”Sinulla on todelliset Muumi-hiukset” – ja muita tukkapaljastuksia Japanista

”Ihanaa, en ole koskaan saanut aiemmin leikata suomalaisen hiuksia.” Näin kampaaja iloitsi, kun menin leikkauttamaan hiuksiani. Aikansa hän kosketteli päätäni ja hiuksiani arvioivan näköisenä, ja totesi sitten:

”Sinulla on todelliset Muumi-hiukset. Onko kaikilla suomalaisilla näin pehmeät ja ohuet hiukset?”

Mmm… Muumi-hiukset. Siinäpä vasta ilmaisu.

Hiuksieni kutsuminen ohueksi toi mieleeni Filippiineillä tekemäni virheen: kävin hiusten suoristuksessa ja sen jälkeen tukkani on ohentunut puolella. Olen siis menettänyt valtavasti kuontaloani.

Tällä hetkellä päässäni on paljon pientä pehmeää sänkeä, kun uudet hiukset ovat alkaneet kasvaa.  Vauvan untuvaa, sanoi japanilainen kampaajani. Hauskasti japanilaisittain diplomaattisella tavalla. Täällä ei hirveästi kuule negatiivisia ilmaisuja. Muumi-hiuksetkin olivat hänen mielestään kohteliaisuus: japanilaiset fanittavat Muumeja.

Mutta kenellä Muumeista on hiuksia? Keskustelimme siitäkin ja kampaaja vertasi minua lopulta Pikku Myyhyn – jos vain pitäisin hiuksiani nutturalla.

Hänen kommenttiensa jälkeen aloin kaivata taas paljon niitä paksuja hiuksiani, jotka minulla oli vielä ennen opintovapaalle lähtöäni. Niissä ei myöskään ollut ihan niin paljon punapigmenttiä kuin tällä hetkellä. Suomessa niitä on kutsuttu runsaiksi ja karheiksi.

”Onko kaikilla suomalaisilla näin pehmeät ja ohuet hiukset?”

Hiuksiani leikattiin ja värjättiin; samalla sain älyttömän infopaketin japanilaisesta hiustenhoidosta. Olen aiemminkin maininnut blogissani, mutta japanilaiset naiset ovat mielestäni maailman tukkakuningattaria. Heidän hiuksensa ovat aina viimeisen päälle laitettu, kuten muukin olemus. Mutta ilmaiseksi se ei tule. Hiustuotteita käytetään vähintään yhtä paljon kuin kasvojenhoitotuotteitakin.

Kuulin kampaajalta, että moni paikallinen ja vierailija kärsii hiusvärin muuttumisesta Japanissa kovan veden vuoksi. Hänen mukaansa Japanin kovassa vedessä on mineraaleja, jotka tuovat punaisuutta hiuksiin tai lisäävät sitä, jos on taipumusta punaisuuteen. Aah, tämä selittääkin paljon, miksi Okinawalta saakka hiukseni ovat loistaneet entistä punaisempina.

Vaikka päähäni laitettiin matchan vihreä väriaine, sekään ei riittänyt tarpeeksi neutralisoimaan hiusteni väriä – joka auringossa hehkui kampaamokäynnin jälkeen entistä punaisempana. Kampaamon valoissa pidin kuitenkin uudesta hiusväristäni. Myös koko kolmen tunnin hinta, johon kuului leikkaus, väri, tee ja mahtava infopaketti, oli ällistyttävän halpa japanilaiseksi palveluksi: 66 euroa. Japanissa on ihanaa myös se, että täällä ei tarvitse miettiä tippausta, kuten monissa muissa Aasian maissa. Tippauskulttuuria kun ei ole.

Ennen kampaamoreissuakin saattaa tulla yllätyksenä joitakin asioita: kampaaja voi kieltäytyä leikkaamasta ulkomaalaisen hiuksia, jos tämä ei osaa vaikkapa japanin kieltä.

