”Japanilainen työelämä on hullua. Monet työntekijät ovat yhtiönsä orjia, kuin karjalaumaa.” Tätä mieltä on Yuichiro Hatada – joka tekee itsekin tällä hetkellä vähintään kolmea eri työtä. Mutta paljon on muuttunut hänen elämässään sen jälkeen, kun hän lähti Tokiosta.
Millaista asuminen pikkukaupungissa on 15 metropolivuoden jälkeen? Entäpä, miten työtahti eroaa aikaisemmasta vai eroaako? Yuichiro kertoo nyt vastaukset kymmeneen kysymykseen:
1. Kuka olet ja mistä tulet?
Olen 40-vuotias Yuichiro Hatada ja asun Fukuokan lähellä pienessä Dazaifun kaupungissa. Synnyin Kokuran kaupungissa Kyushulla ja kävin siellä kouluni lukioon saakka. Opiskelin Kyushu Institute of Technology -korkeakoulussa. Sen jälkeen muutin 15 vuodeksi Tokioon, jossa myös opiskelin töiden ohella viisi vuotta englannin kieltä.
Teen nyt töitä sekä Fukuokassa että Dazaifussa. Työskentelen kolmessa eri paikassa: päätittelini on verkkojohtaja ja teen erilaisia projekteja, mutta olen myös ystäväni yrityksen tekninen suunnittelija ja pari päivää viikossa käyn töissä isossa it-firmassa. Teen esimerkiksi verkkosivuja paikalliselle vaatesuunnittelijalle ja kynttilätehtaalle.
Lisäksi olen osallisena riisiviljelmässä, josta saamme riisiä omaan käyttöömme ja vähän myyntiinkin. Valmistamme siitä myös sakea.
2. Kuinka yleistä kolmen työn arki on Japanissa?
En osaa sanoa, mutta en tunne ketään muita, joilla olisi kolme työtä. Joillakin saattaa olla kaksi työtä, mutta useimmille jo yksi työ on liikaa ja se pitää heidät töissä seitsemän päivää viikossa aamusta iltaan. Olin yksi heistä aiemmin, mutta sitten muutin työtahtiani.
3. Onko japanilainen työelämä todella niin kovaa, jollaiseksi se usein uutisissa kuvaillaan?
Kyllä. Kansainväliset uutiset eivät liioittele yhtään kertoessaan, kuinka vaativaa työelämä on täällä. Japanilainen työkulttuuri on sairasta, varsinkin Tokiossa. Monet työntekijät ovat yhtiönsä orjia. Useimmat tekevät ylitöitä ilman korvauksia.
Heitä kutsutaan shachiku-nimellä, joka tarkoittaa, että firman työntekijät ovat kuin yhtiön karjalaumaa. Moni päätyy shachikuksi ja elää kuin eläin karsinassa. Se on minusta hullua! (”Sha” tarkoittaa yhtiöitä, ”chiku” eläimiä.)
4. Miten sinä palaudut työstäsi?
Kerran tai kaksi kertaa puolessa vuodessa pidän kolmen–viiden päivän loman. Joka viikko minulla on myös yksi tai kaksi vapaapäivää. Rentoudun yleensä parhaiten kuumien lähteiden äärellä. Meillä on monia kylpylöitä täällä Kyushun saarella. Käyn myös retkeilemässä ja olemme ystäväni mökillä.
5. Millaisia eroja on Tokion ja Fukuokan työkulttuurissa?
Tokio oli loistava paikka, kun olin parikymppinen. Työskentelin verkkojohtajana ja käynnistin oman firmani vuonna 2004. Samalla työskentelin osa-aikaisena muun muassa media- ja tuotantoyhtiöissä. Tokiossa on helppo tienata enemmän – ja kuluttaa rahaa yökerhoissa. Mutta siellä hyvinvointi kärsii ja terveys heikkenee helposti.
