Myanmar – rahasta ja kielletyistä asioista

Voisin kertoa tarinan puistodeiteistäni sellaisen miehen kanssa, joka pukeutuu hameeseen. Treffeilläkin. Voisin kertoa myös heliumpalloajelustamme kaupungin kattojen päällä. Romanttisesta kävelystä jokivartta pitkin ja hassuttelusta yöllisillä markkinoilla. Ah, mikä upea paikka tämä Myanmarin Yangon onkaan, mutta on täällä ollut jänniäkin tilanteita.

Voisin kertoa ”märkiä hyvänyön suukkoja” tekstiviestillä lähettävästä munkista, joka on 19-vuotias ja johon tutustuin kadulla. Intialaiskaupunginosasta, jossa yhtäkkiä seitsemän miestä alkoi kävellä vierelläni ja kysellä henkilökohtaisia kysymyksiä. Vauhdikkaista täydenkuun juhlista ja kiinalaisen uudenvuoden lämmittelystä. Teehuoneiden tiiviistä tunnelmasta ja kadulla kerjäävistä valemunkeista.

Rehellisistä taksimiehistä, jotka antavat vaihtorahan mukisematta tai hakevat semmoisen vaikka yläkerran mummolta. Älyttömän isosta ja hienosta kauppakeskuksesta, jossa osa kävelee avojaloin ja osa ostaa kengät Versacen myymälästä. Meditaatiokeskuksesta, kampaamosta ja monesta muusta paikasta, joissa turisti otetaan vastaan maailman leveimmällä hymyllä.

Täältä olisi niin paljon raportoitavaa, mutta koska Myanmar-aikani alkaa olla pian ohitse, kerron kuitenkin enää siitä ehkä kaikkein kiinnostavimmasta. Ei, se ei ole hamemiesdeittini, ainakaan tällä kertaa – vaan hintataso. Kuinka paljon mikäkin maksaa? Sehän on monella, etenkin kaltaisellani budjettimatkustajalla, usein mielessä.

Myanmar ei ole Aasian halvimpia paikkoja, mutta Euroopan ja Suomen hintoihin verrattuna se on edullinen. Filippiinien tapaan täältä puuttuvat niin sanotut keskihintaiset ja hyvälaatuiset majatalot. Homeenhajuisista, pienistä ikkunattomistakin kopeista pyydetään yleensä yli 20 euroa. Hotellihuoneesta saa maksaa 40–60 euroa, mutta se ei takaa laatua. Minulla on niin ikävä välillä Balin erinomaisia majataloja!

Loppuajaksi Yangonissa sain majapaikan kiinalaiskaupunginosasta vajaalla kahdeksalla eurolla, mutta monta kertaa olin lähdössä huoneestani pois. Sen verran huono äänieristys, vahva ominaistuoksu ja valtavat ötökkälaumat ovat olleet kiusanani. Mutta toisaalta, olen majoittunut myös huonommissa paikoissa, että kestin yölliset kiusaajani.

Ruoka ja juoma Yangonissa

Yangonissa on tarjolla paljon edullista katuruokaa. Mutta siinä missä harrastin katuruokakojuja Balilla, Bruneissa ja Hongkongissa, jätin myanmarilaiset katuherkut toiseen kertaan. Olin kuullut niin paljon varoitteluja ruuan laadusta, enkä halunnut vatsatautia lyhyelle visiitilleni.

Toisaalta samoja varoitteluja olen kuullut Balin ja Hongkonginkin katukeittiöistä eikä vatsani ole mennyt niistä koskaan sekaisin. Mutta ihmettelin usein illalla Yangonissa, kun katugrillin vieressä nököttivät vielä samalta näyttävät lihat, jotka olin nähnyt jo aamulla. Ei huvittanut syödä kärpästen nokkimaa, päivän seisonutta ruokaa.

Kävin aamuisin yleensä jossain kivassa teehuoneessa rauhallisella aamiaisella ja illalla joko korealaisten tai japanilaisten ravintolassa syömässä. Sinänsä harmittaa, että tutustuminen todelliseen paikalliseen ruokaan jäi vähälle. Toisaalta Myanmar ei ole mikään suuri ruokamaa.

Yangonissa asuu onnekseni paljon japanilaisia ja korealaisia; heidän alueillaan kadut ovat selvästi siistimpiä kuin muualla ja ravintolat ovat järjestelmällisempiä. Hinnat ovat myös korkeampia: sushisetistä saa maksaa 7–15 euroa ja riisikulhosta 8 euroa.

