Kissa röhnöttää pöydällä. Ulkoa kuuluu linnunlaulua. Ikkunat ovat apposen auki, sillä Uudessa-Seelannissa vietetään parhaillaan vuoden kuuminta vuodenaikaa.
Kun Markus Kauhanen, 27, katselee ulos makuuhuoneestaan, hän näkee idyllisen maaseutumaiseman. Työpaikkansa ja kotiseutunsa, jossa hänen on hyvä olla nyt.
Maitotilalla Markuksen töihin kuuluu muun muassa lehmien lypsämistä ja liikuttelua sekä traktorilla ja mönkijällä ajamista.
Hän saa työstään tuntipalkan ja ilmaisen asunnon.
Sekä työnantaja että Markus ovat olleet molemmat tyytyväisiä työsopimukseen.
Siksi he ovat parhaillaan anomassa uutta viisumia Markukselle, jonka working holiday -viisumi on pian loppumassa.
Markus on viettänyt pian vuoden Te Tekon farmilla.
Hän löysi paikan reppureissaajien Facebook-sivustolta, kun hän saapui Aucklandiin viime vuonna. Yli 40 000 kilometriä ja 1 013 päivää kestäneen pyöräseikkailun jälkeen.
”Suunnittelin matkaani kuukauden”
”Kaiken piti olla hyvin: minulla oli opiskelupaikka, tyttöystävä ja kaikkea mitä ihmiset keskimäärin tuntuvat tavoittelevan elämältä.
Opetuksen laatu ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Samalla tunsin seurusteluun sitoutumisen tekevän omien unelmieni tavoittelemisen kovin vaikeaksi ja tuntui kuin olisin elänyt koko ajan vain tulevaisuutta varten. En ollut onnellinen.”
Kesällä 2016 kuopiolainen Markus Kauhanen suunnitteli pyörämatkaa, jonka hän tekisi Euroopassa.
Takana oli monenlaisia haasteita. Hän oli esimerkiksi kärsinyt pitkään välilevyn pullistumasta ja selkäydinkanavan ahtaumasta. Hän ei saanut uutta opiskelupaikkaa yhteishaussa.
Yksin matkustaminen ei ollut hänelle tuttua, kuten ei ollut pyöräileminenkään. Ei hän tiennyt, miten puhjennut kumi paikataan.
Mutta mikään näistä asioista ei hidastanut Markuksen päätöstä: nyt tai ei koskaan, hän ajatteli reissustaan. Ensihoidon opinnot saivat jäädä kesken.
– Matkani oli varasuunnitelma, jos en pääse uuteen kouluun. Kun tieto yhteishakujen tuloksista tuli, minulla oli aikaa suunnitella matkaani hieman yli kuukausi, Markus kertoo.
Etukäteen Markus tilasi internetistä joitakin pyöräilyvarusteita. Paketissa tulivat ainakin teltta, retkikeitin ja vaatteita.
Hän lastasi varusteet kaverin pyörälaukkuihin ja polki yhden testikilometrin.
– En kiinnittänyt huomiota matkani valmisteluihin. Ajatuksenani oli vain kokeilla ja tulla takaisin, jos pyöräily ei tuntuisikaan hyvältä. Minulla oli kesätöistäni saadut säästöt ja menolippu. Enempää en tehnyt matkani eteen.
Syyskuussa 2016 Markus aloitti reissunsa innokkaana Prahasta.
Sitä ennen hän oli keskustellut silloisen tyttöystävänsä kanssa suhteensa tilasta, ja he päättivät lopettaa seurustelun ennen Markuksen lähtöä.
– Alun perin ajattelin matkustavani Euroopassa kuusi kuukautta. Talvi teki tuloaan kovaa vauhtia, ja laadukkaiden talvivarusteiden puutteessa halusin aloittaa matkani etelämpää. Praha valikoitui aloituspisteeksi halpojen lentojen vuoksi.
”Säästötilillä oli reilut 4 000 euroa”
”Daniel kysyi, ikävöinkö Suomea. Vastasin ikävöiväni kavereita ja perhettä, mutta en Suomea varsinaisesti. Meillä tuntui olevan samanlainen ajatus siitä, että työelämä ja opiskelu oli oravanpyörä.
Samana iltana puhuimme unelmastani säästää rahaa ja pyöräillä Uuteen Seelantiin ja tehdä töitä siellä.
