Olemme kävelleet läpi Hakatan muinaisen temppelialueen. Läpi kauniiden puutarhojen ja koristeellisten pyhättöjen, kunnes saavumme vanhan talon eteen. Punaiset verhot lepattavat tuulessa. Niiden takaa ikkunoista ei näe kunnolla sisään: onko tämä paikka edes auki?
Koputamme ovelle. Kyllä, sisään vaan. Takahuoneessa loistavat suuret hehkulamput, edessä olevissa huoneissa on hämärämpää. Hiljainen puhe kantautuu neljän naisen pöydästä. Vastaan tulee äärimmäisen voimakas vihreän teen tuoksu.
On lottovoitto löytää japanilainen teehuone, jossa ei ole englanninkielistä juomalistaa eikä myytävillä tuotteilla ole englanninkielisiä nimiä. Onneksi paikallinen ystäväni osaa kääntää menun, sillä en osaa japania.
Vaikka olen käynyt elämäni aikana kymmenissä japanilaisissa teehuoneissa, tässä paikassa on jotain todella kiehtovaa!
Nytkäyttävä kaato
Japanilaiset juovat eniten maailmassa vihreää teetä. Täältä Fukuokan seudulta on vaikea löytää mustaa teetä, makuseoksia tai yrttijuomia niin kaupoista kuin ravintoloista, mutta tilanne on täysin eri esimerkiksi Tokiossa.
Vihreä teekin on lähes aina maustamatonta. Poikkeuksen tekee jasmiinitee, joka on tuotu Japaniin alunperin Kiinasta.
Tyypillisin vihreä tee Japanissa on senchaa. Sitä meillekin tarjotaan tässä teehuoneessa ennen kuin päätämme, mitä otamme listalta.
Katselen vähän hämmentyneenä, kun paikan omistaja kaataa kuppiini teetä koko ajan kannua hallitusti ravistaen. Nytkäyttäen pienellä ja nopealla ranneliikkeellä ees ja taas. Kannusta tulee kuppiin kerralla vain pienoinen loraus teetä.
Olen tottunut, että tee kaadetaan pannusta kuppiin rauhallisena vanana eikä sähköiskumaisin, lähes rytmikkäin liikkein. Mutta olen silloin nauttinut juomaani täysin amatööripaikassa – enkä aidossa japanilaisessa teehuoneessa.
”Vihreä tee pitäisi aina tarjoilla lyhyillä ja terävillä kaadoilla.”
– Sencha ja muut vihreät teet pitäisi aina tarjoilla lyhyillä ja terävillä kaadoilla. Näin teenlehdet saavat ilmaa ja liikkuvat paremmin pannussa eivätkä painu sen pohjalle. Ne hautuvat vielä tarjoilun ajan, joten on parempi, etteivät ne liiskaannu kannun suulle, kertoo Mitsuyasu Seikaen -teehuoneen omistaja Nobuyuki Mitsuyasu.
Mielenkiintoista. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen vinkki tässä Fukuokan söpössä teekaupassa. Kuulen parin tunnin jutustelun aikana niin paljon muutakin jännää.
Yli 300 vuoden teehistoria
Mitsuyasu Seikaen on yksi Fukuokan vanhimpia teeputiikkeja. Nobuyuki Mitsuyasu edustaa liikkeensä 14. sukupolvea. Kauppa on siirtynyt yleensä isältä pojalle.
– Vietimme vastikään 300. juhlavuottamme. Tämä teekauppa on avattu vuonna 1716, hän kertoo ylpeänä.
Todella pitkään Mitsuyasu Seikaenissa myytiin pelkästään kiotolaisia teelaatuja. Sillä Kioton aluetta pidetään Japanin teepääkaupunkina. Esimerkiksi ylivoimaisesti parhaan matchan kerrottiin pitkään tulevan Ujista, tuosta Kioton naapurista. Mutta nykyisin Fukuoka on saavuttanut asemansa arvostettuna vihreän teen tuottaja-alueena. Mitsuyasun mukaan kotiseudun tee on paljon parempaa kuin kiotolainen.
– Fukuoka sijaitsee etelämpänä ja sen huomaa teen mausta, joka on täällä makeampaa. Nykyään kaupastamme löytyy paljon Yamen alueella tuotettua vihreää teetä, kun aiemmin sitä ei ollut juuri lainkaan.
Yame sijaitsee Fukuokan prefektuurissa. Nobuyuki Mitsuyasu sanoo, että itseasiassa kiinalaiset toivat matchan ensimmäisenä Japanissa juuri Fukuokaan, jossa oli aikoinaan ja on yhä vilkas satamaliikenne. Hän kertoo myös monia tarinoita japanilaisista buddhalaismunkeista, teepensaiden siirrosta Kiinasta ja Japaniin sekä vihreän teen vaikutuksesta munkkien meditointiin.
Kiehtovat jutut sekä informatiiviset yksityiskohdat lisäävät tämän teehuoneen viehätystä!
90 vai 180 sekuntia?
