Fukuoka. Tämän japanilaiskaupungin nimeen kätkeytyy kaksi sanaa:
- fuku = onnellisuus
- oka = kukkula
Kaupunki on nimensä veroinen. Onnellisuuden kukkula.
Tosin paikallinen ystäväni muistuttaa aina, että onnellisuus ei ole suoraviivaista. Se on kuin kuoppainen ja mäkinen tie. Se tulee ja menee aalloissa.
Fukuokan kaupunkikuva on äkkiseltään katsottuna erittäin harmaa. Etenkin sadepäivinä.
Kerrostalot ovat silloin likaisen ruskeita. Meri vaahtoaa mitäänsanomattoman harmaana. Kaupunki saattaa tuolloin näyttäytyä jopa tylsältä.
Ihmiset kulkevat nopeasti sateenvarjojen alla paikasta toiseen ja kaduilla on ihmeen tyhjää.
Mikä onkaan hauska hetki seikkailla kaupungin kapeilla kujilla.
Silloin voi tehdä todellisia löytöjäkin, jos ei pelkää kastumista.
Luulin jo bonganneeni kaikki kaupungin japanilaiset puutarhat, jossa on teehuone.
Fukuokan japanilaiset puutarhat, joissa olen käynyt:
Mutta lokakuisena sadepäivänä istuin kahvilassa keskellä fukuokalaista lähiötä ja kuulin sanan Shofuen. Se on niin ikään japanilainen puutarha täällä Fukuokassa.
Shofuenin puutarha on sateisena päivänä lähes tyhjä. Yhdessä nurkassa häärii pari naista sateenvarjoineen ja niiden takaa paljastuu pariskunta, joka on tullut ottamaan kuvia puistoon.
Valtavat havupuut ja vaahterat reunustavat puutarhan kävelyreittejä. Välillä on kylttejä, joissa lukee ”kävelethän kivillä merkittyä reittiä pitkin”.
Puutarhaan on rakennettu kivien ja puiden avulla Fuji-vuorta muistuttava maisema.
Sadepäivän innokkaat hyttyset iskevät kimppuuni. Sadetakki suojaa sateelta, mutta sen alla on paikoitellen nihkeän kuumaa. Fukuokan kosteus ja yli 20 asteen lämpö eivät ole hyvä yhdistelmä sellaisen sadetakin kanssa, joka ei hengitä.
(Hei Marimekko, viesti teille: voisiko sadetakkejanne kehittää?)
Välillä kova tuuli kuitenkin yllättää ja saa aikaan vilunväristyksiä. Shofuen tarkoittaakin ”männyn ja tuulen puutarhaa”.
On matchakupin aika!
Shofuenin puutarhassa on useampi teehuone. Joissakin niissä on jo hassuja Halloween-koristeita.
Yhdessä kyltissä pahoitellaan, että lokakuussa kymmeneen prosenttiin nostettu arvonlisävero on nostanut myös matchan hintaa.
Aiemmin 300 jenin matcha maksaa nyt 400 jeniä eli noin 3,30 euroa. Puhdas lähimatcha söpöine teekarkkeineen (wagashi) on silti edullinen esimerkiksi Suomen hintoihin verrattuna.
Riisun häpeillen märät lenkkarini ja pesen kädet ison teehuoneen ensimmäisessä nurkassa olevassa pesupisteessä.
Tässä sadelookissa ja -olossa melkein iloitsen, että olen teehuoneen ainoa asiakas. Saan valita oman nurkkaukseni. Tämä päätalo on suuri ja siellä on monta huonetta.
Istahdan puutarhanäkymien eteen ja siemailen matchaani rauhallisesti, vaikka tarkoitus olisi juoda se muutamalla hörpyllä.
Samalla toivon, että sateessa kihartuneet hiukseni ja läpimärät vaatteeni kuivuisivat nopeasti.
En malta kiirehtiä, sillä tykkään niin paljon tästä maisemasta ja hetkestä.
Sadepäiväkin voi olla todella kaunis ja nautinnollinen. Onnellisuuden kukkulalla.
Pian kuulen hidasta liikettä takanani. Paikallinen papparoinen kulkee kävelykepin kanssa ja tervehtii minua englanniksi.
Hän kysyy, saako liittyä samaan huoneeseen. Hän pistää kepin nojaamaan seinää vasten ja ottaa päästään hattunsa, jonka hän laittaa kepin päähän.
Välillä minusta tuntuu, että olen reissuillani pappamagneetti. Toiset vetävät puoleensa lapsia, mummoja tai koiria, minä vedän pappoja. Ja nautin kyllä tästä kunniasta. Pappojen kanssa on kiva porista.
Teehuonepappa kertoo onnellisena, että mäen päällä sijaitsevaan puutarhaan vievät jyrkät ja pitkät portaatkaan eivät ole ongelma, sillä tälle kukkulalle pääsee myös hissillä. Ikäänsä hän ei kerro, mutta veikkaan hänen olevan lähemmäs 80-vuotta.
Seniori sanoo myös, että hän käy jokaisena päivänä puutarhassa juomassa kupin teetä ja ihastelemassa luontoa. Joskus naapurusto järjestää siellä omia juhliaan ja hän käy jopa kaksi kertaa. Pääsymaksu puutarhaan on aikuisilta 100 jeniä ja eläkeläisiltä 50 jeniä.
Siinäpä onkin eläkkeelle mainio bucket list: nauttia lempijuomaa lempipaikassa kerran päivässä.
Tai tehdä mitä tahansa suosikkijuttuja joka päivä. Mielellään suosikkimaisemassa.
Viisas seniori.
Mutta miksipä odottaa eläkkeelle?
No comments
Kiitos näistä virkistävistä päivityksistä! Jäin miettimään “Fukuokan japanilaisia puutarhoja”. Kun Japanissa kerran on, eikö kyseessä ole pelkkä puutarha? 🙂 Vrt. kiinalainen ravintola Kiinassa lienee pelkkä ravintola, suomalainen järvi Suomessa jne. 🙂
Hei! Oikein mainio kysymys.
Fukuokan matkailuesitteissä puhutaan juuri näistä puutarhoista ’japanilaisina’.
Google maps esimerkiksi löytää tästäkin kaupungista monia muita julkisia puutarhoja, mutta sitten on nämä neljä suurta, yleisölle avoinna olevaa japanilaista puutarhaa. Ne on suunniteltu tiettyjen elementtien mukaan ja tarkoituksella aidattuja paikkoja.
Toivottavasti tämä selvensi hieman asiaa. 🙂
KIITOS, aamunavaus taas loi eteeni fantastisia kuviasi …… seuraavia innolla odotelleen 🙂
Tervehdys Nojatuolimatkalainen.
Olipa kiva lukea kommenttisi. Näitä kuvia otan kyllä mielelläni ja mukava kuulla, että tunnelma välittyy sinne ruudun toisellekin puolelle.
Hyvää lokakuun jatkoa ja etenkin mainioita nojatuolihetkiä. 🙂