Tästäkin iloitsen nyt: Olen nähnyt marraskuussa jo monia upeita japanilaisia puutarhoja, muun muassa Tokion Rikugienissa ja Shizuokan linna-alueella.
Mutta kauneudessa voiton taitaa vielä Kanazawan Kenrokuen-puutarha. Etenkin näin ruskan aikaan marraskuussa. Se luetaan Rikugienin ja Okayaman Korakuenin lisäksi Japanin top 3 -puutarhoihin.
Ja nyt rasti seinään taas: olen nähnyt nämä kolme kauneinta japanilaista puutarhaa (Korakuenin muutama vuosi sitten)! Shizuokan puutarhan pitäisi kyllä myös kuulua tähän huippujoukkoon. Mutta vaikka rasteja tuleekin, tämä puutarhainnostus ei lopu tähän, vaan minusta tuntuu, että se on vasta alkamassa.
En osaa sanoa, miksi juuri japanilaiset puutarhat viehättävät minua niin paljon. Jos joku olisi kolme tai neljä vuotta sitten puhunut japanilaisesta puutarhasta, olisin vielä varmaan nyrpistänyt nenääni. Varsinkin ajatukselle vierailla sellaisessa. Vaikka olen saanut lapsuudenkodissani kasvaa kauniin puutarhan ja äitini puutarhuristi-intoilun ympäröimänä, en ole koskaan aiemmin innostunut puutarhoista. Mutta näin ne mietteet muuttuvat. En ollut aiemmin innokas temppeleissä ja kirkoissa kävijä, mutta matkaseuralaiset ovat opettaneet niihinkin puuhiin.
Japanilaisissa puutarhoissa on todellakin sitä jotain. Tällaiselle visuaaliselle ihmisille ne ovat paikkoja, joissa yhdistyvät monet esteettiset elementit, kuten tila, luonto, vesi ja kauneus. Puutarhoissa on rauhallista ja siellä voi nauttia vain siitä kauneudesta. Ei tarvitse paahtaa eteenpäin etsiäkseen, mitä nurkan takana odottaa, kuten vaikkapa jossain metsäreitillä tai kaupungin vilskeessä, jossa helposti menee rastilta toiselle.
Ennen kaikkea japanilaiseen puutarhaan liittyy myös tee. Siinä missä tee on usein arjessani energian tuoja, stimulantti, jolla pysyn hereillä, niin japanilaisessa puutarhassa nautin teeni täydellisessä rauhassa. Siinä tilassa, johon Zen-munkit aikoinaan kehittivät muun muassa matchan. Meditaatioon ja rauhallisuuteen. Minäkin rentoudun, kun saan teekuppini eteeni ja pystyn nauttimaan siitä kaikki aistit avoinna ilman turhia virikkeitä tai tavoitteenani virkistyä.
Riittääkö puoli päivää?
Kanazawan Kenrokuen-puutarhassa on monta ihanaa teehuonetta, jossa voi nauttia matchan tai muun juoman vaikkapa japanilaisen wagashi-teemakeisen kanssa.
Täällä väitetään olevan Japanin korkein suihkulähde. Upea on myös metsän keskellä oleva vesiputous.
Kauniit kukat, sillat, puut, kivet ja vesielementit ovat olleet täydellisessä harmoniassa ainakin jo vuodesta 1871 lähtien, kun puutarha avattiin julkisesti.
Tällä hetkellä puutarha loistaa alkusyksyn väreissä. Kirkkaissa punaisissa ja keltaisissa lehdissä. Yritin ikuistaa niitä kamerallani, mutta eiväthän kuvat tee oikeutta luonnon todellisille väreille. Ne ovat niin upeita.
Puita valmistellaan täälläkin talveen ja niille puetaan ”olkaimet” ympärille, etteivät lumimassat katkoisi oksia. Tässäkin tilassa puutarha on sydämellisen hurmaava. Voisin tallustella täällä vielä monta päivää. Ja melkein haluaisin nähdä tämän paikan myös talvella, kun linnan ja puutarhan ympärillä on lunta.
Yhden päivän sain kulumaan täällä todella hyvin, vaikka turistioppaissa puutarhaan suositellaan muutama tunti tai korkeintaan puoli päivää. Kilometri suuntaansa ja toiseen, ja lukuisia pieniä polkuja keskellä puutarhaa. Nopea visiitti linna-alueelle, taidemuseoon, temppeleihin ja välillä vähän ruokaa sekä vihreää juomaa.
Kenrokuen-puutarhan vieressä on siis Kanazawan linna-alue, johon tutustuin samalla reissulla. Ja näin joulun aikaan linnan oma japanilainen puutarha, kuten Kenrokuen, on puettu erikoisiin valoihin.
Joten puutarhafanille täällä riittää katseltavaa koko päiväksi. Välillä voi nautiskella teehuoneiden ja ravintoloiden antimista. Ihanaa!
Olenko jo toistanut ihana-sanaa riittävästi?
Mutta siis: jos jossain on vielä hurmaavampi ruska tai japanilainen puutarha, en halua välttämättä tietää siitä. Olen löytänyt lempparini. Tähän kun vielä olen saanut yhdistää muun muassa Kanazawan teehuonekorttelit sekä monta muuta ihanaa asiaa, niin olen ihan myyty Kanazawalle.
Yhteislippu puutarhaan ja linnaan noin neljä euroa, pelkkä puutarha 2,40 euroa.
Marraskuussa pääsy puutarhaan on viikonloppuisin ilmainen kello 17.30 alkaen, jolloin sen pääkohteita valaistaan erityisvaloin.
Lisävinkit
- Taidetärppi
Jos virtaa riittää, niin alueella on kivoja temppeleitä sekä muun muassa Kanazawan modernin taiteen museo (21st Century Museum of Contemporary Art), jossa on tällä hetkellä ihania näyttelyitä.
- Ruokatärppi
Linnan laitamilla on yksi Kanazawan parhaaksi listatuista sushipaikoista, Kourin sushi. Se on todella pieni paikka, jonne kannattaa tehdä etukäteen varaus. Olimme onnekkaita, koska pääsimme sinne sisälle ilman varausta viikonloppuna ruuhka-aikaan.
Ja mitkä herkkusushit! Siinä, missä monessa Kanazawan paikassa sushilautanen maksaa reilusti yli 15 euroa, Kourin-ravintolasta saa kokin erikoislautasen noin kahdeksalla eurolla. Ilman japanilaista opastani en olisi tänne(kään eksynyt), sillä paikka ei ensimmäiseksi näytä huippuravintolalta. Ruoka on kuitenkin erinomaista, henkilökunta puhuu englantia ja ovat muutenkin todella ystävällisiä. Ihana perheyritys, suosittelen kovasti!