Nopeaan siistimiseen löytyy paljon tuhannen jenin kampaamoja (+verot päälle), eli paikkoja, joista saa leikkauksen alle kahdeksalla eurolla. Mutta näissä paikoissa käyvät enimmäkseen miehet. Leikkausaika on korkeintaan 15 minuuttia; siinä ehtii leikata minulta esimerkiksi vain otsahiukset. Ja toiminta on jotenkin robottimaista: maksu ensin automaattiin sisään, sitten mahdollinen jonotus ja kampaamotuoliin nopeasti.

10 muuta jännää hiusjuttua, joihin olen törmännyt Japanissa

1. Tavallisissa ruokakaupoissakin on älytön määrä erilaisia hiustenhoitotuotteita. Jopa pienessä lähikioskissa myydään arganöljyä, suoristavia aineita sekä muita erikoishiustuotteita. Tai eiväthän ne täällä ole erikoistuotteita (mutta Suomessa monia niistä saa vain kampaamoista).
2. Kauppojen hyllyillä on myös paljon hiusparfyymejä. Noin kymmenen hiustenhoitotuotteen jälkeen hiuksiin suihkautetaan vielä tuoksua.
3. Erilaiset tyviväriratkaisut käyvät hyvin kaupaksi. Mustia ja ruskeita kyniä, siveltimiä ja muita tyvivärejä on tarjolla japanilaisille hiusten ylikasvuun.
4. Melkein kaikissa shampoissa ja hoitoaineissa on mukana maininta ”suoristava vaikutus”. Olen ymmärtänyt, että kaikilla japanilaisilla ei olekaan luonnostaan sileät hiukset, vaan ne pitää tehdä sellaiseksi erillisillä aineilla.
5. Hiusnaamiot ovat yhtä suosittuja kuin kasvomaskit. Vähintään kerran viikossa, mieluiten kaksi–kolme kertaa viikossa pitäisi laittaa tehohoito päähän, suositteli kampaajani.
   
6. Japanilaisilla on itselläänkin paljon punapigmenttiä päässään. Se näkyy selvästi, kun he vaalentavat hiuksiaan. Siksi kampaamoissa sekä kaupoissa on tarjolla neutralisoivia ja tuhkanvärisiä tasoittajia. Tosin tällaiseen suomalaishiukseen kaupan tuotteet eivät ole toimineet lainkaan: olen saanut entistä punaisemmat hiukset, kun olen kokeillut japanilaista punapigmentin häivyttäjää.
7. Suihkuvesi on monen turistin mielestä arvaamaton. Facebook-palstoilla olen saanut lukea milloin siitä, että hiukset takkuuntuvat helpommin tai ne voivat sittenkin paremmin. Omat hiukseni imevät vedestä jotain kemikaaleja, sillä ne näyttävät taas niin punaisilta täällä Japanissa.
8. Hiuskorukauppoja on mielettömän paljon. Tietenkin, täällä on paljon myös asukkaita, mutta keskustassa melkein jokaisessa korttelissa on yksi asustekauppa. Myös baskereita ja muita hattuja myydään ja käytetään paljon.

   

9. Jokaisessa kampaamossa on tarjolla ”elvyttävää” ja ”hiusten kasvua vauhdittavaa” päähierontaa. Sitä pidetään yhtenä hiussalaisuutena, keinona kasvattaa vahvat hiukset nopeasti ja välttää ennenaikainen hiustenlähtö.
10. Tällä hetkellä kaikki harmaan sävyt ovat in Japanissa! Harmaavioletti, harmaavihreä ja harmaan sininen ovat suosittuja. Jonkun verran näkee myös korallinvärisiä hiuksia. Täällä Fukuokassa en ole kuitenkaan törmännyt niin paljon blondattuihin japanilaishiuksiin kuin esimerkiksi Tokiossa.

Otsatukkaindeksi tällä hetkellä:

Otsatukan leikkuuhinnat (euroissa)

1. Filippiinit 1 euro
2. Hongkong 1 euro
3. Mongolia 1,5
4. Laos 2
5. Intia 2
6. Myanmar 2,20
7. Taiwan 2,70 (sis. erikoisteen)
8. Sri Lanka 3
9. Indonesia 4
10. Vietnam 5
11. Malesia 6
12. Japani 7,80
13. Thaimaa 8
14. Australia 18
15. Singapore 20

EDIT 16.9.: Täsmennetty tyviväri-käsitettä.