Takamiya Minamin puutarha Fukuokassa: rauhaa, kauneutta ja täydellinen lounas

Asioita, joita kaipaan aina Japanista ja haluaisin niitä lisää elämääni Suomessakin:

• hyvä tee kahvilassa
• hyvä ruoka ravintolassa ilman että siitä pitää maksaa itsensä kipeäksi (hintaominaisuus pätee teekohtaankin)
• japanilaisen puutarhan visuaalisuus ja zen

Kaikkia näitä juttuja sekä muita kaipaamiani asioita saan nautiskella nyt yllin kyllin Japanin-reissullani. Mutta voisi puhua melkein lottovoitosta, kun saa kokea nämä kaikki kolme yhtä aikaa.

Teetä ja ruokaa japanilaisen puutarhan äärellä. Ai, että. Tätäkin olen kaivannut, että joku parittaisi ruoan ja vihreän teen. Että pääsisi ravintolaan, jossa hovimestari siirtää tuolin takamukseni alle ja taittelee valkoisen ruokaliinan syliini. Ja tarjoilee makuja, joita en ole koskaan aiemmin maistellut – en ainakaan teen kanssa paritettuna.

Täydellinen lounas, jota on kyllä nyt vaikea muiden ravintoloiden päihittää.

Fukuokan 5 japanilaista puutarhaa

Japanilaisten puutarhojen ystävänä olen vieraillut kaikissa Fukuokan japanilaisissa puutarhoissa. Vuorotteluvapaallani 2019–2020 kävin suosikeissani useamman kerran ja nautin yleensä reilun kolmen euron matchakupposen siellä samalla, kun ihastelin puutarhan upeita näkymiä.

Hakatan vilkkaalla alueella sijaitsevasta Rakusuien-puutarhasta tuli tuolloin suosikkini. Myös Ohori-puiston puutarhassa tuli ihmeteltyä sen kauneutta. Rauhallisilla asuinalueilla sijaitsevissa Shofuenin– ja Yusentein-puutarhoissa olen päässyt vierailemaan.

Vuonna 2022 Fukuokaan avattiin uusi puisto, Takamiya Minamin puutarha. Tällä kertaa kävin katsastamassa sen ja ihastuin erityisesti sen teepainotteiseen lounaaseen.

Hyvät sukat jalkaan

Former Takamiya Kaijima Residence on yksi Fukuokan arvokkaimmista perinteisistä rakennuksista. Yli sata vuotta vanhaa rakennusta lähellä Fukuokan Nishitetsu Takamiya -asemaa ympäröi vehreä puutarha. Talolla on mielenkiintoinen historia, mutta en lähde nyt sen kertomisella tylsistyttämään.

Puutarhaan pääsee ilmaiseksi ympäri vuoden. Tosin se ei tällä kertaa yllättäen tehnyt suurta vaikutusta visuaalisuudellaan. Siellä on toki kivoja polkuja ja vihreyttä. Puutarhan rauha tarttuu jokaisella askeleella ja tunnen hengitykseni tasaantuvan ja mieleni tasoittuvan. Metsän keskellä on iso teehuone, jota voi varata etukäteen.

Samoin Takamiya Teien Saryo -ravintolaan pitää tehdä ennakkovaraus, onpa kyse lounaasta tai iltapäiväteekattauksesta.

Vanhan ravintolan käytävät sekä salit upeine ristikkoikkunoineen ja puukattoineen ovat hengästyttävää katsottavaa. Kauniita yksityiskohtia riittää eikä oikein tiedä, pitäisikö katsoa ylös vai alas vai sivulle. Tietenkin joka suuntaan.

Ohitamme lukuisia huoneita, joista yksi on talon oma teesalonki. Siellä voi nauttia iltapäiväteetä sohvilla tai baaritiskillä, jos onnistuu saamaan varauksen.

Kengät jätetään jo ulko-ovella pois ja sisälle hipsutellaan sukkasilleen. Tämä on yksi tärkeä sääntö Japanissa matkailevalle: että jalassa on aina sukat, ehyet sukat, sillä kengät saatetaan pyytää poistamaan ravintoloiden lisäksi joissakin temppeleissä ja museoissa.

Neljä erilaista teetä

Ravintolan menu oli vaihtunut jo syksyisemmäksi. Se tarjosi paikallisia makuja, joihin oli yhdistetty paikallisia teelajeja muun muassa Yamen ja Kagoshiman teealueilta.

Alkuun tarjoiltiin kaunis lautanen kauden kasviksia ja mietoa senchaa. Välissä tuli pieni kuppi grillattua kalaa ja minishotti voimakasta, syvähöyrytettyä chiran-teetä, jota olisin kyllä voinut maistella pidempäänkin. Se raikasti kivasti suun ja valmisti makuaistit pääruokaan.

Pääruoaksi sai lounaslistalta valita kalaa tai lihaa; otin punaisen kalan, joka oli ongittu Itoshimassa. Sen kyytipojaksi saimme genmaicha-teetä.

Kaikki ruoat olivat jälkiruokaa lukuun ottamatta erinomaisia. Teestä puhumattakaan ja niiden komboista. Mitä makupareja!

Pieni bataattikuutio ei niinkään lopussa enää lämmittänyt, vaikka en ympärillä oli makea tuorejuustokastike. Sen sijaan jälkiruokatee hojicha, paahdettu vihreä tee, oli oikein maukasta. Toisaalta, tuollainen ateria olisi toiminut ilman jälkkäriä.

Vaikka no, onhan se kiva saada pieni makiainen hyvän lounaan lopuksi.

Kun ruokaan yhdistää paikan tarjoilutason ja puutarhanäkymät, tuntuu kuin olisi viettänyt keskipäivän hemmoteltuna prinsessana.

Teelistat kehiin!

Koko setti maksoi 24 euroa. Se on japanilaisen ystäväni mukaan kova hinta paikallisesta lounaasta, mutta ottaen huomioon paikallisten raaka-aineiden käytön ja teejuomien tarjoilun hinta on lopulta kohtuullinen. Suomalaiseen huippuravintolaan verrattuna hinta on jopa edullinen.

Tällaista saisi olla Suomessakin enemmän: että ruokalista olisi suunniteltu niin, että siihen voisi yhdistää teetä. Yleensä kun meillä näkee menuja, joihin on paritettu vain sopivat viinit.

Pieni vinkki vaan kotikaupunkini suuntaan: milloin joku oululaisravintola ottaisi tästä kopin ja lähtisi rakentamaan sopivan teelistan ruokamenunsa oheen?