Sain yhtäkkiä päähänpiston, aivan kuin olisin herännyt unesta. Miksi en tekisi sitä nyt?”
Syys- ja lokakuun 2016 Markus pyöräili Itä- ja Etelä-Euroopassa. Marraskuussa hän tapasi Kroatiassa brittiläisen Danielin, joka oli pyöräilemässä kohti Uutta-Seelantia.
Uusi-Seelanti oli ollut pitkään Markuksenkin mielessä. Hän haaveili maan työmahdollisuuksista sekä englannin kielen taitonsa parantamisesta.
Brittimiehen innoittamana Markus päätti pidentää matkaansa – vaikka säästötili tuntui riittämättömältä.
– Silloin minulla oli säästössä reilut 4 000 euroa. Odotin saavani myös noin tuhannen euron veronpalautukset. Laskin tarvitsevani matkaani noin kaksi vuotta. Niillä rahoilla kuukausibudjettini oli noin 200 euroa ja päiväbudjetti noin seitsemän euroa. Tähän piti sisällyttää ruoat, majoitukset, viisumit, laivat, lentokoneet, vakuutukset … ihan kaikki.
Markus myöntää, että hän ei olisi mitenkään päässyt perille kyseisellä 207 euron kuukausibudjetilla. Hän yritti löytää sponsoreita matkalleen, mutta se ei ollut helppoa.
Silti hän tapasi monessa paikassa sydämellisiä ihmisiä, jotka auttoivat häntä reissullaan.
Thaimaassa ja Indonesiassa Markus sekö muu matkaseurue saivat asua ilmaiseksi muutamissa hotelleissa.
Eräs Australiassa asuva pariskunta oli seurannut Markuksen matkaa netin ja somen avulla, ja he puolestaan halusivat tukea pyöräilijäsankarin matkaa uusilla varaosilla ja Go Pro -videokameralla.
– Nettisivuni lukijat alkoivat tukea matkaani rahallisesti. Pienet lahjoitukset tippuivat tilille, ja ne yhdessä orjallisen budjetoinnin kanssa kantoivat hedelmää. Jälkeenpäin laskin, että käytin keskimäärin matkaani 350 euroa kuukaudessa.
”25 kiloa tavaraa viidessä eri laukussa”
”Tavattuani niin monta ihmistä niin lyhyissä tilanteissa olen joutunut tekemään nopeita päätöksiä siitä, luottaako vai ei. Harva matkustusmuoto asettaa yhtä paljon toisten ihmisten armoille. Olen oppinut lukemaan ihmisten aikomuksia ja olen yllättynyt siitä kuinka monet haluavat auttaa riippumatta siitä syövätkö he haarukalla ja veitsellä pöydän ääressä, käsillä lattialla risti-istunnassa vai puisilla tikuilla jakkaran päällä, kunhan vain uskallan lähestyä ja olla pelkäämättä minulle vierasta ja tuntematonta.
2,5 vuoden tavaroiden mahduttaminen viiteen pyörälaukkuun on opettanut, kuinka vähän itse asiassa tarvitsemme.”
Markuksen pyöräilypäivät sisälsivät ajoa yleensä 70–80 kilometriä. Ajokilometrit vaihtelivat paljon maan, viisumin aikarajojen sekä maaston mukaan.
Pisin päiväajo oli Georgiassa: 185 kilometriä. Myös Kiinassa ja Australiassa hän polki usein 120 kilometriä päivässä.
Pyörän päällä Markus kuljetti viittä eri laukkua. Tavaran määrä riippui paljon vuodenajasta ja etäisyyksistä.
– Ilman ruokaa ja vettä mukanani oli keskimäärin 25 kiloa tavaraa.
Polkupyöränsä Markus oli ostanut vuosi ennen seikkailuaan. Sitä ennen hänellä ei ollut pyörää lainkaan; Suomessa hän ajoi kahdeksan kilometrin työmatkansa vuoden ajan tällä kaupunkihybridillä.
Vaativan matkan aikana Markus joutui vaihtamaan pyöräänsä melkein jokaisen osan. Runko on pysynyt samana.
– Pyörääni ei ole suunniteltu näin vaativaa matkaa varten ja näin raskaalla lastilla. Sen vuoksi se oli koko ajan hajalla. En ymmärtänyt mitään pyörän huoltamisesta tai korjaamisesta, joten poljin niin kauan kuin joku osa sitten hajosi. Selvitin netistä, miten se korjataan tai vein pyörän liikkeeseen, jos en osannut korjata sitä itse.
