Japanin piilotettu helmi: iki-ihana Iki-saari

Olen rakastunut. Täysin myyty. Se ei ole mitään uutta täällä Japanissa. Olen rakastunut ja rakastanut täällä enemmän ja vähemmän. Särkenyt sydämeni monesti, ja saanut paikattuakin sen useamman kerran.

Olen ikävöinyt niin, että se tekee kipeää ja kipeäksi. Olen rakastanut niin, että sisimmässäni kiehuu ja myllertää onnellisuushormonien virta. Elimistö on ollut sekaisin ensihuumasta ja kaikesta ihanasta, kuin päässäni olisi ollut vaaleanpunaiset lasit.

Nuo vaaleanpunaiset lasit silmilläni olen kulkenut viime päivät Japanin ihastuttavalla Iki-saarella. Enkä tiedä, mistä aloittaisin tämän upean saaren tarinan kertomisen. Viikonlopussa on tapahtunut niin paljon ja vastaan on tullut upeita ihmisiä.

Kertoisinko ensimmäisenä lauttamatkasta tänne? Siitä, joka oli maailman keinuttavin ja teki merisairaaksi, mutta samalla niin onnelliseksi, sillä sateisen ikkunaruudun takaa näkyi pomppiva delfiinijono? Tai ainakin niin minulle tarkkasilmäiset sanoivat; itse näin korkeintaan yhden delfiinin. Vai oliko se sittenkin vain sitä muistuttava aalto?

Siinä lautan huuruisen ikkunan ääressä oli niin paikallista taaperoa kuin isovanhempaa huokailemassa tuota näkyä. Osa makoili lattioilla koko matkan ajan; olihan lautalla tuollaisia isoja lepäilylattioita, joissa otetaan kengät pois ja vaikkapa nautitaan eväistä.

Nagasakin prefektuuriin kuuluva Iki-saari (Iki no shima) on pyörinyt ajatuksissani jo vuosien ajan. Saarelta kotoisin oleva ystäväni mainitsi joskus, että Ikin vesi on turkoosimpaa kuin missään muualla ja rantojen hiekat kirkkaan valkoisia. Paljon ei tarvitse markkinoida tuollaista paikkaa ja olen valmis seikkailuihin.

Kooltaan saari on noin puolet pienempi kuin Perämeren rakas Hailuoto. Ikillä asuu noin 28 000 asukasta. Fukuokasta saarelle pääsee nopealla aluksella tunnissa, ja hitaammalla lautalla noin kahdessa ja puolessa tunnissa. Lauttamatkasta maksoin 17 euroa ja nopeamman aluksen kyydistä 35 euroa.

Matkustamisessa kannattaa varautua peruutuksiin, sillä Genkai-meren sää on arvaamaton. Lentämälläkin saarelle pääsee emoprefektuuri Nagasakista ja Fukuokasta.,

Tarkoitukseni oli viettää saarella melkein viikko, mutta aikataulut saattavat reissussa joskus muuttua ja siksi menin Iki-saarelle tällä kertaa vain viikonlopuksi. Ehdottomasti haluan palata uudestaan ja pidemmäksi aikaa.

Majoituin Iki Island Hub -hotellissa, joka sijaitsee lähellä Gonouran lauttaterminaalia. Ilman matkatavaroita tuo 1,5 kilometriä hotellille olisi mennyt kävellen. Bussillakin olisi päässyt ja se maksaa reilun euron, mutta otin taksin ja maksoin siitä 650 jeniä eli noin neljä euroa.

Söpö, minimalistinen hotelli on korjattu moderniksi hubiksi, josta löytyy rutkasti myös coworking-tilaa. Rouhean betoniset lattiat ja seinät yhdistyvät japanilaisiin liukuoviin ja -ikkunoihin. Kadulta kuulee selvästi äänet hotellihuoneeseen, mutta eipä tuolla yöllä monia autoja kulkenutkaan.

Jotkut izakayat ovat auki keskiyöhön tai vähän myöhempään, mutta niistäkään ei meteliä pahemmin kuulunut. Toisinaan Gonouran kaduilla kulkiessani mietin, että olenko saapunut aavekaupunkiin. Ihmisiä näkyi vähän. Lähikauppa meni kiinni kuudelta lauantaina ja piti sunnuntaina ovet säpissä, eikä tältä alueelta löytynyt ympärivuorokauden auki olevaa konbinia.

Konbini-kioskeja on Iki-saarella yhteensä neljä, kerrotaan opaskirjassa. Rahaa saa varata ostoksille mukaan, sillä monessa ravintolassa, taksissa, linja-autossa ja lähikaupassa voi maksaa vain käteisellä.

