Kolme yötä jouluun on, vaikka tuntuu, että olen elänyt täällä yhtä nousujohteista joulua koko ajan.
Takana on kolme Japanin-vuorokautta. Kolme sellaista taianomaista, pehmeää ja uteliasta päivää, jotka ovat olleet ihania yllätyksiä täynnä.
Tänään vietetään talvipäivänseisausta, joka tarkoittaa Suomessa vuoden lyhintä päivää. Mutta tälle Tokion-lomailijalle päivä on ollut yksi kirkkaimmista. Vähän jännittävä ja todella hauska. Hyvällä tavalla pitkäkin, vaikka aika tuntuu rientäneen tänään hujauksessa – niin kuin se yleensä menee iloisina päivinä.
Viime päivinä niin paikalliset Japanin-tuttuni että suomalaiset kaverini ovat kysyneet muun muassa, että mitkä Tokion ruokapaikat ovat suosikkejani.
Valitettavasti täytyy sanoa, että viimeisestä Tokion-matkastani ennen tätä nykyistä on kulunut sen verran aikaa, että en ole oikein muistanut lemppareitteni nimiä.
Kokeilen myös mielelläni uusia paikkoja – enkä ole koskaan saanut Japanissa huonoa ruokaa. Täällä Tokiossa on niin paljon ravintoloita, että niiden kaikkien testaamiseen ei loppuelämäni riittäisi, vaikka asuisin täällä pysyvästi. Joten en myöskään ole käynyt missään tokiolaisessa ravintolassa enempää kuin kerran.
Tokiolaisista teehuoneista sen sijaan olen tehnyt aiemmin jotain merkintöjä, ja niistä voin tarvittaessa listata nimellä joitakin suosikkejani.
Keskellä vilkasta Harajukua
En millään olisi uskonut, että kolme ensimmäistä joululomani päivää ovat täynnä näin upeita elämyksiä. Ihokarvani ovat nousseet lähes jatkuvasti pystyyn innostuksesta. Olen puhunut japania ja oppinut uusia juttuja etenkin rakkaasta teeharrastuksestani.
Pääsin tänään kokeilemaan yhtä teehen liittyvää superelämystä, joka nousi heti Tokion-lempparikseni. Tähänkin tilaisuuteen tosin liittyy kiinnostavia ihmisiä, joiden seura on tärkeä osa kokemusta ja teki päivästä ikimuistoisen. Mutta uskon, että tämä löytö voisi kiinnostaa muitakin Tokion-kävijöitä ja varsinkin hyvän ruoan sekä teen ystäviä.
Ystäväni kutsui minut seuraansa afternoon tea -paikkaan Harajukuun, joka tunnetaan etenkin värikkäästä ja vilkkaasta kävelykadustaan. Takeshita-dorista. Sen kadun olen kävellyt monta kertaa päästä päähän, enkä ole tiennyt aiemmin, millainen rauhallisuuden mekka löytyy sen vierestä.
Kannattaa ainakin vilkaista Togo-pyhäkkö Harajukussa ja sen ympärillä oleva Togo Kinenkan, jossa voi nauttia mielettömän herkullisen teekattauksen japanilaisen puutarhan maisemissa. Harajukun asemalta sinne kävelee viidessä minuutissa.
Syksyinen superherkkukattaus
Pöytävarauksemme alkoi yhdeltä päivällä. Kattaus oli sen verran runsas, että lähdimme ulos vasta auringonlaskun aikaan. Ihastelimme kolmannesta kerroksesta puutarhaa, jossa on nyt kauniit ruskan värit. Keväällä siellä voi ihailla kirsikkapuiden kukintaa.
Pimeällä en enää saanut kunnon kuvia japanilaisesta puutarhasta, mutta vakuutan, että se on hurmaava ja sitä voi käydä katsomassa Harajukun-retken ohessa ilman iltapäiväteetäkin.
