Onko kenelläkään muulla niin, että kirjojen lukeminen vaatii tietynlaisen ajan tai paikan?
Tai molemmat?
Viime vuosina olen innostunut lukemisesta aina lomilla, joilla menen lämpimän auringon alle.
Vapaa-ajalla jaksan keskittyä kirjoihin vain silloin, kun pääsen lukemaan niitä ulos.
Vaikka kyseessä olisi kuinka jännä teos, en malta lukea sitä koskaan sisällä. En edes harmaana sadepäivänä. Lukuhetki tarvitsee vähintään oman parvekkeen, mieluiten puiston tai merenrannan.
Kahdeksan kuukauden aikana luin yhteensä 36 kirjaa. Se tekee noin 4,5 kirjaa kuukautta kohti.
Mutta todellisuudessa lukemiseni keskittyivät kolmelle kuukaudelle:
ensimmäiselle sapattikuukaudelle eli syyskuulle 2019 Balkanille, tammikuulle 2020 Uuteen-Seelantiin ja huhtikuulle 2020 Fukuokaan. Se tekee 12 kirjaa kuukaudessa.
Näissä lukukuukausissa oli aurinkoa – ja tarpeeksi intoa sekä levollisuutta lukemiseen.
Kuuntelinpa tänä aikana myös elämäni ensimmäisen äänikirjan. Aiemmin olin jättänyt äänikirjat kesken yleensä sen vuoksi, että lukijan ääni ei miellyttänyt. Tai minulla ei vain ollut sellaista aikaa, jolloin olisin voinut keskittyä kunnolla äänikirjaan.
Nyt olen huomannut, että äänikirja on parasta rentoutumista juuri ennen nukahtamista, kun voi loikoilla ja keskittyä täysin kirjan sisältöön.
Mutta parasta on kirjan lukeminen. En enää kaipaa fyysistä paperikirjaa enkä edes tablettia, sillä olen oppinut lukemaan kirjoja kännykältä.
Käytin pitkään kirjaston e-palvelua ja luin sieltä vähän sellaistakin, jonka sain helposti käteen. Ostin myös yhden e-kirjan Elisan palvelusta.
Huhtikuussa otin käyttöön BookBeatin kokeilujakson, ja jäin sen jälkeen maksavaksi asiakkaaksi.
Netflix ei jäänyt elämääni ainakaan toistaiseksi. Lehtiäkin olen ostanut ja lukenut hävyttömän vähän kahdeksan kuukauden aikana.
Televisiosta katselin uutisia muutaman kerran Japanissa, sekä pari elokuvaa lentokoneessa.
Elokuvissa kävin vain kerran kahdeksan kuukauden aikana ja katsoin Pikku naisia -leffan (ja odotan jo, että pääsen elokuviin!).
Joten kirjapalvelun 16 euron kuukausimaksun maksan mielelläni, että pääsen uutuuskirjojen ja vanhojen tuttujen teoksien pariin.
Jotenkin silti luulin, että olisin lukenut nyt paljon enemmän kirjoja, koska vapaatakin oli niin paljon.
Mutta toisaalta Japanissa elämä oli hauskalla tavalla intensiivistä. Ja 36 kirjaa on kuitenkin paljon enemmän, mitä luin edellisen vuoden aikana täällä Suomessa yhteensä.
En ole listannut kirjojani mihinkään paremmuusjärjestykseen, mutta voisin nostaa sieltä muutaman mainion lukukokemuksen.
- Hengästyttävän intensiivinen! Laura Lindstedt: Ystäväni Natalia
- Kaunis ja herkkä tarina! Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat
- Herättää matkakuumeen! Liza Marklund: Helmifarmi
- Japani-fanille! Heikki Valkama: Laserjuuri (äänikirja)
- Kielellistä lahjakkuutta! Antti Rönkä: Jalat ilmassa
- Takuuitku! Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
- Nopea ja Japani-must! Sayaka Murata: Lähikaupan nainen
- Romantiikan kaipuuseen! Josie Silver: Tule takaisin
- Kevyt, mutta silti herättää ajattelemaan! Riikka Suominen: Suhteellisen vapaata
- Helppo ja hauskakin, vaikka syke nousee! Liina Putkonen: Palava poika
- Heikki Valkama: Pallokala
- Heikki Valkama: Tulikukka (äänikirja)
- Liza Marklund: Punainen susi
- Agnes Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia
- Pauliina Rauhala: Synninkantajat
- Pajtim Statovci: Bolla
- Liina Putkonen: Jäätynyt tyttö (äänikirja)
- Jill Santopolo: Kun sanat eivät riitä
- Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta
- Un-Su Kim: Tappajat
- Carolina Setterwall: Toivotaan parasta
- Essi Ihonen: Ainoa taivas
- Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja
- Leah Meecer: Kun kerran kohtasimme
- Raakel Lignell: Älä sano, että rakastat
- Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet
- Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin
- Robin Sharma: 5 am club
- Édouard Louis: Ei enää Eddy
- Cecelia Ahern: Loppusanat
- Sirkka-Liisa Ranta: Suomalainen teekirja
- Reijo Laatikainen: Taltuta lievä tulehdus
- Marja Borelius: Bliss
- Tommy Hellsten: Enää en pelkää
- Manu Tuppurainen: Erkka – Elämän peliä
- Monica Luukkonen: Buddhan hipaisu
Postauksen kuvat ovat Helsingin Katajanokalta, jossa on rakenneltu kevään 2020 aikana näitä kivimuodostelmia.
Näissä maisemissa luin loppuun Palava poika -kirjan.
1 comment