Annan ja Jannen myssyistä tuli hitti – pöytyäläisten mummojen neulomukset viedään käsistä Japanissa

Pöytyäläisen omakotitalon alakerrassa oli joskus uima-allas; nyt sen tilalla on Myssyfarmin ydin.

Paikka, jossa myssyemäntä, luova johtaja ja toimitusjohtaja Anna Rauhansuu hoitaa yrityksen liiketoimintaa ja työntekijät tekevät käsitöitä.

Näin joulun aikaan siellä on paljon villaa eri muodoissaan sekä myssyjä pahvilaatikoissa ja pusseissa. Parhaat myyntipäivät ovat menossa, ja paketteja lähtee Aasiaan saakka.

Viereisessä kylpyhuoneessa Anna käy lenkin jälkeen suihkussa, ja seinän toisella puolella yksi työntekijä viimeistelee Japaniin meneviä myssyjä ja toinen pakkaa niitä.

– Meillä on Japanissa parhaillaan pr-kiertue käynnissä ja sille varattuja myssyjä on myyty niin hyvin ensimmäisestä päivästä lähtien, että joudumme nyt lähettämään pikana täydennystä paikalle. Saimme haalittua kasaan noin sata myssyä, kertoo Anna.

Lähetti nouti pahvilaatikot, jotka menevät päivässä Nagoyaan. Myssyfarmin toimistoon jää edelleen kymmeniä päähinelaatikoita, -pinoja sekä lankavyyhtejä. Osa myssyistä odottaa postitusta verkkokauppatilaajille, osa on varastoa tai kakkoslaatuisten laatikoita.

Vielä vuosi sitten myssyfarmilaiset nauroivat kuin vitsille, kun joku heitti ajatuksen myssyjä neulovien mummojen Japanin-keikasta.

Tällä hetkellä tuo vitsi on tullut todeksi: kaksi neulovaa mummoa kiertää pitkin Japania kehityspäällikkö Hanna Jauhiaisen kanssa, ja paikalliset ovat olleet todella innoissaan. Ja ihmetelleet, muun muassa: ”Ihanko oikeasta suomalaisvillasta ja käsin neulotte myssyjä?”

Sisarukset Soili Salminen, 69, ja Salli Seppänen, 71, ovat saaneet nyökytellä Nagoyassa, että ”kyllä, kyllä”, ja samalla heidän neulepuikkonsa ovat liikkuneet vinhasti.

He vetävät joulukuussa suuressa japanilaistavaratalossa, Takashimayassa, neulontanäytöksiä, joista japanilaiset tv-kanavat ja lehdet ovat tehneet paljon juttuja.

– Japanissa kaikki tietävät kyllä suomalaisen joulupukin. Mutta tänä vuonna kaksi suomalaismummoa korvaa joulupukin Japanin suurimmilla joulumarkkinoilla, Anna sanoo.

”Tänä vuonna kaksi suomalaismummoa korvaa joulupukin Japanin suurimmilla joulumarkkinoilla.”

Anna muistelee hetkeä viime vuodelta, kun Hanna oli käymässä Japanissa ensimmäistä kertaa. Myssyfarmi oli juuri liittynyt Finpron Lifestyle Finland -ohjelmaan, ja Tokiossa järjestettiin verkostoitumistapahtuma. He olivat kuulleet etukäteen, että liikesuhteiden solmiminen japanilaisten kanssa voi olla hidasta ja asiakkaiden löytäminen vaikeaa. Japanilaiset eivät lämpene välttämättä heti uusille jutuille.

– Olin kotona pariviikkoisen vauvan kanssa, kun Hanna soitti Japanista ja kertoi jo silloin, että ständillämme on jono ja ihmiset kyselevät hirveästi myssyistä, sanoo Anna.

Nyt Myssyfarmin tuotteita on myynnissä yli kymmenessä paikassa Japanissa, muun muassa äskettäin avatussa Metsä-keskuksessa Tokion lähellä.

 

”Sveitsiläiset mummot auttoivat ensimmäisen myssyni kanssa”

Myssyfarmi on kasvanut huimaa vauhtia viimeiset kaksi vuotta, kun se irrotettiin omaksi yhtiökseen ympärillä olevasta maatilasta. Mutta Myssyfarmin historia alkoi oikeastaan jo 2000-luvun puolessa välissä, kun Annan puoliso, Janne Rauhansuu oli lopettanut ammattipurjelautailijan uransa.