Ennen maailmanajoaan Markus oli työskennellyt Australiassa kolme kuukautta, tehnyt muutamia reissuja Pohjoismaissa sekä Marokossa ja road tripin Keski-Euroopassa.
Polkupyörällään hän ajoi 31 maan läpi. Uusi-Seelanti oli 32. maa tällä reissulla. Joissakin paikoissa hän viihtyi pidempään ja teki muun muassa vapaaehtoistöitä.
”Nuudeleita en voi enää sietää”
”Eräänä iltana kävelin huoneeseeni, suljin oven takanani ja puhkesin kyyneliin. Olin fyysisesti väsynyt, henkisesti uupunut ja täysin loppuun ajettu. Tällä kertaa olin sellaisessa suossa, ettei siitä ihan niin vain noustaisikaan. Otin kännykän esille ja katsoin lennot takaisin Suomeen. Halvalla olisi päässyt pakoon ja jouluksi kotiin. Koko yön nyyhkytin huoneessani täydellisen romahtamisen partaalla. Se oli surullinen hetki. Minulla oli nyt viisumi. Pahimmat rahahuolet olivat takana. Unelmastani oli tullut totta, enkä minä enää halunnut sitä.”
Matkallaan Markus yöpyi suurimmaksi osaksi teltassa.
Toisinaan hän sohvasurffasi ja majoittautui paikallisten luona. Välillä hän sai kutsuja paikallisten kotiin, kun hän tapasi heitä kadulla.
Tutuksi tulivat myös ”rotankolohotellit” sekä siltojen aluset.
– Pakon edessä yövyin hylätyssä rakennuksessa, tähtitaivaan alla, sillan alla ja hostellissa. Menin sinne, mistä löysin suojaisan paikan. Kun elää tien päällä, on oma vaatimustaso niin matalalla, että sitä ottaa vastaan mitä löytää. Jopa hylätyn rakennuksen neljä seinää ja katto tuntuvat silloin harvinaiselta luksukselta.
Hän sanoo syöneensä aina kaikista halvinta ruokaa. Suklaapatukkaankaan ei ollut varaa.
Aasian maissa hän nautti yleensä ruokansa halvimmissa katuravintoloista. Samalla hän haaveili suuremmasta matkabudjetista, joka mahdollistaisi maukkaammat ruuat ja lämpimän pedin sekä kenties helpomman ajon.
– Kalleimmissa maissa söin lähes poikkeuksetta leipää, puuroa ja pussinuudeleita. Nuudeleita en voi enää sietää. En muista nähneeni koskaan nälkää, ellen sitten ollut liian malttamaton pysähtyäkseni syömään. Painoni vaihteli matkan aikana paljonkin, mutta lähtö- ja loppupainojen välillä ei ole suurtakaan eroa.
Kun Markukselta kysyy, tekisikö hän tämän matkan uudelleen, hän vastaa ”en helvetissä”.
Hän on kuitenkin pohtinut, mitä hän olisi voinut tehdä toisin.
– Valmistautuisin paremmin. Lähinnä säästäisin enemmän rahaa. Mutta sitten matka olisi ihan erilainen ja kaikki se kivun kautta tullut kasvu olisi jäänyt saamatta, joten en sittenkään tekisi mitään toisin.
Pyöräreissunsa aikana Markus huomasi, kuinka hän muuttui. Toisaalta hän sanoo, olevansa yhä sama Markus, jolla on ”edelleen ne samat viat ja virheet”.
– Erona on se kasvu, jota olen käynyt läpi matkallani. Niin monen haasteen kohtaaminen on antanut itsevarmuutta ja positiivisuutta, enkä anna vastoinkäymisten enää painaa minua alas. Olen varmasti monella tapaa nyt sosiaalisempi, avoimempi ja positiivisempi.
Hän kertoo elävänsä nykyään enemmän hetkessä, vaikka mainitsee, että siinäkin on yhä opeteltavaa. Maailman kauneus ja ihmisten ystävällisyys on tullut myös tutuksi ja opettanut, että tuntemattomia paikkoja sekä ihmisiä ei kannata pelätä.
Usein paikallisten apu oli suorastaan ylitse vuotavaa ja olin usein todella hämmästynyt, miten paljon ihmiset ovat valmiita auttamaan, Markus toteaa.
