Massiivisia kiviaitoja. Niissä jykeviä portteja, joiden takaa paljastuu viehättäviä asuntoja ja vieläkin upeampia puutarhoja. Tällaiset ovat ensitunnelmani Kanazawan samuraikorttelista.
Lähellä Kanazawan linnaa on Nagamachin kaupunginosa, joka on tunnettu samuraiden asuinpaikkana. En todellakaan olisi ensimmäisenä valinnut, enkä välttämättä viimeisimpänäkään kohteena Nagamachia, mutta onneksi seuralaiseni halusi tuoda minut tälle alueelle Kanazawassa.
Jäin heti koukkuun! Nämähän ovat mielenkiintoisia juttuja, ja kun niihin liittyy myös tee, niin olen niin mukana.
Samuraikortteleissa on samanlaista vanhanajan tunnelmaa kuin kaupungin kolmessa teekorttelissa. Muutamiin rakennuksiin ja museoihin pääsee kurkistamaan ilmaiseksi sisään.
Muutaman euron pääsymaksu peritään taloista hienoimpaan, Nomura-samuraiperheen entisen kodin raunioille. Nykyisin talo on kunnostettu eikä enää voi puhua raunioista. Sen verran hienoa sisällä on: kymmeniä huoneita, kuuluisa puutarha, kaksi teehuonetta, miekkoja, alttareita…
Olennaisten äärellä
Jykevä samuraihaarniska vastaanottaa kävijän Nomuran talossa. Pienet huoneet johdattelevat toinen toisensa jälkeen hienon puutarhan ääreen.
Yläkerrasta puutarhan näkee selkeämmin. Samalla voi nauttia japanilaisesta teeseremoniasta edulliseen, alle 2,50 euron hintaan.
Kiviportaat vievät kahteen eri teehuoneeseen, joista on vieläkin upeampi näköala puutarhaan. Mahtoi olla samurailla ahdasta haarniskassaan tunkeutua matalasta ovesta, johon joudun itsekin kyykistymään selvästi.
Teeseremonian emäntä hipsuttelee ovesta sujuvasti kuppiensa kanssa. Pieni makeinen liukenee nopeasti suuhun. Matchakin maistuu melkein samalta kuin muissa paikoissa.
Tai ei, ei ehkä sittenkään. Täällä samuraikodissa matchassa tuntuu olevan enemmän energiaa, ja samaan aikaan rauhallisuutta tuovaa fiilistä. Ollaanhan teeseremonian perusteiden äärellä. Yksinkertaisuudessa. Valintojen edessä. Keskittymisen kultatiellä.
Teeseremonioissa samuraitkin, nuo taistelevat sotilaat, pystyivät keskittymään olennaisimpaan ja he kehittivät usein niissä omaa taistelukykyään. Joillekin se tarkoitti taitoa erottaa oikea ja väärä toimintatapa sodankäynnissä ja sen ulkopuolella, mihin teehetki antoi uusia voimia ja ymmärrystä. Jotkut ottivat teeseremonian puhtaasti meditoiden ajatuksella ”ichi go, ichi e”. Ainutlaatuinen kerta, ainutlaatuinen mahdollisuus.
Niin kuin tapahtuu elämän taisteluissa ja seesteisissä hetkissäkään, ei teeseremoniakaan aina mene täysin putkeen. Joskus sade voi yllättää eivätkä siihen suunnitelmat auta. Mutta teeseremonia antaa voimaa ja uskoa kohdata vastoinkäymiset sekä luoda omannäköisensä elämä.
Huh! Enpä olisi uskonut, että pääsen joskus vielä nauttimaan japanilaisesta teestä ja seremoniasta näin autenttiseen paikkaan.
Kiitos Japanin samurait, jotka vaalitte aikoinaan teeseremonian henkeä!
