ja lähellä. Matkaa Oulun keskustasta on noin 60 kilometriä. Välissä on lauttamatka, jota odotellessa saattaa kulua pitkäkin aika.
Heinäkuisena päivänä jonotimme lauttaan lähes 2,5 tuntia, kun päätimme lähteä reissuun ex tempore.
”Lähdetään töiden jälkeen maanantaina niin, että ollaan kolmen lautalla valmiina. Sitten jää ilta aikaa saarelle.”
”Joo, se on hyvä idea. Viikonloppuna Hailuotoon on aina niin pitkät jonot.”
Eivätpä ne lauttaruuhkat jää nyt vain loppuviikolle. Jonotusta riittää Hailuotoon arkipäivänäkin kesällä 2020.
Edessämme lauttajonossa odotti paljon matkailuautoja. Myös ulkomailta, kuten Norjasta ja Saksasta.
Oulunsalon lauttarannan kahdessa kioskissa riitti asiakkaita. Meri näytti tyyneltä, mutta tuulivoimalat pyörivät.
Kun pääsimme Merisilta-lautalle, olo oli kuin olisi päässyt rajan yli ulkomaille. Noin seitsemän kilometriä ja puolisen tuntia ilmaisella lautalla oli täynnä euforiaa.
Meri aaltoili rytmikkäänä, Oulun horisontti jäi yhä kauemmaksi ja edessä oli saari, joka tuntui samaan aikaan eksoottiselta ja kotoisalta.
Marjaniemen majakan lumoissa
”Hailuoto. Parasta Suomessa.”
”Saarien saari.”
”En kestä tätä kauneutta.”
Hailuotoa on hehkutettu tänä kesänä netissä ja somessa. Sinne on saapunut poikkeuksellisen paljon ihmisiä Etelä-Suomestakin, ja saaren kauneus on häikäissyt taatusti heidät kaikki.
Jotkut fiilistelivät siellä peruutetun Bättre folk -festivaalin ajankohtana. Toiset odottavat mustikkasesongin alkua.
Olipa syy vierailuun mikä tahansa, tämä idyllinen saari ei jätä kylmäksi.
Saaren halkoo noin 30 kilometriä pitkä maantie. Sen varrelta voi bongata söpösti laitettuja maitolaitureita, vanhoja tuulimyllyjä, kotimajoitusta ja turistikauppoja. Saaren kirkkokin on hieno.
Hailuodossa on oma panimonsa. Vieressä on ihana, paikallisten käsityöläisten tuotteita myyvä Luovon puoji eikä kaukana ole uusi kesäkahvila, Tuulesta temmattua.
Saaren toisessa päässä sijaitsee Marjaniemen majakka. Tuo Hailuodon todellinen maamerkki, joka on rakennettu vuonna 1871. Majakkapihalla on hotelli sekä muuta majoitusta, kahvila ja ravintoloita.
Pieniä punaisia mökkejä melkein merenrannassa voisi luulla melkein kääpiöiden majoiksi. Niiden vieressä kalastajat nostelevat verkkojaan ja lokit sätkyilevät kalanhajujen perässä.
Hiekkaranta on kauniina kesäpäivänä kuin idyllisestä elokuvasta. Rantaeläjät keskittyvät kirjoihinsa, vesileikkeihin ja aurinkoon. Tunnelma on erittäin leppoisa. Kiireetön ja niin kaunis.
Hiekka on pehmeää ja meri aaltoilee välillä villisti, välillä se liikkuu vain vähän.
Horisontti tuntuu olevan ikuisuuksien päässä; merinäkymä jatkuu ja jatkuu. Silmissäni se ei lopu koskaan – vähän samaa fiilistä on upeassa tähtitaivaassa.
Hailuoto on kansallismaisema, jossa olen saanut vierailla jo 1970-luvun lopusta lähtien. Pienempänä Marjaniemen ranta vaikutti minusta jättiläisdyynien kodilta.
Paikallista kalaa ja käsitöitä
Pieniä polkuja ja pitkospuita menee moneen paikkaan Marjaniemestä. Koko saarelta löytyy useita luontoreittejä ja niiden varrelta laavuja, nuotiopaikkoja sekä taukotupia. Bongarit viihtyvät lintutorneissa.
Maisemat ovat joka kulmassa erittäin kuvauksellisia; ei ole ihme, että saari inspiroi niin monia suomalaisia taiteilijoita. Musiikin tekijöistä kuvataiteilijoihin.
Jos olisin ostoksilla, hankkisin Hailuodosta paikallisia villatuotteita sekä tuohikoruja. Kalanystävänä nautin ateriani mielellään paikallisessa savustamossa. Hotellin ravintolasta voi ihailla Marjaniemen söpöjä maisemia.
Äkkilähtö Hailuotoon on parasta, mitä voi arkipäivänä tehdä Oulun seudulla.
Mieluusti viettäisin saarella kokonaisen vapaapäivän tai useamman lomayön. Majoitusta löytää yli 600 mökistä. Matkailuautoille on omia paikkoja.
Mutta jo puolessa päivässä ehtii paljon Hailuodossa. Ehtii karistaa kaupungin kiireet ja unohtaa ympäriltään kaiken muun. On meri ja majakka. Taianomainen saari.
Kiitos, Hailuoto! Nähdään taas pian.