Hotellin läheltä löysin muuten todellisen aarteen, Nomoto-sushiravintolan, jossa paikallinen pariskunta tarjoili erilaisia kalanigirejä sekä Iki-lihaa ja kaatoi teetä kuppiini melkein jatkuvalla virtauksella.

Ajiyoshi-ravintolassa puolestaan päädyin pelkästään saaren kuuluisaan lihaan, ja mukana tuli myös saarella tehtyä tofua. Se vasta olikin täyteläistä, ja kymmenen pistettä myös Iki-saaren grillatulle naudanlihalle.

Ikimuistoinen Tatsunoshiman-risteily

Turistikausi on lähes ohi Iki-saarella ainakin vuoden 2024 lokakuussa. Valmiita opaskierroksia ei juurikaan löydy, ja perinteiset turistikaupat ovat hiljaisia. Sainpa yhdessäkin myymälässä kokonaisen oppivartin esimerkiksi paikallisesta yuzu-suolasta ja helmikoruista, kun ei ollut muita turisteja.

Parasta olisi, jos Ikillä vuokraisi auton, jolla pääsisi saaren kohteisiin. Vaikka Iki on pohjois-eteläsuunnassa vain noin 17 kilometriä pitkä ja noin 14 kilometriä leveimmältä kohdaltaan itä-länsisuunnassa, sen nähtävyydet ovat eri puolella saarta eikä paikallisilla linja-autoilla pääse joka paikkaan. Rannikkoviivaa on 167 kilometriä, ja korkein huippu on 212 metrissä.

Vasta viimeisellä bussimatkalla opin, että saarelle voi ostaa 1000 jenillä eli reiluilla kuudella eurolla bussipassin päiväksi ja huruutella sillä mielin määrin. Tai ainakin sen verran mitä yhteyksiä löytää.

Turistijutuista vielä sen verran, että saaren pohjoisosasta Katsumoton kalastajakylästä lähtee sentään lokakuussa miniristeilyjä Tatsunoshimaan eli Tatsu-saarelle. Se on kuuluisa punaruskeista kivistään ja läpikuultavan turkoosista vedestään.

Uimakausi on päättynyt ja Tatsun kivet olivat liukkaat sateen jälkeen eikä tällä risteilyllä ollut mahdollista rantautua saarelle, mutta ympäröivät maisemat tunnin venematkalla olivat jotain sellaista, että en unohda niitä koskaan. Kuin täysin toisesta maailmasta, sanoivat ystäväni, joille lähetin yhden videon maisemista.

Katsumoto itsessään on kiehtova paikka. Iso kalastajakylä on tunnettu aamumarkkinoistaan, joissa on myytävänä paikallisia tuotteita. Parsaa kasvatetaan paljon. Tunnetuin ruoka on Ikin naudanliha.

Myös mereneläviä on tarjolla vaikka mitä, enkä edes tiedä mitä kaikkia kaloja söin Ikin-reissullani. Katsumotossa suosittelen Yoshimoto-ravintolaa. Sain mielettömän lounaan siellä noin 11 eurolla ja tunnelma pienessä paikassa oli ihastuttava. Sanoisinko iki-ihastuttava. Paikalliset juttelivat kanssani ja ravintolan pitäjät kävivät täyttämässä ahkerasti lasiani ohrateellä sekä kysymässä, onko kaikki hyvin. Eteeni kannettu lounassetti oli sen verran iso, että loppumetreillä alkoi jo tehdä tiukkaa sen viimeisteleminen.,

Saaren panimo sijaitsee Katsumotossa lähellä tuota ravintolaa, mutta sinne en ehtinyt maistiaisille. Viereisen Lamp-hostellin katolle on rakennettu suomalainen sauna. Julkisten vessojen seiniä koristaa muun muassa delfiini-lasimaalaukset.

Olisin voinut vain kulkea ja ihastella pieniä yksityiskohtia päivän. Tai pari.

Bussipassi päiväksi

Kun odotin illansuussa bussia Katsumotosta Gonouraan hotellilleni, bussipysäkille tuli juttelemaan monia paikallisia senioreita. Kaksi pappaa tarjosi kyytiäkin. Japanin kielen sanavarastoni on heikko ja juttelin heidän kanssaan muun muassa autoista ja formuloista, mikä yllätti itsenikin.

Moni paikallinen tuntui olevan aina yllättynyt, kun sanoin olevani Suomesta. ”En ole koskaan tavannut ketään suomalaista aiemmin” -lauseen kuulin viikonloppuna kymmeniä kertoja. Myös palveluiden vähyyttä näin turistikauden ulkopuolella pahoiteltiin monissa paikoissa.