Japanissa senchan valmistaminen on tarkkaa puuhaa. Se kyllä kannattaa, sillä muutamien sekuntienkin heitto vaikuttaa teen makuun ja väriin. Nobuyuki Mitsuyasu näytti ajastimella esimerkin:
Kun teetä haudutetaan 90 sekuntia, sen väri on täyteläisen vihreä. Jos teenlehtien annetaan hautua puolet pidempään eli kolme minuuttia (joka muuten on Suomessa yleinen haudutusohje monissa teepakkauksissa ainakin omien havaintojeni mukaan), teen väri on hailakkaampaa. Ja sitten tulevat ne tärkeät makuerot.
Puolentoista minuutin haudutuksen jälkeen tee maistuu paljon täyteläisemmältä, pehmeämmältä ja jopa makeammalta kuin tuo kolmen minuutin tee. Keltaisempi tee on selvästi kitkerämpää ja miedompaa.
– Myös teeveden lämmöllä on osuutensa makuun. Yleensä käytän senchaa valmistaessani 50–60 asteista vettä.
Kiehuva vesi tuhoaa haudutettavan vihreän irtoteen hyviä ominaisuuksia, kuten aminohappo teaniinin määrää, ja lisää kitkeryyttä.
Teeisäntämme pyörittelee melkein kiehuvaa vettä kahden kupin kautta teepannuun. Hän kertoo, että yhdessä astiassa veden pyöräyttäminen laskee sen lämpötilaa noin kymmenellä asteella. Kierros kahden kupin ja teepannun kautta on tehnyt kuumasta vedestä noin 60-asteisen, hän uskoo.
Oikea matchatekniikka vihdoinkin haltuun
Matcha oli pitkään Japanissa senchaa suositumpi teelaatu. Mutta reilut sata vuotta sitten senchan suosio alkoi kasvaa: sen valmistaminen on halvempaa ja se on myös kuluttajahinnoiltaan edullisempaa.
Paras sencha valmistetaan keväällä eli tällä hetkellä. Sen nuoret teelehdet antavat voimakkaamman aromin kuin vanhat. Poimintakausi alkaa huhtikuun viimeisillä viikoilla, mutta se jatkuu pitkälle syksyyn.
Jauhettu vihreä tee matcha maistuu ja näyttääkin paljon voimakkaammalta kuin sencha. Se saa värinsä ja makunsa kasvatus- ja kuivatusvaiheessa. Teelehdet suojataan auringolta noin 20 päiväksi ennen poimintaa ja ne myös kuivatetaan varjossa; senchan lehdet saavat puolestaan aurinkoa.
Kofeiinin määrä on matchassa paljon suurempi kuin senchassa. Arviolta jopa kymmenenkertainen.
Nykyään japanilaiset nauttivatkin senchaa päivittäin ja matcha on se juhlavampi juoma, joka tarjoillaan aina yksittäisinä annoksina eikä koskaan teekannusta.
Nobuyuki Mitsuyasu kertoo nauttivansa pienenpieniä senchashotteja pitkin päivää ja täyttävänsä puolen litran teepullonsa kaksi kertaa päivässä.
– Joillakin kuuluisilla matcha-alueilla, kuten Yamessa, ihmiset saattavat tehdä aamumatchan joka päivä. Mutta yleensä matcha kuuluu seremonioihin enkä juo sitä kovin usein.
Kuulen myös yleisestä matchavirheestä eli väärästä sekoitustavasta.
Seuraavaksi kun teen kotona oman matchan, osaan muuten vispata sen pinnalle samanlaisen pehmeän vaahdon, jota olen nähnyt japanilaisissa teehuoneissa. Salaisuus on vispaussuunnassa: bambuvispilää ei pyöritetä teessä. Matchajauhe kyllä sekoittuu hyvin, pyörittipä vispilää mihin suuntaan tahansa, mutta oikea tapa on tehdä teen pintaan siksak-kuviota. Vispilä ei ole kiinni matchakupin pohjassa, vaan se tekee M-muotoista liikettä sen pinnalla – ja kaunis kirkkaanvihreä vaahto on pian valmis.
Kippis!
18.4.: Täydennetty lause: Täältä Fukuokan seudulta on vaikea löytää mustaa teetä, makuseoksia tai yrttijuomia niin kaupoista kuin ravintoloista, mutta tilanne on täysin eri esimerkiksi Tokiossa.
5 comments
Ihanaa että kirjoitetaan teestä! Mutta kyllä Japanista nykyään löytyy mustaa teetä pilvin pimein 🙂
Hei Tsyde, ja kiitos kun muistutit.
Pahoittelen vajaata lausettani, jonka kävin korjaamassa.
Täällä Fukuokassa olen tehnyt havaintoja, että mustaa teetä on harvoin tarjolla missään. Ja kaupassakin ne harvat paketit ovat jotain Liptonin pussiteetä. Mutta tämä onkin niin vahvasti vihreän teen lääniä.
Mutta Tokiossa ja Osakassa sekä muissa suuremmissa kaupungeissa tilanne on tietty toinen mustan teen osalta.
Loistavaa, että täältä löytyy muitakin teen ystäviä. 🙂
Todella hyvä, informatiivinen artikkeli. Ainoa miinus myötähäpeää herättävästä otsikoinnista, joka ei edes kuvaa artikkelin kokonaissisältöä.
Kiitos, kun kävit kommentoimassa, Noo.
Ja mainiota, että tästä otsikosta huolimatta luit postaukseni.
Kivoja teehetkiä joka tapauksessa sinullekin!