Suomen herkullisinta japanilaista ruokaa – Yokon kanssa Oulussa ja Rovaniemellä

Tapasin toukokuussa 2018 Tokiossa japanilaisen Yoko Okazakin. Haastattelin häntä silloin ja juttelimme enimmäkseen elokuvasta, jossa hän on eräänlaisena pr-henkilönä. Elokuva sijoittuu osin Suomeen, ja juttuni Yokosta voit lukea täällä.

Enpä olisi tuolloin uskonut, että tapaisin Yokon vielä Suomessa ja mitä kaikkea ehtisimme täällä yhtenä viikonloppuna puuhata. Niin nimittäin, Yoko kävi lokakuussa täällä. Näin ensin Yokoa Helsingissä. Sitten kutsuin hänet Ouluun ja menimme muun muassa roadtripille Rovaniemelle.

Yoko näytti minulle myös jo täällä Suomessa raakaversion elokuvasta, jota hän oli ollut kuvaamassa syyskuun lopussa filmiryhmän kanssa Sysmässä. Elokuvaohjaaja Isamu Hirabayashin teos on kulkenut nimellä Shell and joint, ja se sijoittuu pääosin Japaniin. Aihe on hieman muuttunut alkuperäisestä, mutta edelleen elokuva kertoo muun muassa kuolemasta.

Päähenkilöinä on suomalainen nainen ja japanilainen mies, joiden 3-vuotias tytär hukkuu. Elokuvan maisemat vaihtelevat japanilaisesta kapselihotellista sysmäläiseen metsään. Matkalla törmätään muun muassa kolmeen pehmokarhuun, jotka symboloivat tätä suomalaista perhettä.

Toivon todella, että pääsen katsomaan elokuvan tulevalla Japanin-matkallani.

Tähtitaivas lumoaa

Oletteko huomanneet, että kun kylässä on ulkomaalainen ystävä, tämä auttaa katsomaan omaa maatamme eri näkökulmista?

Nautin todella Yokon vierailuista, erityisesti hänen taikomistaan japanilaisaterioista sekä japanin kielen opettamisesta. Mutta seurailin myös asioita, joista Yoko nautti ja ne olivat usein todella pieniä, itselleni ihan arkipäiväisiä juttuja – jotka olen valitettavasti unohtanut.

Yksi esimerkki on tähtitaivas. Ajaessamme illalla Rovaniemeltä takaisin Ouluun huikkasin yllämme olevasta tähtitaivaasta. Yoko katsoi pitkään taivaalle lumoutuneena ja kertoi, että selkeä tähtitaivas on jotain sellaista luksusta, josta hän ei pääse Tokiossa nauttimaan. Talot ovat liian korkeita ja valot liian kirkkaita. Siitä lähtien olen taas muistanut katsella useammin illalla ulos kohti tähtitaivasta kiitollisena.

Yokon herkulliset ateriat sisälsivät muun muassa okonomiyaki-lettuja sekä sushikattauksen. En ole Suomessa syönyt tänä vuonna yhtä maukkaita aterioita missään, enkä ole saanut Suomessa koskaan yhtä hyvää japanilaista ruokaa.

Ehdimme jutella paljon pitkillä aterioilla, ajomatkoilla ja muissa paikoissa, ja ajattelin, että laitan muutaman mielenkiintoisen keskustelun aiheen tähän alle. Ehkä jatkan joistakin aiheista vielä joskus pidemmästi. Nyt vain muutamia huomioita.

1. Japanilaiset eivät juurikaan kiroile. Heillä ei ole samanlaisia kirosanoja kuin Suomessa.
2. Eivätkä japanilaiset mielellään myös tappele tai korota ääntään.
3. Niistäminen ja yskiminen toisen lähellä on myös ”nou-nou”.
4. Suomalainen neuvolajärjestelmä on aiheuttanut paljon kiinnostusta Japanissa, jossa se muuten taipuu sanaksi ”neubora”.
5. Japanilaiset eivät vietä joulua. Heillä on usein töitä silloin; kansainvälisissä firmoissa saattaa olla yksi vapaapäivä. Silloin pariskunnat viettävät joulua, joka on enemmänkin romanttinen juhla Japanissa. Eräänlainen Valentine’s Day, jolloin KFC-ravintoloiden eteen muodostuu pitkiä jonoja.
6. Suomen ja Ruotsin raja Haaparannalla on yksi maailman ihmeistä. Siinä, missä muualla pitää aina jonottaa passi kourassa, tuon rajan voi ylittää niin, ettei kukaan pysäytä. Kävelimme monta kertaa rajan yli eikä kukaan pysäyttänyt. Kävimme kokeilemassa myös tullin ovea, mutta se oli lukossa eikä kukaan tullut avaamaan.
7. Suomalainen metsä on valloittava. Siinä missä minusta suomalainen metsä on ahdas ja tunkkainen sekä suosin japanilaista bambumetsää tai mieluiten merenrantaa palmuineen, japanilainen viihtyy suomalaisessa metsässä.
8. Juttelimme jonkun verran myös alkoholista. Japanilaisetkin tietävät suomalaisten kalsarikännit. Onko juopottelu sittenkin yksi onnellisuutemme lähde?
9. Olin muuten unohtanut jo sellaisen bändin kuin Juustopäät. Melkein Aikakoneenkin. Mutta Yoko ei ole unohtanut. Hän oli Sysmässä vaihto-oppilaana 1990-luvun lopussa ja opiskeli silloin suomen kielen. Hän oli jopa Juustopäiden keikalla, kun matkusti isäntäperheensä kanssa Lappiin. Muuten hän kuunteli tuolloin paljon elektronista musiikkia, kuten Scooteria ja Sash!-yhtyettä.
10. Hei, ja terveisiä joulupukille: teet aivan liian lyhyitä päiviä! Yokon kanssa olimme ihmeissämme, että vastaanottosi oli suljettu perjantaina jo kello 17.00. Samoin suurin osa Napapiirin kaupoista oli laittanut ovensa kiinni tuolloin. Pitkiä päiviä ahertavat japanilaiset eivät tuollaista ymmärrä, enkä minäkään. Joulusesonki on täällä ja joulupukin työpäivä loppuu jo viideltä. Kummallista.

Kiitos, Yoko!

Pian nähdään Japanissa.