Janne loukkaantui pahasti vuonna 2003 ja elämälle oli etsittävä uusi suunta. Samaan aikaan vanhemmat kertoivat, että heidän maatilallaan on edessä sukupolvenvaihdos.

Janne osti sukutilan Pöytyän Vistolan kylältä, Aurajoen varrelta Varsinais-Suomesta. Hän kuitenkin viihtyi tuohon aikaan paljon Sveitsin Davosissa, jossa eräänä päivänä hän näki ystävänsä päässä hienon myssyn. Hän halusi samanlaisen ja päätti tehdä sen itse.

– Olin katsellut Suomessa, kun äitini ja isoäitini olivat kutoneet. Ajattelin, että se ei voi olla kovin vaikeaa. Hankin langat sekä kutimet ja menin paikalliseen hiihtokahvilaan, jossa ystäväni ja paikalliset mummot auttoivat minua ensimmäisen myssyni kutomisessa. Pian ystäväni alkoivat kysyä, että voisinko kutoa heillekin myssyjä.

Vuonna 2008 Janne ja Anna tapasivat toisensa vanhalla kotipaikkakunnallaan. Molemmat ovat kotoisin Pöytyältä, mutta kumpikaan ei ole tuntenut toista aiemmin.

Jo aiemmin Janne oli miettinyt pysyvämpää Suomeen palaamista, ja nyt sille oli todellinen syy. Rakkaus.

Pari meni naimisiin, ja Anna sai huomenlahjaksi lampaan. Janne alkoi pyörittää vanhempiensa maatilaa ja kehitteli luomuruokabisnestä. Myssyjen tekemisestä tuli heidän harrastuksensa.

Ekonomiksi opiskellut Anna teki myssyistä todellisen projektin, kun hän jäi hoitovapaalle ensimmäisen kerran.

Nyt heillä on neljä lasta, joista vanhin on nyt 8-vuotias ja nuorin reilun vuoden.

– Vuonna 2015 olimme valinnan edessä. Joko lopettaisimme myssyjen tekemisen tai tekisimme yrityksestämme isomman. Päätimme jatkaa ja lähteä heti kehittämään kansainvälistä markkinaa, Anna kertoo.

”Vuonna 2015 meidän piti tehdä valinta. Joko lopettaisimme myssyjen tekemisen tai tekisimme yrityksestämme isomman.”

Kun Janne alkoi neuloa Sveitsissä, hän oli huomannut, että käsitöiden tekemistä arvostettiin siellä enemmän kuin Suomessa. Täällä lähes kaikki suomalaiset kutovat, ja se ikään kuin kuuluu asiaan eikä kukaan tee siitä suurta numeroa, hän sanoo.

– Ylipäätään, moni hieno asia on suomalaisille tavanomaista, kuten puhtaus ja rauhallisuus. Mutta kun asuin 15 vuotta ulkomailla, huomasin, että suomalaiset jutut ovat kovaa valuuttaa missä tahansa päin maailmaa. Erityisesti Aasiassa rakastetaan suomalaisuutta ja sitä pidetään eksoottisena, ei tavanomaisena lainkaan.

Tällä hetkellä Anna ja Janne menevät liiketoiminnassaan myssyt edellä. Myssyfarmin liikevaihto on noussut kahtena vuotena peräkkäin 70 prosenttia vuodessa.

Jannen Maatalous -osakeyhtiö on maatila, jonka pelloilla viljellään etenkin valkuaiskasveja, rypsiä ja hernettä. Lisäksi yritys tuottaa luomurehua ja elintarvikkeita. Janne on opiskellut aikoinaan Sveitsissä ravintoneuvojaksi ja hän käy välillä esitelmöimässä suomalaisen ruoan tulevaisuudesta virkamiehillekin.

Vuonna 2008 Janne osallistui myös Maajussille morsian -televisiosarjaan. Hänet kuitenkin nähtiin ohjelmassa vain hetken, sillä samaan aikaan hän tutustui Annaan sarjan ulkopuolella.

 

”25 mummoa tekee myssyjämme”

Vuosi 2016 vei Myssyfarmin muun muassa Berliinin muotiviikoille. Se oli saanut ensimmäisenä suomalaisena maatilana Ely-keskuksen kansainvälistymistuen, jonka avulla myssyjä esiteltiin eurooppalaisille.  Tunnettu pariisilainen konseptimyymälä Merci innostui heistä heti ja otti Myssyfarmin tuotteet jälleenmyyntiin.

