Ahvenanmaa ja syksyinen risteily – hurjan kaunista kotimaanmatkailua ja silti fiilis kuin olisi ulkomailla

Kaupallinen yhteistyö: Visit Åland ja Silja Line

Ahvenanmaa. Siellä varmaan syödään paljon ahventa?

Se oli lapsuuteni hauska vitsi aina, kun Ruotsin-laiva lipui Maarianhaminaan. Kävimme tuolloin usein Tukholmassa ja haaveilin, että joskus lähtisin tutkimaan Ahvenanmaata ja nauttimaan sen kesäauringosta.

Ehti kulua yli 40 vuotta, kunnes pääsin nauttimaan saariston tunnelmasta. Kesäaurinko jäi vielä toiselle kerralle, mutta onneksi lokakuussakin aurinko jaksoi hehkua Ahvenanmaalla.

Minun ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, kun näin kysymyksen ”kuka haluaa työmatkalle Ahvenanmaalle”. Olin valmis lähtemään. Kotimaanmatkailu on ollut taas ainakin tähän asti sallittua.

Ja seikkailunkaipuuni on jatkuvasti suuri, varsinkin silloin kuin siihen on mahdollisuus – vaikka tällä hetkellä kaipaan oikeastaan vain yhteen paikkaan.

Samana päivänä, kun lähdin Ahvenanmaalle, piti alkaa lähes kolmen viikon lomani. Sen kuitenkin siirsin ja lyhensin eri pätkiin, koska alkuperäinen suunnitelmani Japanin-reissusta ei nyt toteutunut.

Onneksi pääsin kokemaan ihastuttavan syysristeilyn ja toimintavuorokauden tuohon paikkaan, joka hurmasi ja sulatti sydämeni. Joka on täysin oma maailmansa.

Oi, Ahvenanmaa. <3

Merimaisemien huumassa

Kun aamulla lähtee Turusta, ehtii noin 5,5 tunnissa Ahvenanmaalle. Eikä se ole matka eikä mikään, vieläpä kun laivasta voi katsella upeita maisemia.

Yleensä saaristo on jäänyt näkemättä perinteisillä päivä Tukholmassa -risteilyillä – milloin pimeyden ja milloin seuran ja viihteen vuoksi.

Nyt oli ihana syödä aamupala ja vielä lounastaa merimaisemia katsellen. Aamiaisbuffetissa oli tarjolla kertakäyttökäsineitä, jotka vedettiin suojiksi ennen ruokaan tarttumista.

Turvavälit olivat hallinnassa. Laivalla oli erittäin väljää, reilut sata matkustajaa.

Lounaasta mieleen jäivät suuret annokset ja nieriä. Kala-annos oli niin valtava, että perunalisäke jäi syömättä. Japanissa tuollainen kala olisi riittänyt kahdelle.

Kannella oli tuulista, mutta nautin meri-ilmastosta jokaisena hetkenä.

Pyöreäikkunainen hyttini jäi nyt kyllä turhan vähälle käytölle, sillä risteilyaika meni nopeasti laivan käytäviä kävellessä, meri-ilmaa nauttiessa, syödessä ja seurustellessa muiden kanssa.

Lähiruoan paratiisi

Maarianhaminassa odotti aurinko ja ruskan ensimmäiset värit. Suomi on pitkä maa, sillä samaan aikaan jossain Oulun korkeudella lehdet ovat jo melkein pudonneet puista.

Syysaurinko nosti lämpötilan parhaimmillaan jopa 18 asteeseen. Ilman takkia pärjäsi hyvin iltapäivän kultaisina tunteina.

Perillä oli hauskaa nähdä monenlaisia saaristomaisemia ja kulkea usean kunnan läpi – vaikka paikallisille kunta-asia aiheuttaakin välillä turhia tykytyksiä. Täällä on peräti 16 eri kuntaa. Manner-Ahvenanmaa on etelä-pohjoissuunnassa vain 45 kilometriä pitkä ja länsi-itäsuunnassa 50 kilometriä.

Maantiet näyttivät punaisilta, koska Ahvenanmaan punaista graniittia käytetään asfaltointiin. Punaista näkyi myös rantakallioilla sekä tietenkin maalaiskylien talojen värityksissä. Joissakin puissa oli vielä omenoita, vaikka pääsatokausi on jo ohi.

Ahvenanmaalla meri tuo lämpöä ja pidentää hiukan satokautta. Se mahdollistaa myös miellyttävän pyöräilykauden keväästä lokakuun loppuun.