Myanmarilaiset ovat ylpeitä teehuoneistaan ja niissä tarjottavista juomista. Hinnatkin ovat melko ylväitä: mustasta teestä maksoin pahimmillaan 3,50 euroa. Suosikkini, japanilainen matcha, saattaa kustantaa viisikin euroa. Sitä ja muita japanilaisia herkkuja on kuitenkin paljon tarjolla täällä suuren japanilaisväestön vuoksi.

Kahvijuomat ja mehut ovat kolmesta–neljästä eurosta ylöspäin. Monessa paikassa tarjotaan maksuvaihtoehtoa Yhdysvaltain dollareilla, mutta luottokortilla maksaminen on todella nihkeää. Myanmar on käteisvaltio, ja täällä seteleiden on syytä olla sileitä sekä muutenkin hyväkuntoisia. Euroja ei vaihdeta kovin monessa paikassa, mutta pankkiautomaatteja löytyy heti lentokentältäkin useampi.

Käteistä täällä kannattaa olla mukana muutenkin aina, kun liikkuu ulkona. Jokaisessa temppelissä ja taidenäyttelyssä on pääsymaksu. Kultaiseen temppeliin sisäänpääsy on vähän kalliimpi, seitsemän euroa, mutta pieni maksu pitää suorittaa muun muassa myös paikalliseen puistoon. Myanmarilaiset pääsevät näihin paikkoihin ilmaiseksi, mutta turisteilta otetaan rahat pois. Mutta ei ihan jokaisessa paikassa: elämäni edullisin kiertoajelu maksoi täällä vain 0,15 euroa.

Hongkongissa äimistelin mascarponejuustoa, joka maksaa kahdeksan euroa. Myanmarissa hinta on vieläkin älyttömämpi: 11,50 euroa italialaisesta tuontijuustosta!

Yangonissa on vain muutama kunnon market-tyylinen ruokakauppa. Muut ostokset tehdään pääsääntöisesti kadulla, ja suurin osa tekee kaikki ostoksensa marketien ulkopuolella. Ruokakaupassa näkyi vain erittäin äveriään näköisiä shoppailijoita, joilla on aidot merkkilaukut ja -kengät sekä hiukset ja mahdollinen meikki viimeisen päälle laitettuina.

Kun marketissa tuore ananas maksaa kaksi euroa, kadulta sen saa alle eurolla. Samansuuntainen hintaero on mansikoissa, riippuen ostaako kaupasta vai katumarkkinoilta. Sen sijaan pieni virvoitusjuomapullo on kaupassa 0,40 euroa, kun taas katukioskissa se on tuplasti enemmän.

Pidemmällä matkalla kannattaa jättää päivittäiskosmetiikka kotiin ja ostaa ne marketista, sen verran edullisesti parilla eurolla sieltä saa laatutuotteita esimerkiksi hiustenhoitoon.

Otsatukkaindeksi – viivottimen tarkkuudella

Kun näin huippuhienossa ostoskeskuksessa kyltin 50 prosentin kampaamoalennuksesta, menin heti leikkauttamaan otsatukkani.

Korealaistaustainen mies teki viivottimen kanssa töitä, että sai minulle graafisen suoran otsatukan. Ah, semmoinen intohimo pitäisi olla jokaisella työntekijällä – että vain paras laatu kelpaa.

Hintalappu sille toimenpiteelle oli 2,25 euroa! Olisin saanut sillä summalla jostakin kiinalaiskaupunginosan kampaamoista koko hiusten käsittelyn, mutta tämä siisti ostoskeskuspaikka veti nyt puoleensa enemmän. Normaalihintahan olisi ollut 4,50 euroa, joka on Aasian maihin verrattuna todella korkea.