Raskainta reissulla oli hänen mielestään oma pelko epäonnistumisesta. Usko itseensä oli myös koetuksella. Jokainen päätös oli tehtävä yksin ja omillaan oleminen vieraassa maassa oli ajoittain hänen mukaansa raskastakin.
– Olen oppinut olemaan murehtimatta liikaa tulevaisuudesta, sillä suunnitelmat ja tilanteet muuttuvat. Olen usein huomannut, että asioiden miettiminen liikaa etukäteen ei muuta mitään. Tärkein oppini on kuitenkin se, että kaikki kääntyy aina parhain päin, vaikka aluksi näyttäisikin toivottomalta, kunhan ei heitä toivoa menemään. Yllättävintä oli, että kun kieltäydyin luovuttamasta, ratkaisu löytyi aina.
”Kaikki kääntyy aina parhain päin, vaikka aluksi näyttäisikin toivottomalta.”
– Koskaan ei saa luovuttaa. Koska jos luovuttaa nyt, luovuttaa aina.
Kursiivilla olevat lainaukset ovat Markuksen blogista.
3 nopeaa kysymystä Markukselle
- Mitkä olivat matkasi uhkaavimmat tilanteet?
”Makedoniassa villisika herätti minut, kun telttailin metsässä. Useissa Balkanin maissa minua jahtasivat koirat.
Kun ylitin Kiinassa aavikkoa talvella, aavikkomyrsky hajotti telttani ja minun piti polkea noin 1 700 kilometriä ilman telttaa. Yölämpötilat olivat tuolloin reilusti pakkasen puolella.
Ihmisten kanssa en kokenut uhkaa. Ainoastaan liikenteessä tuli eteen satunnaisia läheltä piti -tilanteita.” - Tapasitko ketään todella kivaa tyttöä matkallasi?
”Albaniassa majoituin minua hieman nuoremman tytön ja hänen vanhempiensa luona. Varsin pian kävi ilmi, että välillämme kipinöi. Tyttö osoitti sen pussaamalla, minä polkemalla karkuun.
Kiinassa tapasin toisen tytön, jonka hasselpähkinän väriset silmät valvottivat minua vielä kuukausienkin päästä.
Tiesin koko matkani ajan, etten voisi keskeyttää matkaani mistään syystä – en edes tytön vuoksi. Niin kauan, kuin matkani jatkuisi, ei minulla olisi edes teoreettista mahdollisuutta romanttisen suhteen ylläpitämiseen. Ajoittain se oli raskastakin, mutta ajattelin aina, että jos jättäisin matkani kesken tytön vuoksi ja suhde sitten ei vastaisi odotuksia, olisin pettynyt kahteen kertaan: ensin matkani päättymiseen ja sitten myös suhteeseen.
Niin kauan, kuin matkani jatkui, oli tilanne oli aina sama. Eli sydämeni oli täynnä unelmia eikä siellä ollut sijaa tytölle.” - Mistä asiasta et ole kertonut blogissasi?
”Varmaan kaikista suurin kertomatta jäänyt asia tapahtui Kazakstanissa, kun olin matkalla Kiinaan. Tultuani Kiinaan olin jo jättämässä matkani kesken toistamiseen.
Oli alkutalvi. Yöt olivat jo pakkasen puolella. Kiinaan oli kartan mukaan kaksi rajanylitysasemaa. Eteläisempi ja lähempi niistä oli epäilyjeni mukaan suljettu, mutta varmaa tietoa minulla ei ollut. Pohjoisen raja-aseman kautta kiertäminen toisi ainakin kolme lisäpäivää.
Päätin yrittää eteläistä raja-asemaa. Kazakstan päästi minut menemään, mutta Kiina ei päästänyt minua sisään passissani olleesta viisumista huolimatta, sillä kyseinen raja-asema oli vain tavaraliikenteelle.
Olin käytännössä jo Kiinan puolella, mutta minun ei auttanut kuin kääntyä takaisin ja polkea nomans landin yli Kazakstanin puolelle. Onneksi Kazakstan päästi minut sisään vielä saman päivän aikana, vaikka virallisesti minun olisi kai pitänyt odottaa ainakin yön yli.
Menetin siinä muutaman matkapäivän, kun poljin pohjoiselle raja-asemalle ja menin siellä sieltä yli.
Mutta jälkeenpäin muutama päivä ei ole tuntunut missään. Kokemus Kiinan byrokratiasta ja Kazakstanin rajavirkailijoiden ystävällisyydestä on nyt monin verroin tärkeämpi kokemus.”
