”Balilla elää ruhtinaallisesti 1 000 eurolla / kk” – Jenni rakastui reppureissulla ja muutti Indonesiaan

Millainen on Jenni Savelan unelmapäivä?

– Aamulla nousen ylös hieman ennen auringonnousua, sitten terveellinen aamupala jossain kivassa kahvilassa, surffaamaan pariksi tunniksi hyville aalloille, suihkuun ja kaverin kanssa lounaalle. Iltapäivällä vähän omia projekteja ja aikaisin maistuvalle illalliselle. Nukkumaan kahdeksan jälkeen, sanoo Jenni ja lisää melkein heti:

–  Oikeastaan elämäni on jo tällaista melkein joka päivä täällä Balilla. Välillä laiskotuttaa, enkä jaksa herätä ihan niin varhain. Toisinaan on myös enemmän töitä, mutta useimmiten herään aikaisin ja suuntaan ensimmäisenä aalloille. Kun kaikki menee putkeen, merestä saa todella hyvät energiat.

Jenni, 32, lähti seitsemän vuotta sitten ensimmäiselle reppureissulleen. Hän opiskeli tuolloin Tampereella, ja ystävä oli kannustanut suuntaamaan Indonesiaan. Se oli Jennin ensimmäinen matka, jonka hän teki yksin, ja Indonesia on siitä asti pitänyt häntä otteessaan.

–  Ihastuin ensimmäisellä reissullani paikalliseen mieheen. Ihastus kasvoi rakkaudeksi ja menimme myöhemmin Tampereella naimisiin. Kävin tekemässä kauppatieteen maisterin opintoni loppuun ja lähdimme takaisin Indonesiaan.

”Ihastuin ensimmäisellä reissullani paikalliseen mieheen. Ihastus kasvoi rakkaudeksi ja menimme myöhemmin naimisiin.”

Koko opiskeluaikansa Jenni kertoo pihistelleensä ja säästäneensä rahojaan, joiden turvin hän osin elää nyt Balilla.

– En koskaan ostanut vaatteita, enkä asuntoa ja tein koko ajan opintojeni ohella töitä. Niillä säästöillä olen nyt vuokrannut Balilta kodin kolmeksi vuodeksi.

Balilla maksetaan moni asia etukäteen. Vuokran lisäksi näitä ovat muun muassa sähkö- ja jätehuoltolaskut, vesi ja jopa turvallisuusmaksu.

–  Kylässämme peritään pientä turvallisuusmaksua, jotta saamme melkein 24/7-vartioinnin ja voimme elää siellä rauhassa.

Jenni on laskeskellut, että vuokraan hänellä menee noin puolet Tampereen hintatasosta. Muita maksuja hän maksaa noin 50 euroa kuukaudessa. Huonekalut hän hankki Balin-kotiinsa paikallisilta Facebook-kirpputoreilta ja paljon käytössä olevan surffilaudan lahjoitti hänen ystävänsä.

”Tärisin, kun en päässyt pariin päivään aalloille”

Nyt Jenni on ollut pois Suomesta kaksi vuotta. Viimeisen vuoden hän on asunut miehensä kanssa Balin Canggussa – surffareiden paratiisissa.

Aamuisin Jennikin suuntaa nykyisin ensimmäisenä rannalle, jonne hän mopoilee lautansa kanssa noin vartissa. Aalloilla hän viettää noin 1,5–2 tuntia. Vähintään neljänä päivänä viikossa.

Itse oppinut surffaaja fiilistelee lajinsa ”alone together” -henkeä. Vilkkaimpina hetkinä rannoilla on satoja surffareita. Jokainen kuitenkin keskittyy pitkälti omaan tekemiseensä, Jenni kertoo, eikä hänkään välttämättä puhu kenellekään yhtään mitään.

– Aloitin surffaamisen kunnolla vasta pari kuukautta sitten. Olen siihen kuitenkin jo niin koukussa, että kun jouduin pienen haaverin vuoksi olemaan äskettäin pari päivää pois vedestä, tärisin melkein ikävästä. Aalloilla on melkein aina hyvä meininki ja se heijastuu koko päivääni. Kaikki päivät eivät kuitenkaan ole samanlaisia, mutta kun rytmiin pääsee, tulen niin iloiseksi.

Jenni kertoo arvostavansa Balilla erityisesti sen luontoa ja rauhaa. Välillä hän pitää kotikyläänsä Cangguakin liian vilkkaana, vaikka paikkakunnalla on paljon luonnonmaisemaa, vihreitä peltoja ja sinistä merta.

– Surffatessa saan yhteyden luontoäidin kanssa. Joskus kaipaan rauhallisempia rantoja, ja silloin saatamme tehdä lyhyen reissun toiselle puolelle saarta.

”Haamut hyppivät puun oksilla”

Indonesiassa paljon matkustellut ja paikallisen miehen kanssa kuusi vuotta yhdessä ollut Jenni on tottunut jo maan monipuoliseen kulttuuriin. Aluksi hän kuitenkin ihmetteli Balilla muun muassa ihmisten taikauskoisuutta.

– Talomme edessä on iso puu, josta paikalliset poimivat seremonioihinsa kukkia. Kun muutimme taloon, kuulin naapurilta, kuinka puuta pitää leikata säännöllisesti, ettei siihen ala tulla pahoja henkiä. Hän oli jo nähnyt, kuinka haamut hyppivät puun oksilla.

Suomessa taloushallinnon töitä tehnyt Jenni työskentelee Balilla täysin erilaisten asioiden kanssa: Taiteilijamiehensä avulla hän on tutustunut indonesialaiseen taideskeneen ja kuratoinut monia näyttelyitä. Näillä projektitöillä Jenni maksaa Balilla elämiskulunsa. Koska Jenni on naimisissa paikallisen kanssa, hän saa viisumin viideksi vuodeksi kerrallaan.

– Täällä voi hyvin elää ruhtinaallisesti tuhannellakin eurolla kuukaudessa. Ruoka on todella halpaa kotiravintoloissa, warungeissa, ja hedelmät saa edullisesti paikallisista myymälöistä. Tykkään paljon esimerkiksi paikallisista salaateista, kuten gado gadosta.

”Kuulin naapurilta, että puuta pitää leikata säännöllisesti, jotta siihen ei ala tulla pahoja henkiä.”

Jumalten saareksikin kutsutulla Balilla Jenni iloitsee edullisiakin hintoja enemmän tietenkin luonnosta ja ihmisistä. Hän on opetellut itsenäisesti bahasa indonesiaa; se helpottaa monia asioita päivittäisessä kommunikoinnissa paikallisten kanssa. Kotona hän puhuu Länsi-Jaavan Bandungista kotoisin olevan miehensä kanssa englantia.

Mitä kuusi avioliittovuotta paikallisen kanssa ovat Jennille opettaneet indonesialaisesta elämästä?

–  Olen oppinut kärsivällisemmäksi. Täällä ei jokaiseen keskusteluun kannata reagoida niin herkästi. Pyrin myös auttamaan enemmän toisia ja keskityn positiivisiin asioihin sekä jaksan uskoa itseeni sekä muihin. Valitsen elämässäni niitä juttuja, jotka sytyttävät. Ja Balilla se on helppoa. Täällä on niin inspiroiva, lämmin ja ystävällinen ympäristö.