Otsatukan leikkuuhinnat (euroissa)

1. Filippiinit 1 euro
2. Hongkong 1 euro
3. Mongolia 1,5
4. Intia 2
5. Myanmar 2,20
6. Sri Lanka 3
7. Indonesia 4
8. Vietnam 5
9. Malesia 6
10. Thaimaa 8
11. Japani 15
12. Australia 18
13. Singapore 20

7 tärppiä Yangoniin

1. Rangoon tea house
   Mikä tahansa myanmarilainen teehuone on elämys, mutta Rangoon tea house on listattu yhdeksi maailman parhaaksi teehuoneeksi. Täällä aterioivat myös paikalliset.
   Hassua sinänsä, että kahvinjuojien lista on silti pidempi, mutta teenystävätkin pääsevät valitsemaan yli kymmenestä paikallisesta teejuomasta. Ruokalistalla on paljon paikallisia ruokia. Maistoin muun muassa vihreän teen lehdistä tehtyä salaattia.
   
2. 19. katu
   Kiinalaiskaupunginosan markkinahumu, kulttuuriesitykset ja temppelit ovat vierailemisen arvoisia paikkoja. Joenvarrella on joka ilta myös yömarkkinat. Parhaat ruokapaikat ovat kuitenkin 19. kadulla. Sieltä voi napata mukaansa tai syödä paikan päällä erilaisia paikallisia sekä kiinalaisvaikutteisia ruokia. Riisikanalautanen irtoaa halvimmillaan neljällä eurolla, kala- ja kanavartaat eurolla.
   
3. Kandawgyi-puisto
   Kilometrejä pitkiä metsä- ja rantareittejä, nostalgisia puusiltoja sekä kivoja kahviloita! Kun Yangonin keskustan liikenneruuhkat alkavat kyllästyttää, tänne kannattaa tulla haukkaamaan happea sekä vaikka nauttimaan heliumpallon kyydistä. Aamuisin jengi juoksee ja kävelee täällä sekä jumppaa jo ennen auringonnousua.
   
4. Mingalabarballoon
   Suosituilla turistialueilla, kuten Baganissa, kuumailmapalloajelusta joutuu pulittamaan jopa satoja euroja. Yangonin uusi heliumpallo vie kattojen ylle turistin 20 eurolla.
   
5. Shwedagonin pagoda
   Jokaisen myanmarilaisen ja maassa vierailevan turistin ykköskohde. Lue lisää postauksestani täältä.
   
6. Yangoon circular train
   Maailman halvin kiertoajelu kannattaa kokea! Katso tunnelmiani täältä.
7. Tunnelmaan virittävä kirja
   Sen jälkeen kun luin Jan-Philipp Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus -romaanin, olen aina halunnut Myanmariin.

Kiellettyjä asioita Myanmarissa x 10

Myanmarin pakolaistilanne ja väkivaltaisuudet eivät omalla reissullani näkyneet muutoin kuin median otsikoissa sekä aiheina, joita ei ollut syytä julkisilla paikoilla puhua. Ymmärrän heitä, jotka välttelevät maan ihmisoikeustilanteen vuoksi matkustamista Myanmariin. Mietin itsekin aluksi sitä, mutta sitten tulin siihen päätelmään, että jos alan boikotoida jotain matkakohteita, pystynkö matkustamaan enää minnekään. Suosittelen kyllä vahvasti Myanmariin matkustamista. Vieläpä mahdollisimman pikaisesti, sillä maa muuttuu nopeasti.

Paikalliset ovat ihanan avoimia ja tuntuu, että heihin voi luottaa helposti. Matkailijan kannattaa kuitenkin ottaa selville jostain perusasioista ensin, kun saapuu Myanmariin. Turismista vastaava viranomainen on julkaissut jopa vihkosen, jossa kerrotaan kielletyt asiat.

Kiellettyjä asioita Myanmarissa ovat muun muassa:

1. Julkisella paikalla suuteleminen ja muun läheisyyden osoittaminen.
2. Munkin kaavun koskettaminen.
3. Valokuvaaminen ilman luvan kysymistä (virkavallasta ei saa ottaa kuvia missään tapauksessa).
4. Jalalla osoittaminen.
5. Narutoppien, liian lyhyiden hameiden ja shortsien pukeminen temppeleissä.
6. Pään koskettaminen.
7. Kenkien ja sukkien käyttäminen temppeleissä.
8. Temppelissä istuessa jalan osoittaminen buddhapatsasta kohti (jalkoja ei saisi levittää muutenkaan suoraksi, vaan ne pitäisi pitää tiukasti risti-istunnassa).
9. Temppelissä meditoivan tai rituaaliaan suorittavan ihmisen häiritseminen tai edestä kulkeminen.
10. Rahan ja makeisten antamista lapsille ei ole kielletty, mutta sitä ei suositella.