Japanin mukavimmat sukkahousut ja keväthykertelyä Fukuokassa

Kun tulin viikko sitten Uudesta-Seelannista Japaniin, säntäsin melkein suoraan Mujin myymälään.

Sieltä saa ehkä maailman parhaimmat paksut sukkahousut.

Ja ei, tämä ei ole maksettu (eikä minkäänlainen) mainos. Eikä minulla ole tähän hätään kuvia sukkiksista; ne ovat varsin tavalliset, mustat sukkahousut.

Miksi olen tykästynyt Mujin sukkiksiin?

Ne ovat samaan aikaan paksut ja lämmittävät, ja erittäin kivantuntuiset jalassa. Luomupuuvillaa vieläpä.

Japanilaisiksi sukkahousuiksi ne ovat myös reilun kokoiset ja nousevat täydelliseen kohtaan: niissä ei ole liian korkea eikä liian matala vyötärö.

Ne myös kestävät todella pitkään.

Edelliset Mujin-sukkikset ostin Tokiosta lähes 1,5 vuotta sitten.

Nyt ne näyttäisivät olevan mukavassa alennuksessa Suomen-myymälässä.

En tiedä, paljonko ne maksavat normaalisti Suomessa, mutta täällä Japanissa maksoin  niistä kahdeksan euroa.

Japanin sää tuntui viime viikolla tosi kylmältä. Aamuisin oli vähän pakkasta. Päivällä mittari nousi hädin tuskin viiteen–kuuteen asteeseen. Kylmä tuuli teki lämpötiloista paljon viileämpiä.

Hankin uusia villavaatteita, joita puin talvitakkini alle ja päälle.

Kunnes sitten viikonloppuna aurinko alkoi lämmittää. Päivällä on jo reippaasti yli kymmenen astetta, välillä +15.

Siinä tulee villakangastakilla lämmin ja lempisukkahousunikin ovat liian paksuja.

Aurinko tuntuu mukavalta poskipäillä. Sisällä kotona ilmastoinninkaan ei tarvitse puhaltaa enää 28 asteen lämpöä. 22 astetta on oikein kiva; sillä lämpenee jopa valkoinen lautalattianikin.

Olen niin iloinen, että sain kevääksi upgreidatun Airbnb-kodin. Siellä on valkoista ja hopeaa. Leveä parivuode, pyykkikone ja maisema Fukuokan kattojen ylle – merelle päin.

Omalta parvekkeeltani voin katsella, kuinka iltaisin kaupungin päälle laskeutuu mystinen usva. Aurinko pysyttelee taivaalla jo tunnin myöhempään kuin kuukausi sitten eli kuuteen.

Parasta kevätilta on kuitenkin ulkona. Joen varrella hitaasti kävellen. Kevään ensimmäisellä ulkolounaalla kalaravintolan terassilla. Pyhäkköjen kevätpuuhia ihmetellen.

Ilma on raikasta, mutta silti keväisen pehmeää ja kosteaa. Kadut ovat tuttuja, mutta silti niissä riittää tuntemattomia sivukatuja. Kahviloita. Vihanneskauppoja ja marjakojuja, joissa myydään nyt kauden tuotetta kaikissa väreissä eli mansikkaa.

Useimmilla paikallisilla on päällään vielä paksu toppatakki ja pipo. Helmikuu on tunnetusti Fukuokan kylmin kuukausi. Se todellinen talvikuukausi.

Viime vuonna tähän aikaan täällä oli kuulemma lunta. Eikä vielä saa niin sanotusti nuolaista; ensi viikolla saattaa olla taas pakkasta.

Tällä viikolla olen kuitenkin kuullut jo uutisista, kuinka kirsikkapuut kukkivat tänä vuonna jopa viikkoja aiemmin kuin yleensä – kiitos lämpimän talven.

Luumupuut ovat jo melkoisessa kukassa. Niiden kukkia näkyy valkoisina, vaaleanpunaisina ja syvän pinkkeinä ympäri kaupunkia. Haluaisin valokuvata jokaisen puun ja kukan. En väsy niiden kauneuteen.

Toivottavasti ette väsy tekään, sillä kukkaiskuvia on taatusti luvassa lisää tässä blogissa kevään aikana. Nyt on vasta helmikuu!

Kukkaisteema muuten näkyy täällä myös monissa kaupoissa, joiden hyllyt ovat nyt täynnä niin kirsikan- kuin luumunmakuisia tuotteita: luumujuomaa, pikkelöityjä luumuja, kirsikkalatteja, suklaata, leivonnaisia… Lisäksi tällä viikolla on Valentine’s Day, joka myös näkyy vaaleanpunaisina herkkuina.

Helmikuun 3. päivänä Japanissa vietettiin setsubunia, kevätjuhlaa, jolloin talven paholainen ajetaan pois.

Sitä en ehtinyt itse juhlia, mutta eilen (11.2.) Japanissa puolestaan vietettiin maan perustamispäivää.

Japanin liput heiluivat jossain virastoissa ja ihmiset olivat ulkona ihastelemassa luumunkukkia ympäri kaupunkia.

Fukuokan Kushida-pyhäkössä oli viimeistä päivää Japanin suurin Otafuku-maski, jonka läpi kulkemalla paikalliset pyytävät suojelusta perheelle ja liiketoiminnoilleen.

Jotenkin on sellainen tunne, että tästä keväästä on tulossa ihana ja mainion pitkä.

Kevätihminen on ainakin ihan fiiliksissä Japanin kauneimmasta vuodenajasta.