Anna ja Janne huomasivat pian, että heidän oma aikansa ei riittänyt myssyjen tekemiseen ja kansainvälistyvän yrityksen pyörittämiseen. Janne sanoo lopettaneensa itsetekemiensä myssyjen laskemisen tuhannen päähineen jälkeen.

Nyt myssyjä tekevät enimmäkseen paikalliset huippuneulojat, myssymummot.  Ensimmäiset mummot pariskunta löysi muun muassa vanhempiensa avulla sekä paikallisesta neulontaringistä.

– Ensimmäiset mummot löytyivät tästä läheltä, kuten äitini. Sitten mummot alkoivat kertoa hommasta toisilleen ja sana levisi nopeasti. Tällä hetkellä 25 mummoa tekee myssyjämme, ja jonossa on koko ajan lisää tekijöitä.

Myssyfarmin myssyt tehdään sataprosenttisesti suomalaisesta raaka-aineesta. Omistajaparin mukaan he pystyvät nimeämään jokaisen myssyn alkuperän ja työvaiheen. He käyttävät myssyihin enimmäkseen pöytyäläisen Rintalan tilan alkuperäisrotuun kuuluvien luomulampaiden villaa.

Heillä on itselläänkin lampaita, mutta niistä he saavat villaa vain vähän. Osa villasta saa pitää käsittelyssä luonnollisen värinsä, osa värjätään käsin.

Kehräämössä villa pestään tavallisella saippuajauheella ilman kemikaaleja, jotta lampaanvillan oma rasva, lanoliini, säilyy ja villa pysyy mahdollisimman pehmeänä.

 

”Protestina helmineuletta ja palmikkoa”

Muutaman kerran kuussa mummot tapaavat toisiaan sekä Myssyfarmin Annaa ja Jannea. Jos myssymummoilla on puoliso, toimii tämä usein kuljettajana. Pihalla saattaa tuolloin odottaa myös myssypappoja, jotka ovat löytäneet toisistaan seuraa, Janne iloitsee.

Suurin osa mummoista asuu ihan lähistöllä, mutta jotkut tulevat Pöytyälle tapaamisiin Turusta ja Salosta.

– Mummojen vaihtuvuus on ollut pientä. Jossain vaiheessa vastaan tulee ikä, mutta toisaalta tämä harrastus voi auttaa pitämään virkeänä. Vaikka tekisi kuukaudessa vain yhden myssyn, saa samalla sosiaalisen verkoston, Janne mainitsee.

Myssymummoilla ei ole Annan mukaan tulostavoitteita. Osa neuloo kuukaudessa kymmenen päähinettä, toisten saldo voi olla useita kymmeniä, jopa lähemmäs sata päähinettä.

– Mummot neulovat suurimmaksi osaksi kotonaan. Pääsääntöisesti jälki on ollut hyvää. Käytämme lankaa, joka ei ole aina tasapaksua ja jokaisella on yksilöllinen käsiala, mutta joitakin mummoja olemme joutuneet neuvomaan. Joskus olemme joutuneet siirtämään jonkun mummon taka-alallekin.

”Joitakin mummoja olemme joutuneet neuvomaan. Joskus olemme joutuneet siirtämään jonkun mummon taka-alallekin.”

– Meillä on tarkat mallit siitä, miltä myssyn pitää näyttää. Tällä hetkellä käytössämme on 24 väriä ja kymmenen mallistoa. Erilaisia myssyjä on satoja. Joskus mummot haluaisivat tehdä palmikkoja. Joku on tehnyt protestina helmineulettakin, joka on kyllä kaunista, mutta se ei näytä myssyltä.

Pöytyän farmilla ollaan tarkkoja myssyjen nimestä. Neulospäähineet eivät ole pipoja eivätkä lakkeja, vaan kaikki ovat myssyjä. Janne sanoo kehitelleensä nimen neulomukselleen teemyssystä.

Ja kuten arvata saattaa: Rauhansuun kodissa tee- ja kahvipannuilla on tietenkin omat myssynsä lämmittämässä juomaa.

