Japanilainen teeseremonia – hetki, joka muuttaa elämän

Kimonoasuinen nainen pyöräyttää teekuppia kaksi kertaa käsissään. Sitten hän laskee sen eteeni tatamille ja opastaa käsillään:

Oikealla kädellä minun pitää tarttua kuppiin ja siirtää se vasempaan käteen. Sen jälkeen kuppia pyöräytetään omissa käsissä muutaman kerran ennen juomista. Mutta miksi? Meillä ei ole yhteistä kieltä, niin en voi kysyä.

Eikä tämä ole muutenkaan oikea paikka kysymiseen, sillä nyt keskitytään teehen ja ikiaikaiseen seremoniaan.

Onneksi teehuoneen opas on luvannut kertoa kysymyksiini vastaukset myöhemmin. Jos vain muistaisin enää ihmetyksen aiheitani kaiken tämän jälkeen.

Fukuokalaisen teehuoneen tunnelma vie minut helposti mennessään. Olen tuijottanut kuin hypnoottisesti teepannun alla olevia kipinöitä, teekuppeja puhdistavan punaisen liinan liikkeitä, bambuvispilän muodostamaa vihreää teevaahtoa. Tätä kaikkea ja paljon muuta sisältää japanilainen teeseremonia.

Matchaa japanilaisen puutarhan keskellä

Päädyin Fukuokassa kiertelemään japanilaista puutarhaa ja kuin tilauksesta siellä järjestettiin tuona päivänä teeseremonia. Olin ajatellut, että haluan osallistua sellaiseen jossain vaiheessa Japanissa, ja nyt sen aika tuli.

Yleensä seremoniassa istutaan polvien päällä, mutta jos se ei onnistu, voi saada pienen jakkaran tai istua risti-istunnassa. Onneksi teeseremonia, johon osallistuin, oli lyhyempi versio ja kesti vain puolisen tuntia. Siirryin omalle tatamilleni ja istuin joogasta tuttuun risti-istuntaan.

Sitä ennen odotin vartin puisen teehuoneen porstuassa eli genkan-nimisessä odotustilassa ja ihailin sateen ropinan rauhoittavaa ääntä sekä imin sisääni teehuoneen viehkeää tuoksua. Ehkä joukossa oli jotain suitsukkeita, ainakin vahva vihreän teen tuoksu leijaili siellä.

Ympärilläni oli kaunis japanilainen puutarha. Sen ääriviivat himmentyivät sateisen harmaassa iltapäivässä, mutta sen rauhoittava vaikutus jatkui sisälläkin. Ja vielä auringon laskettuakin.

Varsinaiset seremoniat kestävät useita tunteja. Moni japanilainen ei käy koskaan elämänsä aikana teeseremoniassa. Minua tuo seremonia on kiinnostanut jo monia vuosia; Suomenlinnassakin sijaitsee teehuone, mutta en ole päässyt koskaan kokemaan sen seremoniatilaisuuksia.

Kunnioitusta eläville ja kuolleille

Haluaisin pitää teekuppia käsissäni pitkään, mutta ei. Tee juodaan seremoniassa nopeasti, parilla–kolmella kulauksella ja sitten kimonoasuinen nainen hakee sen pois. Silti tee nautitaan pohdiskellen. Makua ja rauhaa aistien.

Teehuoneesta ei myöskään poistuta ihan heti; seremonian ympärillä riittää erilaisia rituaaleja. Kunnioitusta ja kiitosta osoitetaan sekä paikalla oleville että heille, jotka ovat tästä maailmasta lähteneet. Hiljaisuus ja mietiskely korostuu.

Naiset kantavat yksitellen ensin pienen pieniä teemocheja – noita sokerisia japanilaismakeisia. Sen jälkeen he ojentavat isoja teekulhoja, joihin matcha on suoraan valmistettu. Jokaisella kerralla kumarrellaan ja kiitellään. Tässä seremoniassa jokainen saa oman kuppinsa, kun monesti sama kuppi kiertää kaikkien vieraiden kesken.

Teepussia suurempi kokemus

Teeseremonia tunnetaan Japanissa nimellä chadô, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”teen tietä”. Se ei todellakaan ole pelkkää matchan juomista ja pienten herkkujen nauttimista. Teeseremonian neljä pääelementtiä, koko homman tarkoitusta ovat harmonia, kunnioitus, tyyneys ja puhtaus. Jokainen vieras pesee kädet ennen teehuoneeseen saapumista.

Koko seremonia tuo ympärille fiiliksen, joka on täysin toiselta vuosisadalta. Kaikki viisi aistiani ovat kovassa käytössä teehuoneessa. Silti koen, että olen paikassa, jossa vallitsee täysi rauha ja se virtaa kohti sisimpääni.

Yksinkertainen sisustus korostaa teehuoneen rauhallisuutta ja kauneutta. Vaikka se näyttää pelkistetyltä, jokaisella elementillä on tärkeä tehtävänsä.

Nämä ovat niitä elämyksiä, joita kotona ei saa millään teepussin kanssa aikaan. Mutta tavallisena arkiaamuna on helppo uppoutua jatkossa näihin muistoihin ja ammentaa niistä voimaa hetkeen, jossa tällainen lyhyt teemeditaatio on taatusti paikallaan.

Teekuppi kädessä elämä on tässä ja tänään.

Yritän ainakin muistaa tarttua jatkossa teekuppiini kaksin käsin, kuten seremoniassa, enkä räplää toisella kädelläni esimerkiksi kännykkää. Ja kun juon kotona yksin teetäni, pyöräytän kuppiani niin, että näen koko ajan sen kauneimman pinnan, jos siinä on vaikkapa joku koriste. Teeseremoniassa puolestaan tilanne on toinen ja siellä on kohteliasta, että vieras ei juo siltä puolelta, jossa on teekulhon koristekuvio. Jos kuppi on tasapintainen, vieras päättää itse, mikä on sen kaunein kohta eikä koske huuliaan siihen pintaan.

Hieman monimutkaisia ovat nämä säännöt, mutta aion opiskella japanilaista teetaidetta(kin) lisää. Yksi miniseremonia on vasta herättänyt mielenkiintoni kunnolla. En yhtään ihmettele, että moni turisti jää koukkuun japanilaiseen teeseremoniaan. Jotkut ovat kirjoittaneet esimerkiksi blogeissaan, että seremonia muuttaa teen juontitavat ja suhtautumisen muun muassa kiireeseen.

Teekuppi kädessä elämä on tässä ja tänään.

Vinkki!

Fukuokan Ohori-puiston japanilainen puutarha on avoinna joka päivä 9–17.
Sen teehuone on avoinna tilauksesta, mutta kaksi kertaa kuukaudessa siellä järjestetään miniseremonia. Aikataulut voi katsoa muun muassa täältä.