Hyvällä tuurilla Togo Kinenkanissa pääsee näkemään hääpareja, ja siellä vietetään paljon muitakin erilaisia juhlia.
Mutta se japanilaistyylinen iltapäivätee. Siitä olen täysin myyty.
Pöytäämme tuotiin toinen toistaan värikkäämpiä ruokia, jotka on tehty paikallisista raaka-aineista. Kattaukset oli koristeltu syksyiseen teemaan sopivaksi. Ruskan punaisilla lehdillä, kultahippusilla ja muilla yksityiskohdilla.
Suolaisista makupaloista löytyi muun muassa ankeriasta ja kasvispiirakkaa. Makea osasto oli puolestaan melkoista makujen ja rakenteiden tykitystä: hojicha-suklaata, mansikkadaifukua, pistaasimacaroneja, skonsseja sekä paljon muuta.
Ai niin, kaikkia en ehtinyt enkä jaksanut maistaa, joten laukusta löytyy vielä kotiinpakattuja keksejä.
Teekattauksen hinta on noin 55 euroa tämän päivän kurssilla laskettuna. Hinta voi kuulostaa korkealta, mutta japanilaiseen huippuravintolaan verrattuna se ei ole lainkaan sitä.
Laatu ja puitteet ovat ylelliset: kattauksesta ja ympäristöstä saa silmänruokaa, mutta tietenkin runsaasti erilaisia paikallisia makuja sekä täydellisen palvelun.
Kannattaa varata paikka etukäteen, mikäli haluaa kokea tällaista lomaluksusta Tokiossa.
Todellinen yllätys pöydässämme
Niin, ja sitten vielä siitä teepuolesta. Tässä konseptissa juomavalikoima on mietitty tarkkaan: tee tulee kagoshimalaiselta Wakoen-tuottajalta, joka on palkittu monta kertaa korkealuokkaisista tuotteistaan.
Viimeksi tänä syksynä Wakoen sai kansainvälisen palkinnon mustasta teestään. Ja täytyy sanoa, että vaikka en ole mustan teen kanssa parhaita kavereita, tänään sekin tee sopi täydellisesti iltapäiväteen seuraan. Se on myös yllättävän pehmeää ja hieman makeaa.
Joissakin samantyyppisissä teekattauksissa olen hieman pettynyt siihen, että runsaan herkkupuolen kyytipoikana nautitaan vain yhtä teetä. Mutta tässä paikassa nautitaan erilaisia teejuomia: mustasta oolongiin, inkivääristä yuzu-mausteiseen vihreään teehen ja syvähöyrytettyyn fukamushichaan, josta tuli päivän teesuosikkini.
Tee ei loppunut kertaakaan kupeistani ja kaikki maistuivat täydellisiltä. Juomaa tuotiin heti lisää uudessa astiassa, kun kupin pohja alkoi näkyä.
Päivän kohokohtana täydellisen kattauksen lisäksi oli kuitenkin ne ihmiset, joiden seurassa vietin keskiviikkoni. Viisi todellista teen ystävää.
Yllättävintä oli se, että pöydässämme istui juurikin Wakoen-teeyrityksen puheenjohtaja. Kolmannen sukupolven teeyrittäjä Daisuke Horiguchi (pääkuvassa), joka oli niin sydämellinen ja nöyrä, että oli jopa välillä vaikea muistaa kenen seurassa sain tämän Japanin – vai peräti koko maailman – upeimman iltapäiväteen viettää.
Ruokalistaan oli kirjoitettu ”One in a lifetime”. Sellaiseksi tämä päivä, etukäteisjouluaattoni, todellakin jää muistoihini.
Ehkäpä vielä joskus pääsen kokemaan lisää Wakoen-elämyksiä ja vierailemaan Horiguchin perheen teefarmilla Kagoshimassa. Sellainen toive meni heti tämän onnistuneen keskiviikon jälkeen bucket-listalleni.
Huomio! Iltapäivätee on hankittu ja nautittu kokonaan omalla rahalla.
1 comment