 

”Ei vielä yhtään voitollista tilikautta”

Annalta ja Jannelta kysytään usein, että voisiko myssyfarmilaiset tehdä myös villasukkia. Heidän mielestään sukkien tekeminen on kuitenkin turhan työlästä. Nyt kun nopeimmat mummot tekevät myssyn vajaassa kahdessa tunnissa, villasukkiin menisi helposti 10–12 tuntia – ja ne maksaisivat 150 euroa, Anna selvittää.

– Mummot tulisivat kutomaan meille vaikka ilmaiseksi, mutta haluamme maksaa heille palkkaa, Anna sanoo.

Palkan suuruus on mummojen yksityisasia. Annan mukaan mummot ovat itse toivoneet, ettei palkkoja kerrottaisi julkisuudessa. Myssyfarmilla mietitään silti, miten palkoista voitaisiin puhua julkisuudessa.

– Netissä keskustellaan paljon siitä, kuinka myssymummoja ”riistetään” ja heitä ”säälitään”. Olen kuullut ihmettelyä siitä, miten laitan itse 75 euroa 80 euron myssystä taskuuni ja mummo saa palkaksi viisi euroa, mutta eihän se niin mene. Hinnasta on arvolisäveroa 25 prosenttia ja puolet tulosta menee jälleenmyyjälle. Sen jälkeen meidän pitää maksaa tuotteistamme palkat, materiaalikulut, vuokrat, messut, tuotekehitys ja markkinointi. Takana ei ole vielä yhtään voitollista tilikautta.

Yhteen myssyyn menee lankaa noin 80–250 grammaa. Vuodessa lankaa kuluu farmilla jopa 1 500 kiloa.

Yksi lammas tuottaa noin kolme kiloa villaa vuodessa. Osa siitäkin päätyy roskiin, Janne selvittää. Myssyfarmi on nyt luvannut maksaa hyvästä villasta viisi euroa kilolta. Se on melkein viisinkertainen hinta, mitä lampaan raakavillasta yleensä maksetaan.

– Suomessa on totuttu, että paidan saa muutamalla eurolla. Mutta sitten on onneksi heitä, jotka haluavat vaatteensa kestävän ja suostuvat maksamaan laadusta, Janne sanoo.

Suomessa Myssyfarmin tuotteita myydään parissa kymmenessä eri kaupassa tai ketjussa. Viimeksi se solmi jakelusopimuksen Sokoksen kanssa. Joulun alla Myssyfarmi kiertää muutamissa design-myyjäisissä; tammikuussa tulevat eurooppalaiset muotiviikot ja sisäänostokausi.

Anna toivoo, että ensi kesänä Myssyfarmilla olisi oma showroom Pöytyällä. Paikalliset ovat ihastuneet erityisesti Pöytyä United -retromallistoon, jossa myssyjä on nimetty lähiseudun kylien mukaan: Vistola, Mustanoja, Keihäskoski… Hän suunnittelee mallistot, vaikka ei itse neulokaan.

– Olen Pöytyän maatalousnaisten jäsen neljännessä polvessa ja pidän itseäni kulttuuriperinteen jatkajana. Perinne on kulkenut sukupolvelta toiselle ja isoäitini ovat olleet todella luovia. Haluan säilyttää myös kodissamme vanhan maatalon tapoja. Mummotkin ovat ihmetelleet, kun tapaamme heitä täällä ja kaikki saavat tulla kotiimme. Ketä on talolla töissä, on talon leivissä.

Myssymummoille oma kokemuksensa ovat myös erilaiset matkat jopa Suomessa. Japanin lisäksi kaksi mummoa on päässyt reissaamaan Sveitsissä. Matkoille lähdetään virkaiän mukaan: kauimmin olleet pääsevät ulkomaanmatkoille ensin.

”Toinen Japanissa olevista mummoista lensi tänä vuonna ensimmäisen kerran eläessään lentokoneella.”

– Konkarimummot lähtevät helpommin matkaan. Kaikki eivät välttämättä halua edes reissuun. Toinen Japanissa olevista mummoista lensi tänä vuonna ensimmäisen kerran eläessään lentokoneella, joten he saavat eläkepäiviinsä kyllä täysin uudenlaista sisältöä. Mutta jo junalla matkustaminen Helsinkiin ja siellä ruokaileminen voi olla jännittävää.

Puhumattakaan, että ruokaa joutuu syömään ensimmäistä kertaa puikoilla Japanissa, kuten Salli ja Soili nyt tekevät tavaratalokiertueellaan.