Japanissa vietetään tänään maanantaina (14.10.2024) kansallista vapaapäivää, Sports daytä. Vapaapäivän vietto näkyi edeltävänä viikonloppuna muun muassa liikenneruuhkina Fukuokassa ja sen lähettyvillä.
Vietin eilen sunnuntaina kaksi tuntia bussissa. Matkaa kohteeseen oli 50 kilometriä. Yleensä tuo matka sujuu 50 minuutissa,
Mutta mikäs siinä oli matkustaessa sunnuntaiaamuna ilmastoidussa bussissa, josta löytyi wifikin. Tutkailin tulevan päiväretkikohteeni paikkoja ja valitsin sieltä suosikkejani, sillä en ehtinyt sitä aiemmin tehdä.
Edelliseltä reissulta muistin, että päivässä ei kovin montaa paikkaa ehdi katsastaa. Vaikkakin osa Yamen kohteista on minulle entuudestaan tuttuja. Mutta teefanin unelmakohteessa keskityn mieluusti kunnolla muutamaan paikkaan kuin ryntäilen kiireessä sinne tänne.
Aina voi tulla takaisin, kuten tulen tänne rakkaaseen Fukuokaankin vuosi toisensa jälkeen.

Yame on laajalle levinnyt kaupunki Fukuokan prefektuurissa, Kyushun saarella. Se on erityisen tunnettu vihreästä teestään, jota kutsutaan myös Yamechaksi. Alue tuottaa melkein puolet koko Japanin gyokurosta, joka on yksi arvokkaimpia teelaatuja.
Täälläpäin teematkailijalla on syytä olla auto allaan, sillä kohteen sijaitsevat useiden kymmenien kilometrien päässä toisistaan ja paikallislinjat kulkevat harvoin. Onneksi Yamessa minua odottavallani ystävälläni oli auto allaan. Joskus Yamessa on tarjolla myös ohjattuja teekierroksia, kerrotaan kaupungin nettisivuilla.
Lokakuun vihreys teepelloilla on uskomaton näky. Autotiet kaartelevat symmetrisesti aaltoilevien viljelmien välissä ja tuntuu, kuin teepellot jatkuisivat loputtomiin.
Samanlainen, mutta vieläkin hurmaavampi näkymä on Yamen Chuo Tea Garden -tasanteella, jossa teeviljelmien maisema jatkuu aina mereen ja vuorijonoihin saakka.
Tämä on toinen kertani tällä näköalatasanteella, ja lähes liikutun edelleen maisemista. Viimeksi näin ne auringonlaskun aikaan. Nyt taivas hehkuu sinisenä ja aurinko lämmittää, lämpöä on melkein +30 astetta.
Tasanteelle pääsee autolla; useimmilla muilla viljelmillä olen kiivennyt vastaavalle näköalatasanteelle. Täällä on myös kiva teekauppa, josta voi ostaa mukaan teetä ja teeherkkuja.

Yamen keskusteepuistosta on noin 25 kilometrin matka Yamen teemuseoon Hoshinon kylään (Cha no bunkakan). Matka kulkee viehättävien pikkukylien, vuoristojen ja metsikköjen läpi. Bambupuita, riisipeltoja, teeviljelmiä. Vihreyttä vilisee silmissä.
Matkaan menee melkein tunti autolla.
Perillä odottaa teeystävän todellinen tietopankki ja temmellyskenttä. Lounaaksi voi valita vihreä tee -nuudeleita, currya, salaattia… Jälkiruoaksi on matchajäätelöä, leivonnaisia ja tietenkin teetä.
Valitsen gyokurosetin, jossa teelehdet suositellaan syötäväksi soijakastikkeen kanssa juomisen jälkeen. Yhdestä noin neljän euron teesetistä saa ainakin neljä haudutuskertaa.
Vihreä tee -curryn ja tämän shizuku-tyylin tee-elämyksen jälkeen alan olla jo hieman teehuppelissa. Mutta museon paras osuus on vasta edessä – ja lisää teetä tiedossa. Käymme myös teemyymälöissä, joissa tarjotaan tietenkin ensimmäiset kupit teetä ilmaiseksi.

Hoshino-kylän teemuseossa pääsee kokeilemaan itse teenvalmistusta. Teelehtiä voi rullailla käsin tai sitä voi paahtaa ja tehdä itse hojichaa. Valitsin matchateen jauhamisen – ja olipa se jännää, mutta myös kovaa työtä.
Vihreä matchajauhe on samasta teekasvista, Camellia sinensiksestä, lähtien kuin muutkin teet. Muutama viikko ennen sadonkorjuuta teepensaat varjostetaan, sen jälkeen ne höyrytetään. Nämä prosessit antavat matchalle sen kauniin vihreän värin ja voimakkaan umamisen maun.
Välissä on muitakin juttuja, joita tehdään teenlehdille ennen niiden päätymistä matchaksi, mutta skippaan nyt muutaman vaiheen kertomisen.
Museossa pääsin kokeilemaan, miten vanhalla kivimyllyllä jauhetaan syvänvihreistä tencha-lehdistä matchaa. Tuolla perinteisellä tavalla kestää noin tunnin jauhaa 30–40 grammaa matchaa. Minä sain jauhaa annoksen yhteen matchakuppiin.

Työpajan avustaja kävi monta kertaa sanomassa, että pitäisi vääntää myllyä hitaammin. Teenlehtien jauhamisessa ei ole syytä tuottaa liikaa lämpöä, sillä se voi pilata kirkkaan vihreän värin. Mutta kun myllyn pyörittäminen on raskasta, ja haluan nähdä äkkiä tuloksen.
Hämmennyn, kuinka tummista teenlehdistä saa aikaan niin kirkkaan vihreää jauhetta. Tätä jauhatustapaa käytetään enää harvoin, ja teeyhtiöt ovat siirtyneet modernimpaan tapaan.
Kun teen matchan jauhamistani lehdistä, mietin, onko teeni aavistuksen makeampaa kuin yleensä. Hieman parempaa kokonaisuudessaan. Muistan taatusti vielä pitkään, miltä maistui paras matcha – itse jauhettu sellainen – Fukuokan auringon alla.
Vinkki! Teematkailijan lisäksi Yamesta löytyy elämyksiä varsinkin käsityöihmisille ja vanhojen perinnetaitojen arvostajille.






























3 comments
Teeviljelmillä käynti Japanissa olisi mahtava kokemus. Sri Lankassa sellaisella käytiin ja sekin oli kiinnostavaa, mutta tuolla se olisi vielä astetta hienompaa!
Ehkäpä joku kerta vielä vierailette japanilaisella teeviljelmällä. On tosiaan erilainen fiilis kuin Sri Lankassa.