Japanilaiset ovat aikatauluttamisen mestareita. Kun he haluavat näyttää ulkomaalaiselle vieraalleen nähtävyyksiä, kierros alkaa viimeistään yhdeksältä aamulla ja jatkuu tehokkaana iltaan saakka. Joskus yöhön ja pikkutunneille saakka.
Näillä retkillä tuntuu kuin olisin tehokkaan matkaoppaan mukana. Sellainen henkilö on kultaakin arvokkaampi juttu täällä Japanissa.
Saan lounas- ja kahvilasuosituksia. Voin kysellä paikallisesta kulttuurista ja elämäntavasta. Näen asioita, joista ei kerrota tavallisissa opaskirjoissa.
Minun ei aina tarvitse suunnitella itse edes soolomatkojani.
Kun teen päiväretken arkena, saan halutessani viestillä neuvoja, kuten lähtiessäni katsomaan Teamlabin näyttelyä ”A forest where gods live”.
”Ota 8.18 juna raiteelta neljä. Jää pois kello 8.50., ja siirry laiturille kaksi. Odota kello 8.59 lähtevää junaa.
Kun olet perillä, kävelet vartissa kirjastoon. Tykkäät kirjastoista, joten ole siellä kaksi tuntia lounasaikaan saakka.
Lounassuosituksia saat myöhemmin.
Vietä iltapäivä temppelissä ja tutustu alueen kylpylöihin.
Mene viimeistään viideksi Mifuneyaman puutarhaan. Mieluummin jo aiemmin. Sinne kävelee 30 minuutissa tai ajaa vartissa linja-autolla (170 jeniä)
Viimeinen juna Fukuokaan lähtee 22.30. Nauti päivästäsi!”
Yllä on lyhennelty viesti paikalliselta matkaoppaaltani, joka suunnitteli puolestani loistavan retkipäivän upeiden valojen näyttelyyn.
Takeon muut nähtävyydet: kirjasto, kylpylät ja temppelit
Japanilainen taidekollektiivi Teamlab hurmasi viime vuonna minut täysin Helsingissä, kun heillä oli näyttely Amos Rexissä.
Heillä on Tokiossakin kaksi näyttelyä, mutta en ole vielä päässyt niitä katsomaan.
Kun kuulin, että Teamlabilla on syysnäyttely täällä Kyushun saarella, laitoin sen heti toivelistalleni.
Näyttely on Takeon kylpyläkaupungissa, satojen hehtaarien puutarhassa.
Iltalippu maksaa arkena vain kymmenen euroa. Junailu Fukuokasta Takeoon on kalliimpaa, noin 24 euroa suunta – vaikka matkaa on vain noin 60 kilometriä.
Näyttelymatka Takeoon oli kuitenkin koko hintansa arvoinen. Vaikka Teamlabin 19 teoksesta oli vain puolet nähtävillä sinä iltana, nautin tuolla alueella kuusi tuntia – ja aikani loppui taas kesken. Valotaidefani kun olen.
Poikkesin hieman saamistani ohjeista ja olin onneksi jo iltapäivällä kolmelta Mifuneyaman puutarhassa. Nautin nopeasti matchan sen kauniissa puutarhassa.
Sitä ennen kävin katsomassa muun muassa Takeon huippumodernin kirjaston ja kauniin temppelin. Lounas- ja kahvihinnoista päättelin, että Takeo on Fukuokaakin halvempi kaupunki.
Luonnon taideteoksista uusia versioita
Päivällä Teamlab-elämyksistä pääsi ihailemaan muun muassa tuhansien Murano-lasien interaktiivisia valoja sekä muita ihmisen liikkeeseen reagoivia sisätaideteoksia. Osa niistä on sijoitettu vanhoihin kylpylärakennuksiin.
Illalla puutarha ja sen ympäröivä metsä oli kuin yhtä taikametsää. Musiikki ja valot kohtasivat ihmiset ja ennen kaikkea luonnon. Kivet, puut, pensaat ja vesistöt muuttuivat todellisiksi taideteoksiksi. Pimeässä niistä oli vaikea ottaa kuvia. Lisäksi halusin keskittyä taideteoksiin omilla silmilläni, enkä pelkästään kameran linssin läpi.
Valomaisemien katsominen ja kokeminen rauhoittivat, mutta samalla energisoivat mieleni.
Samaan aikaan itkin kiitollisuudesta ja tärisin innostuksesta.
Mikä huikea lopetus hienolle lokakuulle 2019. Tällaista kuukautta minulla ei ole ollut koskaan aiemmin. Onnellisuutta on huoleton vapauden tunne lempipaikassa.
Kylpylöitä en ehtinyt kiertää, mutta lähtiessäni Takeo Onsenin asemalta päässäni soi yksi laulu:
”Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä.
Kastumme aina, kun kävelemme keskustaan.
Nähtävyyksiä ei ole, mutta taloista katsoo pyöreät ikkunat.”
(Ultra Bra: Pärnu)
Katso myös video:
