Mainos: Suomalainen Plus*
Pieni vaalea kukka. Kuinka suuren ilon se voikaan tuoda? Tällä hetkellä tiedän, että se voi antaa todella paljon hyvää fiilistä.
Helmikuun lopussa bongasin kirsikkapuun oksia muutamassa oululaisessa kukkakaupassa. Päädyin ostamaan edullisimpia oksia kolme kappaletta. Yksi oksa maksoi euron.
Alku oli lupaavaa ja silmuihin tuli vihreää, mutta siihen se kauneus sitten jäinkin. Lisää vihreyttä ei tullut ja silmut alkoivat kuivua hellästä hoidosta huolimatta. Odottelin 1,5 viikkoa ja vein oksat roskiin – kuten olin tehnyt useampina vuosina aiemmin.
Kun taas tämän viikon alussa näin kukkakaupassa kirsikkapuun oksia, päätin vielä antaa niille mahdollisuuden. Kerroin edellisestä ostoksestani myyjälle, ja hän yllättäen hyvitti nuo kolme euroa uudesta ostoksestani.
Tässä kimpussa oli jo todella isot ja vihreät silmut. Kolme yötä myöhemmin silmujen päässä alkoi näkyä valkoista. Lauantaiaamuna maljakossani oli valkoinen kukka. Sunnuntaina niitä oli ainakin kymmenen enemmän.
Jippii, minulla on nyt täällä oma sakura. Heinäpään hanami. (Heille, jotka eivät tunne Oulua, tiedoksi: Heinäpää on yksi Oulun asuinalueista, lähellä keskustaa. Postinumero 90120.)
Kukkia katsoessani olen käynyt jälleen kerran läpi kymmeniä tunteita. Muistikuvia viime vuosien Japanin-keväistäni. Onnellisuutta ja kaipuuta.
Kirsikankukkia oli paljon aikoinaan myös Kiovan keväässä, kun reissasin Ukrainassa vuonna 2013. Lisäksi oli kirkkojen uskomattoman kirkkaita kupoleita, värikkäitä puistoja, massiivisia monumentteja, ystävällisiä ihmisiä, aamukuuteen kestäviä juhlia.
Kuinka kaukaiselta kaikki nämä hetket tuntuvatkaan tässä vuoden 2022 maaliskuussa, joka tuntuu Ukrainan sodan vuoksi kuin synkkääkin synkemmältä marraskuulta.
Voisin tuijotella nyt noita täydellisiä kirsikkapuun kukkia ja juoda viime kevään sadon teetä. Kukkien katseleminen on kuin meditaatiota. Harvinaista rauhaa, johon sotauutiset eivät yllä.
Kolme mainiota lukuelämystä
Myös uppoutuminen hyvän kirjan vietäväksi on juuri näinä päivinä todellista nautintoa. Viime aikoina olen ladannut mieluummin äänikirjan ja lähtenyt ulkoilemaan – mikä on minulle melko uusi juttu.
Mutta kun löytää todella kiinnostavan kirjan, jonka tarina imaisee heti mukaansa, lukeminen viltin alla on kuin pääsisi nauttimaan vähintään viiden tähden illallisesta. Etenkin kun vieressä on kirsikkapuun kukintoja.
Lukuhanami! Sellaisesta elämästä tykkään ja päähän tulvivat taas monet kuvat kahden vuoden takaa Fukuokasta, kun vuorotteluvapaalla päivän kohokohtiin kuuluivat hanami-ilottelut ja toisinaan rauhalliset hetket kirjan kanssa vaaleanpunaisten kukkien alla.
Sain äskettäin testiin Suomalainen Plus -kirjapalvelun*. Sovelluksen avulla voi niin lukea kuin kuunnella tuhansia kirjoja. Olen käyttänyt tätä ennen useampia muita kirjasovelluksia, joten on jännää katsoa, miten Suomalaisen kirjakaupan oma palvelu eroaa niistä.
Ennen kaikkea on kuitenkin mahtavaa taas päästä selaamaan laajaa kirjavalikoimaa ja poimia sieltä juuri tähän hetkeen sopivat kirjat. Viime viikkoina lukemistani kirjoista voin suositella etenkin näitä kolmea teosta:
1. Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista
Tämän tarinan en olisi halunnut loppuvan, vaikka aluksi olin epäileväinen. Jaksaisinko lukea jotain rakkaushömppää? Mutta tätä kirjaa oli moni suositellut ja kaikessa kepeydessään se jollain tapaa kiinnosti. Se oli myös juuri sellainen, jonka avulla unohdin sotauutisten selaamisen tunneiksi. Viihdyttävä ja koukuttava.
Tosielämän tapahtumiin pohjautuva tarina on samaan aikaan hauska, hieman raastavakin ja ah, niin romanttinen. Päähenkilö rakastuu kodittomaan mieheen ja se on menoa. Nyt taas muistan, miten varsinkin tällaisina vaikeina aikoina tarvitaan näitä hyvän mielen kirjoja.
2. Jan-Philipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke
Olen ahminut tämän sarjan kaksi edellistä kirjaa, ja kun kuulin tästä kolmannesta, odotukseni olivat korkealla. Sydäntemme kaihoisa syke oli kuitenkin hieman toisen tyylinen kuin edelliset kirjat: paikoitellen jopa hieman ahdistava. Se oli myös sarjan haastavin kirja – ja siksi niin yllättävä.
Kuitenkin tykkäsin taas todella paljon kirjailijan hitaista tunnelmoinneista ja kuvailuista, etenkin Myanmarin maisemissa. Muistin omat matkani Yangonissa ja Myanmarin maaseudulla, ja kirja sai aikaan valtavan matkakuumeen.
Mielelläni lukisin lisääkin tämän kirjan päähenkilön elämästä, mutta ainakin tällä hetkellä kirjaa markkinoidaan sarjan päätösteoksena.
3. Leo Stranius: Tehokkuuden taika – näin voit elää enemmän
Myönnän heti alkuun: kun luin lehtihaastattelun Leo Straniuksesta, ajattelin, että tässäpä on ärsyttävän tehokas tyyppi. Sellainen, jonka elämä on niin kaukana omastani, että en kyllä jaksa hänen uusinta kirjaansa lukea. Mutta sitten päädyin lukemaan hänen ”teesejään” useasta somepostauksesta, joita kaverini julkaisivat.
Ja yhtäkkiä kuuntelin Tehokkuuden taika -kirjaa työmatkoillani ja koiralenkeillä, ja olin ihan liekeissä. Kyllä, häneltä voisin oppia paljon hyviä juttuja. Jouduin välillä oikein pysähtymään kesken kirjan kuuntelemisen ja merkkaamaan hyvän kohdan muistiinpanoihin.
Parhaat lukuelämykset antavat uusia oivalluksia ja näkökulmia, mitä juuri tämä kirjakin teki. Se muistutti paljon tutuista jutuista, kuten useiden taukojen pitämisestä ja lounaan tärkeydestä työpäivän aikana. Mutta sitten se myös motivoi joihinkin uusiin juttuihin: tällä hetkellä kirjoituspöydälläni odottaa todellinen unelmalista. Stranius kun vinkkasi motivaation lisäämiseksi 100 unelman listaamista.
Enemmän aikaa kirjojen lukemiselle. Se ainakin on yksi listaamistani haaveista.
(Ikihaaveena: nähdä ensi vuonna kirsikkapuun kukat livenä Japanissa.)
* Suomalainen Plus -kirjasovellus saatu testiin Somessa.com-palvelun kautta.
Jos sinäkin haluat kokeilla Suomalainen Plus -palvelua, koodilla KOKEILEPLUS saat 30 päivän ilmaisen kokeilun. Etu koskee vain uusia Plus-tilauksia ja koodi on voimassa 24. maaliskuuta saakka.