”Tokiossa on helppo tienata enemmän – ja kuluttaa rahaa yökerhoissa. Mutta siellä hyvinvointi kärsii ja terveys heikkenee helposti.”
Elämäni kaikilta osin oli Tokiossa stressaavampaa kuin se on nyt täällä Fukuokassa. Työskentelin aiemmin enemmän, ja tietenkin ansaitsin enemmän rahaa. Mutta silloin minulla ei ollut aikaa rentoutua eikä aikaa mennä luontoon, mutta nyt minulla on. Olen huomannut, että raha ei ole kaikista tärkein asia elämässä.
Työtahtini Fukuokassa on paljon hitaampi. Voin nyt paljon paremmin sekä fyysisesti että henkisesti, kun asun täällä Dazaifussa. Tämä on lähellä luontoa ja niin mukavan rauhallinen paikka.
6. Milloin päätit muuttaa takaisin Fukuokaan?
Tokio sopi minulle paremmin 20 vuotta sitten, mutta vuonna 2011 tsunami ja maanjäristys sekä Fukushiman ydinonnettomuudet koettelivat Japania ja erityisesti Tokiota. Ne saivat minut jo miettimään muuttoa.
Tammikuussa 2012 vuokrasin asunnon Fukuokasta. Sen jälkeen pendelöin paljon Fukuokan ja Tokion väliä, kunnes muutin tänne kokonaan vuonna 2013.
7. Miten Tokion ja Fukuokan hintatasot eroavat toisistaan? Kerro joku esimerkki.
Esimerkiksi osa-aikatyöstä, josta Dazaifussa maksetaan 6–7 euroa tunnilta, saa Tokiossa jopa 9–10 euroa.
Mutta toisaalta, kulut ovat täällä pienemmät. Muun muassa 40 neliömetrin asunnosta joutuu Tokion keskustan liepeillä maksamaan helposti yli 800 euroa kuukaudessa, kun taas Fukuokassa sen saa noin 350 eurolla.
”40 neliömetrin asunnosta joutuu Tokion keskustassa maksamaan helposti yli 800 euroa kuukaudessa, kun taas Fukuokassa sen saa noin 350 eurolla.”
Ruoka ja juoma maksavat suurin piirtein saman verran, kun ne hankkii marketista. Mutta ulkona syöminen on Tokiossa huomattavasti paljon kalliimpaa kuin Fukuokassa.
8. Mitkä ovat lempiruokiasi?
Niitä on paljon. Sashimi on todella hyvää, varsinkin mustekalasta ja makrillista. Meillä on paljon muitakin eri kaloja täällä Kyushulla ja saamme niitä helposti tuoreena.
Pidän myös tempurasta, joka on yksi Fukuokan pääruuista ja täällä paljon halvempaa kuin muualla. Myös perinneruokamme udon ja soba ovat suosikkejani.
9. Mistä unelmoit?
Haluan tehdä töitä aina enkä toivo siis täysin vapaata aikaa. Tein aiemmin enemmän töitä ja nyt työskentelen viitenä tai kuutena päivänä viikossa, mutta voisin vielä mielelläni ottaa yhden ekstravapaapäivän.
Kaipaan selkeää on–off-aikaa vapaan ja töiden suhteen. Haluaisin lisäpäivän ehdottomasti harrastuksilleni, kuten retkeilylle. Yksi suuri unelmani liittyy koulutukseen: olisi mahtavaa, jos Dazaifussa olisi taideyliopisto ja voisin olla mukana sen toiminnassa.
10 Mitä sinulla tulee mieleen sanasta ”Suomi”?
Ensimmäisenä tulee mieleeni joulupukki. Kuulin suomalaisesta joulupukista, kun olin 3-vuotias. Lisäksi minä, kuten kaikki japanilaiset, tiedän tietenkin Muumit, Marimekon ja Nokian. Olen kiinnostunut oppimaan lisää myös Väinämöisestä ja Kalevalasta, sillä kaikki jumaltarinat kiehtovat minua.