Mainiot luonto-olosuhteet tekevät paikasta Suomen suurimman omenantuottajan; lähes 70 prosenttia kotimaisista omenoista on Ahvenanmaalta.

Tuorepuristettu omenamehu on täällä niin hyvää. Täysin erilaista kuin mihin olen tottunut. Kirpeää eikä yhtään niin makeaa kuin muut omenamehut.

Nyt Ahvenanmaalla on melkoinen lähiruoan ja -juoman buumi. Sitä hehkutetaan ravintoloissa ja kahviloissa, vaikka myös etniset virtaukset ovat rantautuneet saarelle. Uusimmissa ravintoloissa on intialaisia ja muita aasialaisia vaikutteita.

Paikalliset ovat ylpeitä erityisesti maitotuotteistaan, kuten voista, joka on kuin ranskalaista mutta paljon edullisempaa. Lampaan liha on mureaa, ja se tuore kala – sitäkin on saatavilla joka paikasta.

Viiden minuutin päästä Maarianhaminasta löytyy Maxinge-ostoskeskus, joka on helpottanut paikallisten shoppailua. Aiemmin ostoksille on täytynyt suunnata mantereelle Suomeen tai Ruotsiin.

Jotain erittäin kotoisaa, mutta samalla eksoottista on tässä maakunnassa. Fiilis on koko ajan sellainen, kuin olisi ulkomailla, vaikka onkin Suomessa. Kenties myös koko maan upeimmissa maisemissa.

• Lue myös: Ahvenanmaan makein paikka: suklaatehdas, jota pyörittää maakunnan ex-opetusministeri

Kuin pohjoisen Okinawa

Iltakävelylle auringonlaskun aikaan piti pukea jo vähän enemmän vaatetta, vaikka päivällä oli kivasti lämpöä.

Kaksi puolikasta päiväämme oli buukattu täyteen ohjelmaa, mutta ehdin ennen illallista tunnin kävelylle Maarianhaminassa. Se on maakunnan pieni pääkaupunki, jossa merellisyys on läsnä joka puolella. Merenrantaan on korkeintaan puoli kilometriä matkaa, olipa missä päin Maarianhaminaa.

Keskustassa olivat melkein kaikki paikat kiinni jo viiden jälkeen, mutta löysin sieltä vielä muun muassa hauskan sisustuskaupan. Vaikka en ole mikään himosisustaja, on reissussa aina huippua päästä erilaisiin putiikkeihin.

Jopa paikallinen S-market oli kiinnostava. Vaikka siellä olikin 90-prosenttisesti samat tuotteet kuin mantereella, löytyi sieltä paljon muita erikoisuuksia – kuten ahvenanmaalaisia ruokia voileipäkakuista meijerituotteisiin ja juomiin.

Merikorttelin luona oli söpöjä punaisia aittoja, ja se alue tuntui kivalta, vaikka paikat olivatkin kiinni.

Aurinko laski toiselle puolelle Maarianhaminaa, mutta hotelli Arkipelagin puolella taivas oli suloisen vaaleanpunainen. Täydellinen maisema haaveiluun.

Sisustuskaupasta ostamassani tiskirätissä Ahvenanmaata kutsutaan Pohjolan Havaijiksi. Minä vertaisin tätä paikkaa Okinawaksi.

Ei, ei täällä ole tietenkään Yhdysvaltain sotilastukikohtia.

Mutta jokin Ahvenanmaan merellisyydessä, yhteisöllisyydessä, kaikissa jännissä taikauskoisuutta paljastavissa legendoissa, lähiruoassa, ihmisten ystävällisyydessä ja monessa muussa asiassa tuo mieleeni japanilaisen suosikkisaareni.

Vuorokausi Ahvenanmaan tutkimiseen ei riitä millään, ei ainakaan tällaiselle saaristonystävälle. Mutta se antoi melkoisen sysäyksen ja inspiraation.

Halun matkustaa uudelleen Ahvenanmaalle.

Katso alla myös videoni reissusta:

2 tärppiä

1. Liikkuminen
   Maarianhaminan satamasta löytyy polkupyörä- ja autovuokraamo. Paikallisen liikenteen aikataulut kannattaa katsoa etukäteen.
2. Sesongit
   Pyöräilykausi alkaa keväällä ja jatkuu lokakuuhun saakka. Kesällä löytää monia pieniä kahviloita ja majapaikkoja, jotka sulkevat ovensa talveksi. Syyskuussa järjestetään perinteiset sadonkorjuujuhlat, jossa on mukana yli 50 yritystä. Joulumarkkinoita pidetään marraskuun lopusta lähtien.