Oi, Kanazawa!
Vaikka olen nauttinut ajastani tällä reissulla Tokiossa ja Shizuokan teefarmeilla, olen täysin rakastunut tähän paikkaan. Kanazawaan.
Tosin minusta tuntuu, että mitä pidempään olen Japanissa, sitä enemmän viehätyn täällä kaikesta. Minulla on jo niin monta lempipaikkaa täällä: Okinawa, Fukuoka, Dazaifu, Tokio, Shizuoka, Osaka…
Mutta erityisesti jättimäisen Tokion jälkeen on ollut kiva hengailla nyt pienemmässä kaupungissa. Kanazawassa on kuitenkin on menoa ja energiaa, jos sitä kaipaa. Älyttömästi ravintoloita, kahviloita ja ennen kaikkea teehuoneita. Asukkaitakin on kaupungissa melkein 500 000, mutta Tokioon verrattuna tämä on kuin pieni kylä. Ja vain 2,5 tunnin luotijunamatkan päässä Tokiosta!
Varsinkin kun olen nähnyt Kanazawan historiallisia paikkoja, olen ihastunut kaupunkiin entistä enemmän. Täällä ei ole tarvinnut jonottaa nähtävyyksiin liiemmin, mitä nyt ehkä noin vartin modernin taiteen museossa. Turisteja on paljon vähemmän, ja kaupungin voi ottaa haltuun kävellen. On täällä kätevä bussisysteemikin, mutta mikä sen hauskempaa kuin seikkailla kaupungin katuja kävellen. Illalla jalat huutaa sitten kymmenen tunnin ulkoiluista lepoa.
Ja mikä parasta (näin teenystävän näkökulmasta): kaupungista löytyy kolme eri aluetta, joissa voi kokea vanhan ajan teehuonetunnelmaa. Teehuonekorttelit ovat peräisin Edo-ajalta ja ne tunnettiin geishakortteleina, joissa geishat viihdyttivät rikkaita vieraita. Higashi chayagai on tunnetuin teehuonealueista, ja siellä erittäin suosittu teehuone on punaisten seinien hehkussa paistatteleva Shima.
Higashin vierestä löytyy Kazuemachin teehuonealue. Kaupungin läntisessä osassa, noin neljän kilometrin päässä, on vielä Nishi chayagai. Kaikki kolme ovat olleet viime päivien listallani, ja suosikkini taitaa olla tuo Kazuemachi. Se on kaunein, kun taas Higashi on vilkkain. Nishin ympärillä on mahtavaa muuta kulttuurihistoriaa, kuten ninjatemppeleitä ja samuraialue.
Kaikissa näissä alueissa on oma viehätyksensä ja kun ensimmäistä kertaa astelin niiden kujia pitkin, tulivat kehooni kylmät väreet kaikesta siitä rosoisesta kauneudesta. Ja kyllä vain, olen käynyt jo useamman kerran näissä teekortteleissa pyörimässä.
Muutamissa teehuoneissa pidetään geishaperinnettä vielä yllä, mutta suurimmaksi osaksi teehuoneet tarjoavat nykyisin teetä. Osa on muunnettu myös kaupoiksi, joissa myydään paikallisia herkkuja sekä käsitöitä.
Parasta ilman karttaa ja aikatauluja
Päivällä pienet teehuonekorttelit kuhisevat turisteja, mutta silti tunnelma on leppoisa eikä ruuhkaa ole ainakaan näin marraskuussa. Siihen kuuluisimpaan eli Shima-teehuoneeseen pääsee vain monen päivän varauksella eikä siellä saa ottaa valokuvia. Monet turistitkin ovat pukeutuneet kimonoihin ja ottavat itsestään selfieitä tunnelmallisilla kujilla.
Osa teehuoneista pitää oviaan suljettuna. Varsinkin läntisellä Nishin alueella näkee, kuinka teehuoneet ovat valmistautumassa talveen: ovissa ja ikkunoissa on olkimattoja suojaamassa rakennuksia viileydeltä. Kanazawa on Tokion tapaan leuto, mutta sateinen paikka. Täällä voi olla talvella myös paljon lunta. Näinä päivinä täällä on ollut semmoista 13–18 astetta.
Ihan parasta Kanazawan-hengailua on aikatauluista vapaa, spontaani kuljeskelu teehuonekortteleissa. Niiden myyntituotteet vaihtelevat geishojen hiussoljista kultaan. Kultaa on niin ruokien päällä kuin kokonaisessa talon seinässä (Higashin Hakuza-kauppa). Kanazawa tuottaa suurimman osan japanilaisesta lehtikullasta ja paikan nimikin tarkoittaa ”kultasuota”.
Minulle teehuonealueet näyttäytyvät matchaparatiisina. Vieri vieressä on kahviloita, joista saa matchaa ja erilaisia vihreä tee -herkkuja. Myös kullattuina.
Todellista vanhanajan fiilistä
Olipa aamu tai ilta, teehuonekorttelit ovat ihastuttavia. Viiden jälkeen ne alkavat hiljentyä ja turistit menevät koteihinsa. Silloin katulamppujen valossa teekadut näyttävät erityisen viehättäviltä. Illallisalueena Higashi ei toimi, mutta sen sijaan kahviloita ja lounaspaikkoja on runsaasti.
Eikä täällä pelkästään teehen tarvitse turvautua, jos ei ole sen ystävä. Täällä on monia sakepaikkoja sekä omia panimoitakin. Lämmin, sitruunainen yuzu-juoma on myös suosittu ja maistuu todella raikkaalta. Jäätelöä on myynnissä paljon, erityisesti syötävällä kullalla päällystettyä.
Mutta kuka tarkenee syödä marraskuussa jäätelöä? En ainakaan minä.
Turisteille järjestetään ainakin Higashin alueella muun muassa teeseremonioita, kultalehtiaskarteluita sekä geishailtoja, mutta ehkä paras kokemukseni on teehuonekortteleista se, että kuljeskelee niissä ainakin ensin rauhassa paikallisen tai japania puhuvan kanssa, niin saa enemmän irti alueen kulttuurista.
Vapiskaa Kioto, Venetsia ja Pariisi, kun suuret massat kuulevat Kanazawasta!
Tällaiset vanhat puutalokorttelit ja vähäeleiset teehuoneet ovat sitä alkuperäistä ja ominaisinta Japania. Tai ainakin minun mielikuvissani Kanazawa on just sitä.
Japanissa Kanazawasta puhutaan pikku-Kiotona, jota puolestaan pidetään maan kauneimpana kaupunkina. Mutta ne Kioton turistimassat, ruuhkat ja hinnat, niistä ei tarvitse täällä Kanazawassa välittää.
Kolmen teehuonekaupunginosan ja monen muun huippukokemuksen jälkeen minulle Kanazawa on maailman kaunein kaupunki. En osannut edes kuvitella, että maailmassa on näin ihana ja romanttinen paikka.
Vapiskaa Kioto, Venetsia ja Pariisi, kun suuret massat kuulevat Kanazawasta! Uusi romantiikan pääkaupunki on syntynyt.
No comments
Hurmaava ja idyllinen paikka tuo Kanazawa. Huomasitteko, ei yhtään roskaa maassa! Vai oliko yksi… Minulle tuo paikka olisi myös eräänlainen paratiisi – uskoisin. Sieltä taitaa puuttua eräs paikka, joka on minulle ehdottoman tärkeä, joten ei ehkä paratiisi sittenkään. Se, mikä puuttuu, on katolinen kirkko.