Keskellä jännittäviä ninjatemppeleitä, teekortteleita ja samuraiden asuinalueita löytyy todellinen yllätys: yli sata vuotta vanhassa talossa on kauppa ja sillä hauska nimi: Pippurikerä.
Suomenkieliset nimet ovat suosittuja Japanissa. Kiitos ja Ihana ovat muun muassa lehtien nimiä. Söpö ja Keittiö ovat vaatekauppoja. Tokion Roppongissa on Talo-niminen ravintola. Saitamaan avattiin äskettäin Metsä.
En bongaile tarkoituksella suomalaisia juttuja matkoiltani. Yleensä niitä tipahtelee eteeni ja niistä on kiva kirjoittaa.
Pippurikerä on skandinaavisia, lähinnä suomalaisia tuotteita ja vaatteita myyvä kauppa. Se on ollut Kanazawassa nyt kuutisen vuotta ja saanut nimensä Marimekon Pippurikerä-malliston mukaan.
Joululauluja Kupissa
Täällä Kanazawassa olen Pippurikerän lisäksi törmännyt myös Kuppi-nimiseen kahvilaan, joka kahvin lisäksi myy niin ikään vintagetavaroita. Oli melkoinen elämys, kun astuimme sisään Kuppiin ja siellä soivat suomalaiset joululaulut, kuten Varpunen jouluaamuna.
Ruokalistalla lukee muun muassa ”kahavia” ja vitriinissä on Teema-lautasella korvapuusteja.
Kuppia pyörittävä Masayuki kertoi, että hän avasi liikkeen itsenäisyyspäivänä 2009 eli pian se täyttää yhdeksän vuotta.
– Pidän skandinaavisesta designista, myös vintagesta, ja olen käynyt Suomessa. Kun mietin nimeä kaupalle, ajattelin, että Kuppi-sana olisi helppo ymmärtää ja lausua, Masayuki sanoi.
Kanazawan Pippurikerä ja Kuppi ovat molemmat japanilaisten pitämiä paikkoja. Molemmat ovat myös erittäin suosittuja kaupungissa eikä ihme: pienen Kanazawan kaupungin katukuvastakin on helppo bongailla Marimekkoa ja muita suomalaisia brändejä. Varsinkin paikallisilla naisilla on usein päällään niin uusia kuin vanhempiakin Marimekon vaatteita. Hauska bongausleikki, jos sattuu olemaan ylimääräistä aikaa.
Ja näistä japanilaisten keksimistä Suomi-nimistä saisi kyllä ahkera nimistön kerääjä loistavan tutkimusaiheen, ellei joku ole jo tehnyt.
No comments
Voi ihana, kolmannesta kuvasta löyty Handelsbankenin vanha asiakaslahja muki.. itselläkin oli sellainen 2000-luvun alussa kun siellä työskentelin. Mukihan on Teema-sarjaa joten siksi varmaan päätynyt tuonne myytäväksi! 😀
Kiva ollut lukea taas Japani-juttuja, toivottavasti sinulla flunssa jo hellittää!
Kiitos, MerjaO! Flunssa hellittää ja Japani on edelleen täydellinen.
Ja kiitos, kun avasit Handelsbanken-mukin taustoja. Tai katsoin kyllä, että se on Teema-sarjaa, mutta en tiennyt, että se on 2000-luvun alusta ja asiakaslahja.
Ja eniten minua kiinnosti näky, jonka näin ensimmäisenä kaupassa: eli tuo missä mies pitelee kyseistä mukia (4. kuva pääkuvan jälkeen). 🙂
Ihania aarreaittoja ja on kyllä ilahduttavan paljon suomalaista esillä. Kiitos, Ihana, Söpö, Keittiö, Metsä, Pippurikerä, Kuppi.. kymmenen pistettä näille rantautujille. Jos kirjoittaisit japanilaisen “Me naiset”-numeron, mitähän se sisältäisi? Kiinnostais sieltä välittyvä naiskuva.
Hei Canelia.
Kiva, kun kävit kommentoimassa. Suomalaisia aarreaittoja todellakin.
Ja hei, mikä loistava juttuidea, tai oikeastaan valmis konsepti siis tuo japanilaisuutta käsittelevä Me Naiset.
Voisin ainakin tarttua aiheeseen täällä blogissani. Jos ei tällä reissulla, niin myöhemmin. Paikallisen naiskuvan avaaminen vaatii enemmän taustoittamista.
Kiitos älyttömästi ja mukavaa marraskuun jatkoa!