Markuksen reitti kuukausi kuukaudelta
2016
Syyskuu
Markus ottaa lennon Prahaan. Hänen suunnitelmissaan on pyöräillä Euroopassa maksimissaan kuusi kuukautta.
- Tšekki
- Saksa
- Itävalta
- Italia
- Sveitsi
Lokakuu
- Slovenia
Marraskuu
Markus tapaa Kroatiassa brittiläisen pyöräilijän Danielin, joka on matkalla Uuteen-Seelantiin.
Hän päättää pidentää matkaansa; arvioitu matka-aika reilut kaksi vuotta.
Uusi kuukausibudjetti loppumatkalle 207 euroa – joka sisältää kaikki, kuten majoitukset, ruoat, vakuutukset ja viisumimaksut.
- Kroatia
- Bosnia ja Hertsegovina
- Montenegro
- Albania
- Kosovo
Joulukuu
- Pohjois-Makedonia
- Albania (uudestaan)
- Kreikka
2017
Tammi–helmikuu
Markus viettää kuukauden vapaaehtoistöissä Kreikassa ja hakee samalla sponsoreita matkalleen sekä rakentaa omaa blogiaan.
- Kreikka
Maaliskuu
Passi pitää uusia, ja Markus käy hakemassa sen Suomesta lentäen.
- Bulgaria
Huhtikuu
- Turkki
Toukokuu
Kun Markus on Georgiassa, hän kuulee, että Kiina on lopettanut viisumin myöntämisen matkan varrella olevista suurlähetystöistä.
Hän suunnittelee reittiään uudelleen. Vaihtoehdot ovat joko Aasian halki Kiinan kautta tai Aasian halki Pakistanin läpi.
- Georgia
- Armenia
Kesä–heinäkuu
Markus on anonut Pakistanin viisumia – mutta huonolla menestyksellä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että hän jatkaa Kiinaa kohti.
- Iran
- Turkmenistan
Elokuu
- Uzbekistan
Syyskuu
- Tajikistan
- Kirgisia
Loka–marraskuu
Kazakstan on Markuksen reitillä viimeinen maa ennen Kiinaa. Hänen pitäisi saada kutsukirje Kiinassa asuvalta kiinalaiselta, jotta hän saisi riittävän pitkän viisumin Kiinaan.
Suomesta hän saisi 30 päivän viisumin, mutta se ei ole tarpeeksi pitkä, että hän ehtii polkea lähes 7 000 kilometriä.
Hän ostaa lennon Suomeen, ja on varautunut siihen, että matka päättyy 30 päivän jälkeen keskelle Kiinaa. Sekin on hänen mielestään parempi vaihtoehto kuin luovuttaa ja päättää reissu Kazakstaniin.
Sattumalta hän tapaa kazakstanilaisessa ravintolassa ystävällisen kiinalaisen vain kaksi päivää ennen lentoaan. Tältä kiinalaiselta hän saa kutsukirjeen ja lopulta 90 päivän viisumi on onnistuneesti passissa.
- Kazakstan
Joulukuu
- Kiina
2018
Tammi–maaliskuu
- Kiina
Huhtikuu
- Vietnam
Toukokuu
- Kambodza
Kesä–heinäkuu
- Thaimaa
Elokuu
Markus ottaa laivan Singaporesta Indonesiaan.
- Malesia
- Singapore
- Indonesia
Syys–lokakuu
Balilta Markus lentää Australian Darwiniin.
- Indonesia
- Australia
Marras–joulukuu
- Australia
2019
Tammi–helmikuu
Australiassa Markus on kaksi kuukautta lastenhoitoapuna puolisuomalaisessa perheessä, joka asuu Queenslandissa.
- Australia
Maaliskuu
Markus saapuu Australian Brisbaneen, josta hän haluaa mennä laivalla Uuteen-Seelantiin. Hän löytää laivayhteyden, mutta joutuu odottamaan sitä kuukauden.
Hän viettää odotusajan sattumalta tapaamansa saksalaispariskunnan purjeveneessä – koska rahat ovat loppu eikä hänellä ole varaa mennä hostelliin.
- Australia
Huhtikuu
Markus ottaa Brisbanesta rahtilaivan, joka vie hänet viidessä päivässä Uuden-Seelannin Aucklandiin.
Pyöräseikkailu on päättynyt, mutta muut elämykset odottavat!
- Australia
- Uusi-Seelanti