Mutta hei, todelliset seikkailijat tulevat pääkausien ulkopuolella ja kulkevat reittejä, joita muut eivät ole vielä kulkeneet tai ainakaan ei niin usein. Oikeastaan olin tyytyväinen, että en vieraillut Ikillä sen sesonkikautena eli kesällä.

Myöhemmin mietin, että olisi ehkä pitänyt ottaa jonkun papan tarjous kyydistä, sillä bussimatka illalla kesti 1,5 tuntia hotellille. Googlen reitityksiin ei edelleenkään kannata täysin luottaa Japanin syrjäseuduilla, sillä sen ehdottamat bussikyydit eivät tällä(kään) kertaa päteneet. Mutta paikalliset auttoivat löytämään jatkoyhteyden esimerkiksi Ashiben satamassa. Ylipäätään ihmiset ovat Ikilläkin superystävällisiä ja haluavat auttaa tuntematonta, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan.

Sainpa kunnon sightseen-kierroksen ja näin muun muassa saaren toisen lauttaterminaalin Ashibessa. Matkalla silmiini osui myös kemikaalimyymälöitä ja kauppakeskuksia marketeineen. Genourasta tuollaiset puuttuvat, tai ainakaan en huomannut niitä. Melko lailla olin kaikilla bussimatkoillani ainoa matkustaja.

Satojen jumalten saari

Jotkut käyvät Iki-saarella päiväretkellä. Saaren päänähtävyydet voi toki suorittaa päivässä. Mutta parhaat palat Ikistä saa irti rauhallisella tahdilla. Pysähtymällä ja kokemalla ne kaikilla aisteilla.

Sateisenakin päivänä tai talvellakin saarella riittää ihmeteltävää. Täydellisin reissusää on keväällä tai syksyllä, kun ei ole paahtavia helteitä – ja niitä turistijonoja. Saarella tosin on kesälläkin viileämpää kuin mantereella, kiitos merituulen. Aurinko paistaa silti lokakuussakin vielä kirkkaasti ja todella paahtavasti. Lämpötilat vaihtelivat reissullani 20 asteesta 30 asteeseen.

Sähköpyörälläkin voi saarella kulkea useimpiin paikkoihin. Paikallista kulttuuria, hyvää ruokaa ja rentoa menoa on tarjolla yllin kyllin. Vesipedoille Iki tarjoaa paljon tekemistä. Voi myös mennä kalastusretkelle tai delfiinipuistoon ihastelemaan menoa.

Saarella sanotaan olevan erilaisia pyhiä paikkoja ehkä kokoonsa nähden eniten Japanissa. Rekisteröityjä pyhäkköjä on noin 150, mutta luultavammin niitä on kaikkiaan yli tuhat.

Iki on jumalten saari, paikalliset sanovat. Parissa päivässä tuli nähtyä kymmeniä pyhäkköjä, joista tarttuvimmin muistiin jää ensimmäinen vierailukohteeni, lähellä hotelliani sijaitseva Sai-pyhäkkö. Siellä voi törmätä penispatsaisiin.

Iki-saaresta ei ehkä koskaan tule ulkomaalaisten turistien massakohdetta, ja hyvä niin. Mutta ehdottomasti suosittelen käymään Ikillä, jos siihen on mahdollisuus vaikkapa Fukuokasta käsin. Se on oiva vaihtoehto esimerkiksi Okinawalle, vaikka onkin paljon pienempi, mutta lähempänä Kyushun pääsaarta. Rantaelämää on tarjolla yhtä paljon ja kenties laadukkaampaakin.

Vanhassa Kojiki-kirjassa Iki-saarta kuvaillaan paikaksi, joka yhdistää taivaan ja maan, ystäväni mainitsi. Kojiki on tosiaan yksi vanhimmista säilyneistä japanilaisista kirjoista, vuodelta 712.

Iki-sanaa olen miettinyt paljon viime päivinä. Japanilaisessa käsitteessä ikigaissakin iki-sana on ja tarkoittaa karkeasti käännettynä elämistä ja elossa olemista. Iki-saaren kanji-merkeissä on toisenlainen merkitys ja se ei liity mitenkään ikigaihin. Vaikka minusta tuntuukin siltä, että koko Iki-saari on yhtä ikigaita.

Olen kuullut nyt parissa päivässä useamman selityksen Iki-sanan kanjeille (壱岐島) ja saanut selville, että niissä on ainakin maininta numerosta yksi ja vuoresta. Täytyy jatkaa selvittelyä.

Olipa Ikin nimellinen merkitys mikä tahansa, ikimuistoinen ja iki-ihana on Iki-saari ja sen ihmiset.